Eräässä Aasian maassa kuuluisa, televisiosta tuttu näyttelijätär ja malli ryhtyi tutkimaan Raamattua. Hän alkoi heti soveltaa oppimaansa käytäntöön ja hankkiutui eroon spiritistisestä kirjallisuudestaan ja buddhalaisista epäjumalankuvistaan.

Yksi naisen läheisistä ystävistä aneli häneltä: ”Miksi et lopettaisi tutkimista edes kolmeksi vuodeksi,  niin että voisit keskittyä uraasi? Sen jälkeen voit taas alkaa tutkia.”

Nainen vastasi: ”Olen odottanut 24 vuotta ennen kuin löysin Jehovan. Miksi lykkäisin tiedon hankkimista hänestä vielä kolmella vuodella?”

Samalla viikolla kun hänen oli määrä liittyä teokraattiseen palveluskouluun, eräs elokuvayhtiö otti häneen yhteyttä. Hänelle tarjottiin nelivuotista rahakasta sopimusta sillä ehdolla, että hän ottaisi vastaan minkä tahansa hänelle annettavan elokuvaroolin. Hän kieltäytyi tarjouksesta. Toukokuussa 2014 hänet hyväksyttiin kastamattomaksi julistajaksi, ja elokuun lähestyessä hän päätti käyttää saarnaamistyöhön tuossa kuussa 100 tuntia. Kun häneltä kysyttiin syytä siihen, hän vastasi: ”Haluan juhlistaa Jeesuksen 100-vuotista hallintoa saarnaamalla tunnin jokaista vuotta kohti, jotka hän on hallinnut!” Hän saavutti tavoitteensa. Tammikuussa 2015 hänet kastettiin, ja nyt hän palvelee osa-aikaisena tienraivaajana.

Sri Lankassa neljä sisarta matkusti bussilla saarnaamaan seurakunnasta erillään olevalle alueelle, jossa ihmiset olivat enimmäkseen buddhalaisia. Sisarten saarnatessa siellä toista päivää eräs munkki ja taksinkuljettaja ahdistelivat heitä. Pian sisaria ympäröi noin 30 vihaisen ihmisen ryhmä. Poliisi saapui paikalle, vei sisaret poliisiasemalle ja telkesi heidät vankiselleihin yöksi, vaikka heitä ei syytetty mistään rikoksesta. He joutuivat viettämään aikaa kovapintaisten rikollisten kanssa ja kuuntelemaan herjauksia sekä rivoa  kielenkäyttöä. Heidän vankilassaolonsa avasi kuitenkin mahdollisuuksia antaa todistusta. Yksi sisarista sanoi: ”Minut suljettiin vankilaan murhaajien kanssa, mutta pystyin puhumaan heille totuudesta. He olivat hämmästyneitä siitä, että olin siellä, ja heillä oli paljon kysymyksiä uskonkäsityksistäni. Eräs heistä jopa kysyi minulta: ’Miksi olet niin iloinen?’ ”

Sri Lankan korkein oikeus on ottanut käsiteltäväksi kanteemme, jonka mukaan poliisi syyllistyi perusoikeuksien loukkaamiseen vangitessaan sisaret ilman pätevää syytä. Tämä tapaus on vielä vireillä.

Michiko, tienraivaajasisar Japanissa, johti viittomakielistä tutkistelua iäkkäälle naiselle sairaalassa. Sisar kysyi sairaalan henkilökunnalta, olisiko vielä muita potilaita, joiden kanssa hän voisi keskustella. Michiko tapasikin sitten Kazumin, joka kyllä kuuli mutta ei pystynyt puhumaan. Kazumi oli ollut vuoteenomana siitä lähtien, kun hän oli joutunut auto-onnettomuuteen 23-vuotiaana. Hän ei voinut niellä ruokaa tai edes juoda vettä. Kazumilla oli monia kysymyksiä, ja hän halusi tutkia Raamattua.

Michiko esitti kysymykset, ja Kazumi osoitti käsillään kappaleiden vastaukset tai kirjoitti ne. Kun Kazumi hankki puhelimen, Michiko pystyi käsittelemään päivän tekstin hänen kanssaan joka aamu. Vaikka Kazumi heikentyi fyysisesti, hän kasvoi hengellisesti siihen pisteeseen, että hän ilmaisi halunsa tulla Jehovan todistajaksi. Tutkittuaan 13 vuotta hän pätevöityi lopulta 61-vuotiaana kastamattomaksi julistajaksi.

