Kun olot vakiintuivat, veljet ja sisaret alkoivat palailla kotiensa raunioille. Seurakunnat, jotka olivat sotavuosina hajaantuneet, ryhtyivät jälleen innokkaaseen toimintaan, etenkin sodan runtelemissa Sierra Leonen itäosissa. Eräällä alueella toimivat erikoistienraivaajat kertoivat: ”Ensimmäiseen kokoukseemme tuli 16 henkeä, toiseen 36, seuraavaan 56, ja muistonvietossa oli läsnä 77! Olimme haltioissamme!” Maahan perustettiin yhdeksän uutta seurakuntaa, jolloin seurakuntien yhteismäärä nousi 24:ään. Kymmenen uutta Gileadin käynyttä lähetystyöntekijää saapui vauhdittamaan saarnaamistyötä. Vuonna 2004 muistonvietossa oli läsnä 7 594 henkeä – yli viisi kertaa niin paljon kuin maassa on julistajia! Kasvu oli samanlaista Guineassa.

Hallintoelin järjesti nopeasti avustusvaroja auttaakseen kotiin palaavia pakolaisia pääsemään normaalin elämän alkuun (Jaak. 2:15, 16). Vapaaehtoisten avustustyöntekijöiden liikkuvat tiimit rakensivat tai korjasivat 12 valtakunnansalia ja kunnostivat Koindun konventtisalin. He rakensivat myös 42 yksinkertaista savitiilitaloa perheille, joiden koti oli tuhoutunut. Kun eräs leskeksi jäänyt yli 70-vuotias sisar seisoi uuden peltikattoisen talonsa edessä, ilon kyyneleet virtasivat hänen kasvoillaan ja hän huudahti: ”Kiitos, Jehova! Kiitos, Jehova! Kiitos, veljet!”

Haaratoimisto alkoi rakentaa valtakunnansaleja myös vähävaraisille maille suunnatuilla varoilla. Bon läntisessä seurakunnassa palveleva vanhin ja tienraivaaja  Saidu Juanah kertoo: ”Eräs sisar sanoi minulle, että jos saisimme uuden valtakunnansalin, hän kyllä osoittaisi suosiota käsillään ja jaloillaan. Kun sitten ilmoitin, että meille tulisi uusi sali, tuo sisar ponkaisi penkiltä ylös ja alkoi taputtaa ja tanssia – osoittaa suosiota käsillään ja jaloillaan!”

Vuonna 2010 vihittiin Waterloon uusi valtakunnansali, joka voidaan laajentaa 800-paikkaiseksi konventtisaliksi. Samana päivänä, jona seurakunta oli ostanut tontin, omistaja oli saanut paremman tarjouksen. Hän kuitenkin ilmoitti: ”Haluan tontilleni mieluummin uskonnollisen konferenssikeskuksen kuin kaupallista toimintaa.”

Vähävaraisia maita koskevan rakennusohjelman ansiosta Sierra Leoneen on saatu 17 valtakunnansalia ja Guineaan 6. Nuo yksinkertaiset mutta arvokkaat palvontapaikat ovat vetäneet kokouksiin entistä enemmän väkeä.

Kun saarnaamistyö pääsi vauhtiin, haaratoimisto järjesti kahden kuukauden kampanjan alueilla, joilla oli työskennelty vain harvoin. Julistajat levittivät lähes 15 000 kirjaa ja saivat paljon hienoja kokemuksia. Jotkut kysyivät, eivätkö todistajat voisi perustaa joillekin paikkakunnille seurakuntaa, ja aikanaan kaksi uutta seurakuntaa aloittikin toiminnan. Eräässä syrjäkylässä veljet tapasivat kaksi sisarta, jotka olivat sodan aikana joutuneet lähtemään kotoaan ja menettäneet yhteyden järjestöön. Veljet alkoivat heti pitää kylässä säännöllisesti kokouksia ja aloittivat useita raamatuntutkisteluja.

Vuonna 2009 haaratoimisto kuuli syvällä Guinean metsien kätkössä olevasta kylästä, jonka asukkaat sanoivat  olevansa Jehovan todistajia. Kun sinne lähetettiin veljiä tutkimaan asiaa, kävi ilmi, että eräs iäkäs veli oli eläkkeelle jäätyään palannut synnyinkyläänsä ja tutkinut ennen kuolemaansa useiden miesten kanssa. Yksi heistä alkoi uskoa Jehovaan ja ryhtyi kertomaan muille, mitä oli oppinut Raamatusta. Hän piti myös kokouksia käyttämällä edesmenneen veljen julkaisuja. Ryhmä oli palvonut Jehovaa 20 vuotta ennen kuin kylään osui julistaja. Haaratoimisto lähetti sinne viipymättä veljiä antamaan hengellistä apua. Vuonna 2012 Kristuksen kuoleman muistojuhlassa oli läsnä 172 kyläläistä.

Viime aikoina on löytynyt yhä useampia ”kadonneita lampaita”. Tällaiset ihmiset ovat jossain vaiheessa ajautuneet pois totuudesta, tai heidät on poistettu seurakunnasta. Monet heistä ovat korjanneet elämäntapansa ja tulleet takaisin, ja Jehovan kansa on ottanut heidät avosylin vastaan. (Luuk. 15:11–24.)

Kun apostoli Paavali kertoi hyvää uutista, hänestä tuli ”kaikkea kaikenlaisille ihmisille” (1. Kor. 9:22, 23). Samoin Jehovan palvelijat ovat Sierra Leonessa ja Guineassa mukauttaneet lähestymistapaansa vedotakseen erilaisiin ihmisiin, kuten muslimeihin, jotka ovat suurin uskontokunta kummassakin maassa. Katsotaanpa esimerkiksi, miten jotkut julistajat keskustelevat suvaitsevien muslimien kanssa.

