Ruotsissa eräs somalialainen nainen sai kutsun kokoukseen valtakunnansaliin, ja hän päätti mennä. Jokin oli kuitenkin hullusti. Kukaan ei toivottanut häntä tervetulleeksi; kaikki vain tuijottivat. Hän tunsi olonsa hyvin kiusaantuneeksi. Joku ilmeisesti huomasi hänen vaivaantuneisuutensa,  koska kysyi: ”Oletkohan tullut väärään paikkaan?”

”Siltä vähän vaikuttaa!” hän vastasi ja lähti. Kun nainen myöhemmin tapasi todistajat, jotka olivat kutsuneet hänet kokoukseen, hän sanoi loukkaantuneena, ettei tulisi sinne enää koskaan. Todistajat ihmettelivät, mitä oikein oli tapahtunut, koska eivät muistaneet nähneensä häntä valtakunnansalissa. Keskusteltuaan vähän aikaa he kaikki tajusivat, että nainen olikin epähuomiossa mennyt kirkkoon!

Todistajat kannustivat taas naista tulemaan valtakunnansalille. Hän lupasi tulla, mutta sanoi, ettei  viipyisi kymmentä minuuttia pidempään, jos tuntisi olonsa epämukavaksi. Kun hän sitten astui valtakunnansaliin, koko seurakunta otti hänet lämpimästi vastaan! Hän viihtyi siellä niin hyvin, että lähti salista kokouksen jälkeen viimeisenä. Siitä lähtien hän on käynyt kokouksissa säännöllisesti, ja hän on nyt kastettu julistaja.

Nuori Stergios-niminen mies asuu Kreikassa. Eräänä aamuna hän päätti kävellä töistä kotiin eri reittiä kuin tavallisesti. Hänen katseensa kiinnittyi maassa lojuvaan paperiin. Se oli kutsu Kristuksen kuoleman muistojuhlaan. Siinä luki: ”Millainen mielikuva sinulla on Jeesuksesta?” Koska ympärillä oli muita ihmisiä, Stergios ei rohjennut poimia kutsua maasta. Kotona hän alkoi miettiä kutsussa esitettyä kysymystä. Hän halusi tietää asiasta enemmän.

Stergios oli suunnitellut tapaavansa iltapäivällä joitain ystäviään kahvikupin ääressä. Hän päätti kulkea samaa reittiä, jonka varrella oli huomannut kutsun, ja toivoi, että kutsu olisi yhä siellä. Siellä se olikin, mutta ympärillä oli taas ihmisiä, eikä hän vieläkään rohjennut ottaa sitä. Paluumatkalla Stergios suuntasi suoraan samalle kadulle, missä kutsu oli edelleen. Tällä kertaa hän nosti kutsun, luki sen ja päätti mennä Kristuksen kuoleman muistojuhlaan.

Tilaisuuden päätyttyä Stergios otti vastaan hänelle tarjotun ilmaisen raamattukurssin. Hän alkoi käydä kokouksissa ja edistyä hengellisesti. Hänet kastettiin erikoiskonventtipäivänä maaliskuussa 2013.

Tammikuussa 2010 Kööpenhaminassa Tanskassa Finn-niminen veli lähti kävelylle ja otti mukaansa muutamia lehtiä. Eräällä kapealla kadulla häntä vastaan käveli iäkäs herrasmies. Finn tarjosi hänelle vuoden 2009 joulukuun lehtiä, joissa oli useita jouluun liittyviä kirjoituksia. Miehen puhuessa Finn tunnisti hänen äänensä. Hän oli eräs korkeasti koulutettu radion keskusteluohjelman isäntä. Kun Finn seuraavana päivänä kuunteli miehen ohjelmaa, hän kuuli yllätyksekseen tämän kertovan lehdistä, jotka oli saanut edellispäivänä. Sitten mies luki kirjoituksista joitain otteita. Hän luki muun muassa salaperäisestä ”tähdestä”, joka näkyi taivaalla Jeesuksen syntymän aikoihin, ja myönsi, että sen on tosiaankin täytynyt olla Saatanan lähettämä.

Palautteesta rohkaistuneena Finn päätti soittaa tuolle miehelle. Keskustelun kuluessa Finn kysyi, olisiko radiossa mahdollista lähettää ohjelma, jossa käsiteltäisiin Raamattuun liittyviä aiheita. Pari viikkoa myöhemmin hän sai myöntävän vastauksen. Radiossa lähetettiin yli kolmekymmentä kaksituntista ohjelmaa, joissa käsiteltiin Jehovan todistajia ja Raamattua. Finn ja ohjelman isäntä keskustelivat muutamista valikoiduista aiheista ja vastasivat satoihin kuuntelijoiden kysymyksiin.

Eräs ohjelmaa kuunnellut mies soitti radioaseman teknikolle ja jätti tälle puhelinnumeronsa, koska halusi, että veljet ottaisivat häneen yhteyttä. Hänen toiveensa toteutettiin auliisti. Mies oli vuosien ajan kuullut ystäviensä ja sukulaistensa parjaavan Jehovan todistajia,  mutta radio-ohjelma oli hälventänyt hänen ennakkoluulonsa. Hän alkoi tutkia Raamattua ja oli vuonna 2013 läsnä muistonvietossa ja erikoisesitelmässä. Hän käy aina sunnuntaisin kokouksessa ja esittää sisällökkäitä vastauksia Vartiotornin tutkistelussa. Muutkin tuolla alueella ovat alkaneet suhtautua totuuteen myönteisesti sen perusteella, mitä ovat kuulleet radio-ohjelmassa.

Oli piirikonventin viimeinen päivä Italiassa. Lucio-niminen todistaja oli hyvästelemässä ystäviään, kun ryhmää lähestyi pariskunta. Lucio kysyi, mihin seurakuntaan he kuuluivat. ”Emme me kuulu mihinkään seurakuntaan”, he vastasivat.

”Kutsuiko joku teidät?” Lucio kysyi.

”Ei. Tulimme ihan itse”, pariskunta sanoi.

Lucion uteliaisuus heräsi, ja hän sanoi: ”Saanko kysyä, mikä sai teidät tulemaan?”

He vastasivat: ”Ovellemme oli jätetty kutsu, joten päätimme tulla.”

Kun pariskunta kertoi, missä he asuivat, Lucion vaimo Ester huudahti: ”Minä toin sen kutsun! Kutsukampanjan viimeisenä päivänä ajattelin, että jätän loput kutsut mieluummin paikkoihin, joissa ei ole ketään kotona, kuin heitän ne pois.” Kutsun saatuaan pariskunta oli päättänyt matkustaa konventtiin seuraavana sunnuntaina. Lyhyen keskustelun päätteeksi Lucio ja Ester kutsuivat pariskunnan aterialle luokseen, missä keskustelua jatkettiin. Vastakiinnostunut pariskunta otti vastaan heille tarjotun raamattukurssin. He valmistautuvat tutkisteluun aina hyvin ja käyvät myös kokouksissa ja vastaavat niissä.