 Koska Kazumi on vuodepotilas, seurakunta on järjestänyt hänelle mahdollisuuden kuunnella kaikki kokous- ja konventtiohjelmat. Sisaret lukevat seurakunnan kokouksissa Kazumin valmistamia vastauksia.

Kazumi kirjoittaa lämpimiä, rakentavia kirjeitä, jotka on räätälöity jokaisen kokouksissa käyvän raamatuntutkisteluoppilaan tarpeisiin. Hän todistaa sairaalan henkilökunnalle ja vierailleen. Kazumi kertoo heille: ”Jos tutkitte Raamattua, tulette onnellisiksi.”

Eräässä Kaakkois-Aasian maassa muuan sisar meni optikon vastaanotolle sairaalaan, missä hän tapasi munkin. Sisar kysyi munkilta: ”Haluaisitteko saada täydellisen terveyden ja elää ikuisesti jossakin kauniissa paikassa?” Tästä seurasi ystävällinen keskustelu, ja  sisar antoi hänelle kirjasen Kuuntele Jumalaa. Munkki puolestaan antoi sisarelle puhelinnumeronsa, jonka tämä välitti eräälle veljelle seurakunnassa. Pian veli otti munkkiin yhteyttä ja kutsui tämän erikoisesitelmään. Munkki nautti kokouksesta, varsinkin valtakunnanlauluista, ja oli erittäin vaikuttunut siitä, että kaikki toivottivat hänet lämpimästi tervetulleeksi.

Kun munkki kysyi, onko todistajilla uskonnollisia yliopistoja tai seminaareja, veli selitti hänelle, että todistajat pitävät henkilökohtaisia raamattukursseja, ja tarjoutui tutkimaan hänen kanssaan. Seuraavalla viikolla munkin kanssa oli jo käyty läpi ensimmäinen luku kirjasta Mitä Raamattu todella opettaa? Hän jatkoi tutkimista, alkoi käydä kokouksissa ja myös vastasi Vartiotornin tutkistelussa.

Munkin ollessa kierroskonventissa haaratoimiston edustaja kutsui hänet vierailulle Beteliin. Viikon päästä munkki matkusti kymmenen tuntia päästäkseen Beteliin, jossa hän sai lämpimän vastaanoton. Helmikuun loppupuolella vuonna 2015 hän luopui munkkiudesta. Tätä nykyä hän tutkii edelleen Raamattua ja käy seurakunnan kokouksissa.

Äskettäin joitakin tienraivaajia lähetettiin Intian koillisosaan, missä hyvää uutista ei ollut saarnattu moniin vuosiin. Tienraivaajat tapasivat monia kiinnostuneita ihmisiä ja halusivat löytää sopivan paikan kokouksille. Matkalla raamatuntutkisteluun he näkivät rakenteilla olevan talon, ja heidän mieleensä juolahti, että siitä kannattaisi ottaa selvää. Käveltyään vähän kauemmaksi he päättivätkin palata tuon rakennuksen luo. Sen takana he kohtasivat erään iäkkään naisen. Kun he kertoivat  hänelle olevansa Jehovan todistajia, hänen kasvonsa kirkastuivat. ”Minäkin olen Jehovan todistaja”, hän sanoi ja toivotti heidät tervetulleiksi kotiinsa. Hän näytti heille koko joukon julkaisuja 1970- ja 80-luvuilta. Hän oli tutkinut tienraivaajien kanssa 30 vuotta aikaisemmin ja käynyt joissakin kokouksissa huolimatta aviomiehensä vastustuksesta. Nainen oli vakuuttunut siitä, että hän oli löytänyt totuuden, mutta oli tienraivaajien lähdettyä alueelta kadottanut yhteyden järjestöön. Kaikista hänen lapsistaan oli tullut eri kirkkokuntien jäseniä, mutta hän kieltäytyi käymästä yhdessäkään kirkossa.

 Vähän aikaisemmin naisen lapset olivat alkaneet painostaa häntä liittymään katoliseen kirkkoon, jotta hän voisi kuoltuaan saada katolisen hautauksen. Hänen oma siskonsa jopa halusi ehdottomasti viedä hänet ilmoittautumaan katolisen kirkon jäseneksi, mutta matkalla he juuttuivat liikenneruuhkaan, ja heidän oli palattava kotiin. Sisko sanoi, että he menisivät seuraavana päivänä uudelleen, mutta hän tulikin sairaaksi. Juuri tuona iltapäivänä tienraivaajat tapasivat tämän kiinnostuneen naisen! Hän tutkii taas Raamattua, käy kokouksissa ja kannustaa myös lapsiaan ja lapsenlapsiaan tutkimaan.