1–3. Miten Jeesuksen entiset naapurit suhtautuivat hänen opetukseensa, ja mitä he eivät ymmärtäneet hänestä?

 KUULIJAT olivat aivan ihmeissään. Nuori mies Jeesus seisoi heidän edessään synagogassa opettamassa. Hän oli heille tuttu, sillä hän oli varttunut heidän kotikaupungissaan ja työskennellyt heidän keskuudessaan vuosia puuseppänä. Ehkä jotkut heistä asuivat taloissa, joita Jeesus oli ollut rakentamassa, tai he viljelivät peltojaan auroilla ja ikeillä, jotka hän oli valmistanut omin käsin. a Miten he suhtautuisivat tämän entisen puusepän opetukseen?

² Useimmat kuulijoista olivat hämmästyneitä, ja he kysyivät: ”Mistä hän on saanut tämän viisauden?” He kuitenkin totesivat myös: ”Eikö tämä ole se puuseppä, Marian poika?” (Matteus 13:54–58; Markus 6:1–3.) Jeesuksen entiset naapurit päättelivät, että tämä puuseppä oli vain yksi paikkakuntalainen muiden joukossa, ja torjuivat hänet hänen viisaista sanoistaan huolimatta. He eivät ymmärtäneet, mistä hänen viisautensa oli lähtöisin.

³ Mistä Jeesus sitten sai viisautensa? ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun”, hän sanoi, ”vaan hänen, joka on lähettänyt minut.” (Johannes 7:16.) Apostoli Paavali selitti, että Jeesuksesta ”on tullut meille Jumalalta lähtöisin oleva viisaus” (1. Korinttilaisille 1:30). Jehovan oma viisaus paljastuu hänen Poikansa Jeesuksen välityksellä – jopa siinä määrin, että Jeesus saattoi sanoa: ”Minä ja Isä olemme yhtä.”  (Johannes 10:30.) Tarkastelemme nyt kolmea aluetta, joilla Jeesus heijasti ”Jumalalta lähtöisin olevaa viisautta”.

 4. a) Mikä oli Jeesuksen sanoma, ja miksi tämä oli erittäin tärkeää? b) Miksi Jeesuksen neuvot olivat aina käytännöllisiä ja kuulijoiden parhaaksi?

⁴ Mietitään ensin Jeesuksen opetusta. Hänen sanomanaan oli ”Jumalan valtakunnan hyvä uutinen” (Luukas 4:43). Tämä oli erittäin tärkeää sen vuoksi, että valtakunta tulisi pyhittämään Jehovan nimen, puhdistamaan hänen maineensa oikeudenmukaisena hallitsijana ja tuomaan pysyviä siunauksia ihmiskunnalle. Opetuksissaan Jeesus antoi myös viisaita neuvoja jokapäiväistä elämää varten. Hän osoitti olevansa ennustettu ”Ihmeellinen Neuvonantaja” (Jesaja 9:6). Miksi Jeesus pystyi antamaan niin hyviä neuvoja? Hän tunsi Jumalan sanan ja tahdon perusteellisesti, ymmärsi hyvin ihmisluontoa ja rakasti ihmiskuntaa syvästi. Siksi hänen neuvonsa olivat aina käytännöllisiä ja kuulijoiden parhaaksi. Jeesus puhui ”ikuisen elämän sanoja”. Hänen neuvojaan noudattamalla voi tosiaan pelastua. (Johannes 6:68.)

 5. Mitä aiheita Jeesus käsitteli vuorisaarnassa?

⁵ Vuorisaarna on huomattava esimerkki Jeesuksen opetusten verrattomasta viisaudesta. Jos se esitettäisiin sellaisena kuin se on Matteuksen 5:3–7:27:ssä, se kestäisi luultavasti vain parikymmentä minuuttia. Sen neuvot ovat kuitenkin ajattomia; niillä on yhtä paljon merkitystä nykyään kuin silloin kun ne ensi kerran annettiin. Jeesus käsitteli hyvin monenlaisia aiheita, muun muassa sitä, miten parantaa suhteita toisiin (5:23–26, 38–42; 7:1–5, 12), miten välttää seksuaalista moraalittomuutta (5:27–32) ja  miten elää merkityksellistä elämää (6:19–24; 7:24–27). Hän ei kuitenkaan pelkästään sanonut kuulijoilleen, miten olisi viisasta toimia, vaan hän osoitti sen heille selittämällä, perustelemalla ja todistelemalla.