Entinen muslimi Saidu Juanah selittää: ”Muslimit uskovat, että Aadam luotiin tomusta mutta että hän eli ensin taivaallisessa paratiisissa. Auttaakseni heitä ymmärtämään asian oikein kysyn heiltä: ’Mistä tomu on peräisin?’

 ’Maasta’, he vastaavat.

’Missä Aadam näin ollen luotiin?’ jatkan.

’Maan päällä’, kuuluu vastaus.

Jotta asia tulisi varmasti selväksi, luen 1. Mooseksen kirjan 1:27, 28:n ja kysyn: ’Onko taivaallisilla olennoilla lapsia?’

’Ei ole. Enkelit eivät ole miehiä eivätkä naisia’, he vastaavat.

’Kun Jumala kehotti Aadamia ja Eevaa hankkimaan lapsia, missä heidän on näin ollen täytynyt olla?’ autan heitä päättelemään.

’Maan päällä’, he sanovat.

’Kun Jumala ennallistaa paratiisin, missä sen siis täytyy olla?’ kysyn.

’Täällä maan päällä’, he vastaavat.”

Saidu sanoo lopuksi: ”Tällainen raamatullinen todistelu saa monet vilpittömät muslimit kuuntelemaan ja ottamaan raamatullista kirjallisuutta.”

Islaminuskoinen kauppias Momoh toivoi, että hänestä tulisi jonain päivänä imaami. Kun todistajien lähetystyöntekijät keskustelivat hänen kanssaan Raamatusta, hänen uteliaisuutensa heräsi. Hän oli kierroskonventissa jonkin aikaa ja piti kuulemastaan. Neljä päivää myöhemmin hän ja hänen vaimonsa Ramatu sekä heidän viisi lastaan tulivat Jeesuksen kuoleman muistojuhlaan. Sen jälkeen Momoh alkoi tutkia Raamattua tosissaan. Joidenkin tutkistelukertojen jälkeen hän lakkasi myymästä savukkeita ja sanoi asiakkailleen, että ne ovat vahingollisia terveydelle eikä Jumala hyväksy niitä. Hän alkoi myös tutkia vaimonsa ja lastensa kanssa kaupassaan. Jos sinne tuli asiakkaita kesken perhetutkistelun, hän pyysi heitä istumaan ja  odottamaan ja selitti, että tutkistelu oli hänen perheelleen erittäin tärkeä asia. Kun hän ja Ramatu laillistivat liittonsa, heidän sukulaisensa alkoivat vastustaa heitä ankarasti. Momoh ja Ramatu eivät kuitenkaan antaneet sen säikäyttää itseään vaan todistivat sukulaisilleen rohkeasti, ja aikanaan nämä alkoivat kunnioittaa heidän hyvää käytöstään. Momoh kastettiin vuonna 2008 ja Ramatu vuonna 2011.

Jehovan todistajat pitävät rohkeasti kiinni Jumalan moraalinormeista, joihin sisältyy hänen näkemyksensä verestä (Apt. 15:29). Yhä useammat terveydenhuollon ammattilaiset Sierra Leonessa ja Guineassa ovat alkaneet kunnioittaa heidän kantaansa.

 Vuonna 1978 veljet levittivät kirjasta Jehovan todistajat ja verikysymys lääkäreille, hoitajille ja sairaaloiden hallintoviranomaisille sekä lakimiehille ja tuomareille ympäri Sierra Leonen. Pian sen jälkeen eräs sisar sai synnytyksessä sisäisen verenvuodon, mutta lääkärit kieltäytyivät hoitamasta häntä ilman verta. Eräs lääkäri oli kuitenkin lukenut Verikysymys-kirjasen valaisevan, johdonmukaisen aineiston ja suostui auttamaan. Sisar synnytti terveen lapsen ja toipui täysin.

Vuoden 1991 tienoilla Keneman sairaalassa työskentelevä kirurgi Bashiru Koroma luki kirjasen Miten veri voi pelastaa elämäsi? Se teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän alkoi tutkia Raamattua ja käydä kristillisissä kokouksissa. Kun erään yhdeksänvuotiaan todistajapojan perna repesi onnettomuudessa, lääkärit kieltäytyivät leikkaamasta häntä ilman verta ja sanoivat vanhemmille: ”Viekää lapsenne kotiin kuolemaan!” Vanhemmat ottivat yhteyttä Koromaan. Hän suoritti leikkauksen, ja se onnistui hyvin.

Pian kirurgi Koromasta tuli veli Koroma – ja rohkea verensiirrottomien lääketieteellisten hoitojen puolustaja. Tämän vuoksi häntä hyljeksittiin lääkäripiireissä, mutta hänen potilaansa toipuivat aina hyvin. Myöhemmin jotkut hänen kollegansa alkoivat kääntyä hänen puoleensa, kun heidän edessään oli vaikeita kirurgisia toimenpiteitä.

Freetownin haaratoimiston sairaalatietopalvelu on vuodesta 1994 lähtien perustanut Sierra Leoneen ja Guineaan sairaalayhteyskomiteoita. Ne ovat rakkaudellisesti tukeneet monia todistajia, kun he ovat sairastuneet, ja niiden työn ansiosta kymmenet terveysalan ammattilaiset ovat alkaneet kunnioittaa verta koskevaa kantaamme.