Mooses oli johtanut Israelin kansaa jo monia vuosia. Kun hänen kuolemansa lähestyi, Jehova sanoi hänelle: ”Sinä et vie israelilaisia Luvattuun maahan. Saat kuitenkin nähdä sen maan.” Mooses pyysi Jehovaa valitsemaan kansalle uuden johtajan, joka pitäisi siitä huolta. Jehova sanoi: ”Joosuasta tulee uusi johtaja. Mene kertomaan se hänelle.”

Mooses kertoi israelilaisille, että hän kuolisi pian ja että Jehova oli valinnut Joosuan viemään heidät Luvattuun maahan. Mooses sanoi Joosualle: ”Älä pelkää. Jehova auttaa sinua.” Pian tämän jälkeen Mooses nousi Nebonvuorelle. Siellä Jehova näytti hänelle Luvatun maan, josta hän oli puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Sitten Mooses kuoli 120-vuotiaana.

Jehova sanoi nyt Joosualle: ”Ylittäkää Jordan ja menkää Kanaaniin. Minä autan sinua aivan niin kuin autoin Moosesta. Muista vain lukea minun lakiani joka päivä. Älä pelkää. Ole rohkea ja tee niin kuin olen sinua käskenyt.”

 Joosua lähetti kaksi vakoojaa Jerikon kaupunkiin. Seuraavassa luvussa selviää, mitä heille tapahtui siellä. Kun vakoojat tulivat takaisin Jerikosta, he kertoivat, että nyt olisi hyvä aika mennä Kanaaniin. Seuraavana päivänä Joosua käski kansaa purkamaan leirin. Sitten hän pyysi pappeja, jotka kantoivat liiton arkkua, menemään muiden edellä Jordanille. Joki tulvi, mutta heti kun papit astuivat veteen, joen virtaus pysähtyi ja vesi valui pois! Papit kävelivät joen keskelle ja seisoivat paikallaan, kunnes koko kansa oli ylittänyt joen. Muistuikohan israelilaisten mieleen se, miten Jehova oli jakanut aikaisemmin Punaisenmeren?

Vihdoin, monien vuosien jälkeen, israelilaiset olivat Luvatussa maassa. He voisivat rakentaa taloja ja kaupunkeja. He voisivat viljellä peltoja ja istuttaa hedelmäpuita ja viinitarhoja. Kanaanissa oli niin paljon kaikkea hyvää syötävää ja juotavaa, että sitä sanottiin maidon ja hunajan maaksi.