6–8. a) Mitä painavia syitä välttää huolestuneisuutta Jeesus esitti? b) Mikä osoittaa, että Jeesuksen neuvot heijastavat Jumalalta lähtöisin olevaa viisautta?

⁶ Ajattelehan esimerkiksi Matteuksen 6. luvussa olevia Jeesuksen viisaita neuvoja, jotka koskevat huolta aineellisesta. Hän neuvoo: ”Lakatkaa olemasta huolissanne elämästänne, siitä, mitä söisitte tai joisitte, tai ruumiistanne, siitä, mitä pitäisitte päällänne.” (Jae 25.) Ruoka ja vaatteet ovat elämän välttämättömyyksiä, ja on täysin luonnollista miettiä, miten ne saadaan. Jeesus kuitenkin varoittaa meitä ”olemasta huolissamme” b niistä. Minkä tähden?

⁷ Mietihän Jeesuksen vakuuttavaa perustelua. Koska Jehova on antanut meille elämän ja ruumiin, niin eikö hän pysty antamaan myös ruokaa elämän ylläpitämiseen ja vaatteita ruumiin suojaksi? (Jae 25.) Jos Jumala antaa linnuille ravintoa ja kukille kauniit ”vaatteet”, niin miten paljon enemmän hän huolehtiikaan häntä palvelevista ihmisistä! (Jakeet 26, 28–30.) Kohtuuton huolestuneisuus on aivan hyödytöntä. Se ei pidennä elämäämme hetkeäkään. c (Jae 27.) Miten voimme välttää huolestuneisuutta? Jeesus neuvoo: Pitäkää Jumalan palveleminen jatkuvasti ensi sijalla elämässänne. Ne jotka tekevät näin, voivat luottaa siihen, että taivaallinen Isä antaa heille kaiken, mitä he päivittäin tarvitsevat. (Jae 33.) Lopuksi Jeesus esittää hyvin käytännöllisen  ehdotuksen: eläkää päivä kerrallaan. Miksi lisätä huomisen huolet tämänpäiväisiin? (Jae 34.) Sitä paitsi miksi olla kohtuuttoman huolissaan siitä, mitä ei ehkä koskaan tapahdu? Noudattamalla näitä viisaita neuvoja voimme säästyä monilta murheilta tässä stressaavassa maailmassa.

⁸ Jeesuksen neuvot ovat selvästikin yhtä käytännöllisiä nykyään kuin lähes kaksituhatta vuotta sitten, kun hän antoi ne. Parhaatkin asiantuntijoiden neuvot tahtovat vanheta, ja ennen pitkää niitä korjataan tai ne korvataan toisilla. Jeesuksen opetukset ovat kuitenkin kestäneet aikaa. Sen ei pitäisi olla meille yllätys, sillä tämä Ihmeellinen Neuvonantaja puhui ”Jumalan sanoja” (Johannes 3:34).

 9. Mitä eräät sotilaat sanoivat Jeesuksen opetuksesta, ja miksi se ei ollut liioittelua?

⁹ Toinen alue, jolla Jeesus heijasti Jumalan viisautta, oli hänen opetustapansa. Erään kerran sotilaat, jotka oli lähetetty pidättämään hänet, eivät ottaneetkaan häntä kiinni. Miksi? He sanoivat: ”Kukaan ei ole koskaan puhunut sillä tavoin.” (Johannes 7:45, 46.) Se ei ollut liioittelua. Kaikista koskaan eläneistä ihmisistä Jeesuksella, joka oli ”ylhäältä”, oli eniten tietoa ja kokemusta (Johannes 8:23). Hän todella opetti paremmin kuin kukaan muu ihminen. Ajatellaanpa vain kahta tämän viisaan opettajan käyttämää menetelmää.

10, 11. a) Miksi emme voi muuta kuin ihailla Jeesuksen tapaa käyttää vertauksia? b) Mikä esimerkki osoittaa, että Jeesuksen kertomukset olivat tehokas tapa opettaa?

