Sana tulee heprean sanasta, joka merkitsee ’levätä’, ’lakata’. Sapatti on juutalaisen viikon seitsemäs päivä (perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun). Sapateiksi sanottiin myös joitain muita vuosittaisia juhlapäiviä sekä joka 7:ttä ja 50:ttä vuotta. Sapattina ei saanut tehdä työtä; ainoastaan papit saivat palvella pyhäkössä. Sapattivuosina maa piti jättää viljelemättä eikä toisia heprealaisia saanut vaatia maksamaan velkojaan. Mooseksen laissa sapattia koskevat rajoitukset olivat järkeviä, mutta uskonnolliset johtajat tekivät niihin vähitellen niin paljon lisäyksiä, että Jeesuksen aikana niitä oli vaikea noudattaa. (2Mo 20:8; 3Mo 25:4; Lu 13:14–16; Kol 2:16.)