Henkilö, joka on avioliiton ulkopuolisissa sukupuolisuhteissa maksua vastaan. (Vastaava kreikan sana pórnē tulee kantasanasta, jonka merkitys on ’myydä’.) Raamatussa sanaa käytetään yleensä naisista, mutta myös miesprostituoidut mainitaan. Prostituutio tuomittiin Mooseksen laissa, eikä prostituoidun palkkiota saanut tuoda lahjoituksena Jehovan pyhäkköön, kun taas joidenkin muiden kansojen keskuudessa temppeliprostituoidut toivat tuloja temppeliin. (5Mo 23:17, 18; 1Ku 14:24.) Sanaa käytetään Raamatussa myös kuvaannollisesti ihmisistä, kansoista tai järjestöistä, jotka palvovat jonkinlaisia epäjumalia samalla kun väittävät palvovansa Jumalaa. Esimerkiksi Ilmestyskirjassa uskontojen kokonaisuutta eli ”Suurta Babylonia” kuvaillaan ”prostituoiduksi”, koska se on läheisesti tekemisissä tämän maailman vallanpitäjien kanssa saadakseen valtaa ja omaisuutta. (1Ai 5:25, alav.; Il 17:1–5; 18:3.)