¹⁰ Tehokkaat vertaukset. ”Jeesus puhui ihmisjoukoille vertauksin”, kerrotaan Raamatussa. ”Ilman vertauksia hän ei tosiaankaan puhunut heille.” (Matteus 13:34.) Emme voi muuta kuin ihailla hänen verratonta kykyään opettaa syvällisiä totuuksia arkipäiväisten asioiden välityksellä. Siemeniä kylvävät maanviljelijät, leivän leipomiseen valmistautuvat naiset, torilla leikkivät lapset, verkkoja vetävät  kalastajat, kadonneita lampaita etsivät paimenet – tämä kaikki oli hänen kuulijoilleen tuttuakin tutumpaa. Kun tärkeitä totuuksia kytketään tuttuihin asioihin, nuo totuudet painuvat nopeasti syvälle mieleen ja sydämeen. (Matteus 11:16–19; 13:3–8, 33, 47–50; 18:12–14.)

¹¹ Jeesus käytti usein moraalisesti tai hengellisesti opettavia lyhyitä kertomuksia. Koska kertomukset ovat helppotajuisempia kuin abstraktit selitykset ja ne on helpompi muistaa, Jeesuksen opetukset pysyivät niiden avulla paremmin mielessä. Ne opettivat eloisalla ja unohtumattomalla tavalla, millainen hänen Isänsä on. Esimerkiksi kukapa ei ymmärtäisi tuhlaajapoikavertauksen opetusta: kun harhateille joutunut ihminen katuu aidosti virheitään, Jehova tuntee sääliä häntä kohtaan ja ottaa hänet hellästi takaisin luokseen (Luukas 15:11–32).

12. a) Miten Jeesus käytti opetuksessaan kysymyksiä? b) Miten Jeesus vaiensi ne, jotka kyseenalaistivat hänen valtuutensa?

¹² Taitavat kysymykset. Kysymysten avulla Jeesus johdatteli kuulijat oikeaan päätelmään, sai heidät tutkimaan vaikuttimiaan ja auttoi heitä tekemään ratkaisuja (Matteus 12:24–30; 17:24–27; 22:41–46). Kun uskonnolliset johtajat kyseenalaistivat Jeesuksen Jumalalta saaman valtuutuksen, hän vastasi: ”Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?” Kysymys hämmensi heidät, ja he järkeilivät keskenään: ”’Jos sanomme: ”Taivaasta”, hän sanoo: ”Miksi sitten ette uskoneet häntä?” Mutta uskallammeko sanoa: ”Ihmisistä”?’ He pelkäsivät kansaa, sillä kaikkien mielestä Johannes oli todella ollut profeetta.” Lopulta he vastasivat: ”Emme tiedä.” (Markus 11:27–33; Matteus 21:23–27.) Yksinkertaisella kysymyksellä Jeesus sai heidät sanattomiksi ja paljasti heidän väärät motiivinsa.

13–15. Miten kertomus lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta osoittaa, että Jeesus oli viisas opettaja?

¹³ Toisinaan Jeesus yhdisteli eri menetelmiä liittäen vertauksiinsa  kysymyksiä, jotka saivat ihmiset pohtimaan. Kun muuan juutalainen lainoppinut kysyi Jeesukselta, mitä vaadittiin ikuisen elämän saamiseksi, Jeesus ohjasi hänen huomionsa Mooseksen lakiin, joka käskee rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä. Mies halusi osoittaa toimivansa oikein ja kysyi: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi kertomuksella. Eräs juutalainen mies oli yksinään matkalla, kun hänen kimppuunsa hyökkäsi ryöstäjiä, jotka jättivät hänet maahan puolikuolleena. Tapahtumapaikan ohi kulki kaksi juutalaista, ensin pappi ja sitten leeviläinen, jotka molemmat jättivät hänet oman onnensa nojaan. Sen jälkeen paikalle tuli samarialainen. Säälistä liikuttuneena hän hoiti hellästi uhrin haavoja ja vei hänet majataloon toipumaan. Kertomuksen päätteeksi Jeesus kysyi lainoppineelta: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti, että hän oli ryöstäjien uhriksi joutuneen miehen lähimmäinen?” Miehen oli pakko vastata: ”Se joka kohteli häntä myötätuntoisesti.” (Luukas 10:25–37.)

