Saksassa vieraskielinen kenttä on kasvanut merkittävästi, koska maahan on tullut paljon pakolaisia ja maahanmuuttajia. Äskettäin vain yhdeksän kuukauden aikana perustettiin 229 vieraskielistä ryhmää ja esiryhmää. Käynnissä on noin 30 kielikurssia 13 kielellä. Kursseihin osallistuu suunnilleen 800 julistajaa.

Veljemme saarnaavat pakolaisille, jotka ovat vastaanottokeskuksissa. Julkisen todistamisen esittelytelineitä on asetettu yli 200 eri paikkaan, ja julistajat ovat levittäneet noin 640 000 julkaisua.

 Vuonna 2016 järjestettiin hallintoelimen hyväksynnällä erikoiskampanja, joka kesti toukokuusta heinäkuuhun. Noin 700 arabiaa puhuvaa julistajaa seitsemästä maasta matkusti kymmenelle paikkakunnalle Itävaltaan ja Saksaan saarnaamaan paikallisille arabiyhteisöille.

Belizessä Faber’s Roadin belizenkreolinkielisen seurakunnan 50 julistajaa käyvät kentällä enimmäkseen jalkaisin. Useimmat veljet ovat vähävaraisia, mutta siitä huolimatta he etsivät mahdollisuuksia osoittaa anteliaisuutta. Muutama vuosi sitten veljet alkoivat kenttäpalveluksessa ollessaan kerätä kolikoita, joita he löysivät pölyisiltä teiltä. Joka vuoden lopussa he kokoontuvat pesemään, lajittelemaan ja laskemaan kolikot.

Vaikka useimmat löydetyt kolikot ovat olleet vain vajaan puolen sentin arvoisia, veljet ovat joka vuosi onnistuneet keräämään kolikoita yli 210 euron arvosta. He lahjoittavat puolet summasta paikallisen valtakunnansalin kuluista huolehtimiseen ja puolet maailmanlaajuiseen Valtakunnan työhön.

Maaliskuun 5. päivä vuonna 2016 oli Burundin teokraattisen historian merkittävimpiä. Päätoimiston edustaja Anthony Griffin vieraili maan haaratoimistossa, ja seurakunnille osoitettu erikoisohjelma lähetettiin maan suurimman radioaseman välityksellä koko maahan. Ohjelmalla oli arviolta neljä miljoonaa kuulijaa!

Radiolähetyksen välityksellä annettiin suuri todistus, ja ohjelmasta esitettiin monia myönteisiä kommentteja. Eräs asemalla avustaneista teknikoista sanoi: ”Teidän pitää  tehdä lisää näitä lähetyksiä!” Lisäksi eräs radiotyöntekijä kirjoitti: ”Jatkakaa tällaisten ohjelmien tuottamista, sillä ne epäilemättä pelastavat monia sieluja.” Useat linja-autot ja taksit soittivat ohjelmaa autossaan.

Nepalissa erään seurakunnasta erillään olevan ryhmän veljillä oli ongelma. Vain päivää ennen vuoden 2016 muistonviettoa he kuulivat, että heidän vuokraamansa salin vieressä olevassa koulussa järjestettäisiin suuri konsertti.

Tiedossa oli, että konsertti aiheuttaisi paljon meteliä. Kun veljet siivosivat salia muistonviettoaamuna, konsertin järjestäjä sanoi heille: ”Te ette sitten kuule mitään muuta kuin musiikkia.”

Konsertti alkoi puoliltapäivin, ja se oli juuri niin äänekäs kuin veljet olivat odottaneetkin. He vuokrasivat paljon suuremman kaiuttimen kuin olivat alun perin suunnitelleet, mutta eivät silti kuulleet edes mikrofonien testausta. Veljet olivat hyvin huolissaan, ja he rukoilivat hartaasti Jehovaa. Sitten, vain puoli tuntia ennen muistonvieton alkua, kun veljiä ja sisaria alkoi tulla saliin, musiikki yhtäkkiä lakkasi. Jotkut humalaiset olivat alkaneet tapella konsertissa, ja poliisi oli keskeyttänyt koko tapahtuman. Veljet ja sisaret saivat viettää Kristuksen kuoleman muistojuhlan hyvin rauhallisessa, hiljaisessa ja arvokkaassa ympäristössä.

