Masoreettisella tekstillä tarkoitetaan Raamatun heprealaisten kirjoitusten (niin sanotun Vanhan testamentin) hepreankielisiä käsikirjoituksia, joita juutalaiset tutkijat ja jäljentäjät alkoivat valmistaa 500-luvulla. Koska nämä miehet noudattivat tunnollisesti traditiota jäljentäessään heprealaista tekstiä, heitä alettiin nimittää ”masoreeteiksi” (heprean sana masōráh merkitsee ’traditiota’). Monien nykyisten raamatunkäännösten Heprealaiset kirjoitukset pohjautuvat masoreettiseen tekstiin.

Masoreetit pyrkivät jäljentämään heprealaisen tekstin mahdollisimman uskollisesti. He esimerkiksi laskivat tarkkaan sanat ja jopa kirjaimet varmistaakseen, ettei tekstiin pääse pujahtamaan virheitä. Koska hepreaa kirjoitettiin alun perin pelkästään konsonanteilla, masoreetit kehittivät vokaali- ja lukumerkkijärjestelmän, jotta perinteinen ääntämistapa olisi säilynyt. Havaitessaan tekstimuutoksen he lisäsivät huomautuksen käsikirjoituksen marginaaliin tai loppuun. Näiden merkintöjen avulla tutkijat ovat pystyneet selvittämään, miten hepreankielinen teksti on välittynyt vuosisatojen kuluessa.

Heprealaisten kirjoitusten käsikirjoituksia on nykyään jäljellä yli 6000, ja suurin osa niistä on masoreettista tekstiä. Vanhimpia ja arvovaltaisimpia masoreettisia tekstejä ovat Kairon profeettakoodeksi (Codex Cairensis, joka ajoitettiin aluksi vuoteen 895 mutta sittemmin 1000-luvulle), Aleppon koodeksi (n. vuodelta 930) ja Leningradin koodeksi (Codex Leningradensis, vuosilta 1008–1009).

Kun tutkijat ovat verranneet masoreettista tekstiä niihin Kuolleenmeren kirjakääröihin, joissa on Raamatun tekstiä ja jotka ovat noin tuhat vuotta vanhempia kuin masoreettinen teksti, he ovat huomanneet, että Heprealaiset kirjoitukset eivät ole juurikaan muuttuneet vuosisatojen aikana (ks. liite A3).