¹⁴ Miten tämä kertomus osoittaa, että Jeesus oli viisas opettaja? Tuohon aikaan juutalaiset käyttivät sanaa ”lähimmäinen” ainoastaan niistä, jotka noudattivat heidän perinteitään – eivät missään tapauksessa samarialaisista (Johannes 4:9). Olisiko kertomus murtanut tuon ennakkoluulon, jos Jeesus olisi puhunut samarialaisesta uhrista ja juutalaisesta auttajasta? Viisaasti hän rakensi kertomuksen sellaiseksi, että samarialainen huolehti hellästi juutalaisesta. Huomaa myös kysymys, jonka Jeesus esitti kertomuksen lopuksi. Lainoppinut oli oikeastaan kysynyt, keitä hänen tulisi pitää lähimmäisinään ja kohdella hyvin. Mutta Jeesus kysyi: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti, että hän oli ryöstäjien uhriksi joutuneen miehen lähimmäinen?” Jeesus ei kohdistanut huomiota siihen, joka sai osakseen huomaavaisuutta, eli uhriin, vaan siihen, joka osoitti huomaavaisuutta, eli samarialaiseen. Todellinen lähimmäinen ilmaisee aktiivisesti rakkautta toisia kohtaan riippumatta  heidän etnisestä taustastaan. Jeesus tuskin olisi voinut opettaa tätä selvemmin.

¹⁵ Onko mikään ihme, että ihmiset olivat hyvin hämmästyneitä Jeesuksen ”opetustavasta” ja viihtyivät hänen seurassaan? (Matteus 7:28, 29.) Erään kerran ”suuri joukko ihmisiä” jäi hänen luokseen kolmeksi päiväksi, jopa ilman ruokaa! (Markus 8:1, 2.)

16. Miten Jeesus todisti, että häntä ohjasi Jumalalta lähtöisin oleva viisaus?

¹⁶ Kolmas alue, jolla Jeesus heijasti Jehovan viisautta, oli hänen elämäntapansa. Viisaus on käytännöllistä; se saa aikaan hyvää. ”Kuka teistä on viisas?” kysyi opetuslapsi Jaakob. Sitten hän vastasi omaan kysymykseensä: ”Todistakoon hän sen käytännössä hyvällä käytöksellään.” (Jaakobin kirje 3:13, The New English Bible.) Jeesuksen käytös todisti, että häntä ohjasi Jumalalta lähtöisin oleva viisaus. Katsotaanpa, miten tämä näkyi hänen elämäntavastaan ja ihmissuhteistaan.

17. Mikä osoittaa, että Jeesus oli tasapainoinen?

¹⁷ Oletko huomannut, että ihmiset menevät usein äärimmäisyyksiin? Tasapainoisuus kysyy viisautta. Koska Jeesus heijasti Jumalan viisautta, hän oli aina tasapainoinen. Hän antoi hengellisille asioille ensi sijan elämässään. Hän keskittyi täysipainoisesti hyvän uutisen julistamiseen. ”Sitä varten minä olen tullut”, hän sanoi (Markus 1:38). Aineelliset asiat eivät olleet hänelle kovin tärkeitä, eikä hänellä ilmeisesti ollut juurikaan omaisuutta (Matteus 8:20). Hänen elämäntapansa ei silti ollut askeettinen. Isänsä, ”onnellisen Jumalan”, tavoin Jeesus oli iloinen ja toi toisillekin iloa (1. Timoteukselle 1:11; 6:15). Ollessaan hääjuhlassa, jollaisessa yleensä soitettiin, laulettiin ja pidettiin hauskaa, hän ei ollut ilonpilaaja. Kun viini loppui, hän muutti veden hyväksi viiniksi, joka ”tekee ihmisen sydämen iloiseksi” (Psalmit 104: 15; Johannes 2:1–11). Jeesus otti vastaan monia kyläkutsuja, ja usein hän käytti näitä tilaisuuksia toisten opettamiseen (Luukas 10:38–42; 14:1–6).

18. Miten Jeesuksen viisaus näkyi siinä, miten hän kohteli toisia?

¹⁸ Jeesuksen viisaus näkyi myös siinä, miten hän kohteli toisia. Hän ymmärsi syvällisesti ihmisluontoa, ja siksi hän pystyi arvioimaan opetuslapsiaan tarkkanäköisesti. Hän tiesi hyvin, että he eivät olleet täydellisiä. Silti hän näki heidän hyvät ominaisuutensa. Hän näki, mitä mahdollisuuksia oli näissä miehissä, joita Jehova oli vetänyt puoleensa (Johannes 6:44). Heidän puutteistaan huolimatta Jeesus luotti heihin. Hän antoi opetuslapsilleen tärkeän tehtävän saarnata hyvää uutista, ja hän luotti heidän kykyynsä suoriutua siitä (Matteus 28:19, 20). Apostolien tekojen kirja todistaa, että he tekivät uskollisesti sitä työtä, jota hän oli käskenyt heidän tehdä (Apostolien teot 2:41, 42; 4:33; 5:27–32). Jeesus oli selvästikin ollut viisas luottaessaan heihin.

19. Miten Jeesus osoitti olevansa ”lempeä ja sydämeltään nöyrä”?

¹⁹ Viisaus kulkee käsi kädessä nöyryyden ja lempeyden kanssa, kuten näimme 20. luvusta. Jehova on tietysti paras esimerkki näistä ominaisuuksista, mutta myös Jeesus on hyvin nöyrä ja lempeä. On koskettavaa nähdä, miten hän suhtautui opetuslapsiinsa. Täydellisenä ihmisenä hän oli  heidän yläpuolellaan. Hän ei kuitenkaan halveksinut heitä eikä koskaan yrittänyt saada heitä tuntemaan itseään huonoiksi tai arvottomiksi. Päinvastoin hän otti huomioon heidän rajoituksensa ja suhtautui kärsivällisesti heidän puutteisiinsa (Markus 14:34–38; Johannes 16:12). Jopa lapset viihtyivät Jeesuksen seurassa. He pitivät hänestä, koska he vaistosivat hänen olevan ”lempeä ja sydämeltään nöyrä”. (Matteus 11:29; Markus 10:13–16.)

20. Miten Jeesus osoitti nöyryyttä, kun ei-juutalainen nainen pyysi häntä parantamaan hänen tyttärensä?

²⁰ Jeesus osoitti nöyryyttä toisellakin tärkeällä tavalla. Hän oli valmis joustamaan huomaavaisesti, kun siihen oli aihetta. Kerran esimerkiksi eräs ei-juutalainen nainen pyysi häntä hartaasti parantamaan hänen tyttärensä, joka oli pahoin demonien riivaama. Aluksi Jeesus osoitti kolmella eri tavalla, ettei aikonut auttaa naista. Ensiksi hän ei vastannut naiselle; toiseksi hän sanoi suoraan, ettei häntä ollut lähetetty muihin kansoihin kuuluvien ihmisten vaan juutalaisten luokse; kolmanneksi hän osoitti ystävällisesti vertauksen avulla, ettei hän auttaisi naista. Nainen ei kuitenkaan antanut periksi, mikä oli todiste harvinaislaatuisesta uskosta. Miten Jeesus toimi tässä poikkeuksellisessa tilanteessa? Hän teki juuri päinvastoin kuin oli sanonut tekevänsä – hän paransi naisen tyttären. (Matteus 15:21–28.) Eikö tämä ole huomattavaa nöyryyttä? On hyvä muistaa, että nöyryys on erottamaton osa todellista viisautta.

21. Miksi meidän tulisi pyrkiä jäljittelemään Jeesuksen persoonallisuutta, puhetta ja toimintatapoja?

²¹ Miten kiitollisia voimmekaan olla siitä, että evankeliumit kertovat meille viisaimman koskaan eläneen ihmisen sanoista ja teoista! Muista, että Jeesus heijasti täydellisesti Isäänsä. Jäljittelemällä Jeesuksen persoonallisuutta, puhetta ja toimintatapoja heijastamme Jehovalta tulevaa viisautta. Seuraavassa luvussa katsomme, miten voimme soveltaa tätä viisautta käytäntöön omassa elämässämme.