Giuseppe toimii vakituisena tienraivaajana Italiassa. Hän työskentelee kotoa käsin erään internet-konsultointiyhtiön palveluksessa. Viime toukokuussa hän  osallistui noin 70 kollegansa kanssa kokoukseen, jossa keskusteltiin uusista ideoista, joita yritys voisi hyödyntää. Yrityksen toimitusjohtaja aloitti sanomalla, että joitakin nettisivuja voitaisiin pitää mallina siitä, mihin myös heidän yhtiössään tulisi pyrkiä. Sitten hän otti näytölle esimerkin. Giuseppen yllätykseksi näytölle ilmestyi jw.org-verkkosivuston etusivu! Toimitusjohtaja sanoi: ”Tämä on maailman paras nettisivusto!” Sen jälkeen hän analysoi sivujen teknistä toteutusta. Hän kehui sitä, miten helppoa sivuilla on navigoida ja miten kiinnostavia ne ovat grafiikaltaan.

Giuseppe kertoi: ”Kollegani hämmästelivät sitä, miten monella kielellä nettisivusto on pystytty toteuttamaan. Esityksen lopuksi esimieheni sanoi yleisölle ja toimitusjohtajalle:  ’Giuseppe on Jehovan todistaja.’ Toimitusjohtaja sanoi minulle: ’Järjestöänne on pakko kehua. Olette suunnitelleet kokonaisuuden, josta mikä tahansa yritys tai järjestö olisi ylpeä. Voin vain kuvitella, miten paljon työtä sen pitäminen ajan tasalla ja helppokäyttöisenä vaatii ja miten paljon yksityiskohtiin ja sisältöön on kiinnitettävä huomiota.’ Minua hiukan nolotti saada niin paljon kiitosta jostain, mitä en ollut tehnyt, mutta olin valtavan iloinen siitä, että monet, jotka eivät tienneet mitään Jehovan todistajista, saivat todistusta. Nyt keskustelen säännöllisesti hengellisistä asioista joidenkin työkavereiden kanssa, ja kolme heistä on jopa alkanut tutkia Raamattua kanssani.” Giuseppen yrityksessä jatketaan jw.org-verkkosivuston ”tutkimista”, ja hän itse jatkaa raamatullisia keskusteluja kollegoidensa kanssa.

Nuori Jorge asuu Argentiinassa. Vuoden 2010 alussa hän kuuli luokkakaveriltaan ensimmäistä kertaa totuudesta. Myöhemmin hän alkoi tutkia Raamattua Mitä Raamattu todella opettaa? -kirjan avulla. Jorge oli hyvin lahjakas jalkapalloilija, ja hän pääsi pelaamaan alemmalla sarjatasolla eräässä nimekkäässä joukkueessa. Huhtikuussa 2014 hän sai houkuttelevan tarjouksen siirtyä pelaamaan Saksaan. Jorge oli innoissaan ajatuksesta, että hänestä tulisi ammattilaisjalkapalloilija, ja hän hyväksyi tarjouksen. Muutama päivä ennen kuin hänen piti lähteä Eurooppaan, valmentaja sanoi hänelle: ”Sinä olet Jehovan todistaja, etkö olekin? Älä pilaa elämääsi lähtemällä ulkomaille. Kun minä olin nuori, minäkin olin todistaja. Minut kutsuttiin pelaamaan  Aasiaan. Minulle luvattiin kaikenlaista, ja olin aivan lumoutunut. Matkustin sinne perheeni kanssa, mutta tulimme takaisin tosi pettyneinä.” Jorge kertoo: ”Valmentajan sanoilla oli suuri vaikutus minuun, ja päätin olla lähtemättä Eurooppaan. Vuonna 2015 minusta tuli hyvän uutisen julistaja ja kävin kasteella.”

Ugandassa Kampalassa pidettiin vuoden 2015 syyskuussa ”Jäljittele Jeesusta!” -aluekonventti. Läsnäolijoiden suureksi iloksi hallintoelimeen kuuluva Mark Sanderson julkaisi lugandankielisen Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen.

Eräs raamatuntutkisteluoppilas sanoi: ”Tämän kauniin Raamatun saaminen teki minut iloiseksi! Konventin aikoihin useimmat ihmiset valmistautuivat paavin vierailuun. Varojen keräämiseksi myynnissä oli ’siunattuja’ rukousnauhoja yli sadantuhannen Ugandan šillingin (noin 30 euron) kappalehintaan. Ihmiset halusivat saada siunaukset, mutta monillakaan ei ollut tarpeeksi rahaa. Minä taas sain todellisen siunauksen aivan ilmaiseksi. Jehova antoi sen kaikille konventtiin tulleille, ja jokainen sai itse päättää, antaako siitä lahjoituksen. Joka päivä kun luen Jumalan sanaa äidinkielelläni ja opin tuntemaan Jehovaa paremmin, tunnen itseni todella siunatuksi. Kiitän Jehovaa siitä, että hän antoi minulle tämän Raamatun.”

Kongon demokraattisessa tasavallassa joidenkin kirkkojen johtajat yrittivät mustamaalata www.dan124.com-verkkosivustoa opettamalla kirkkojensa jäsenille, että Jehovan  todistajien julkaisuja painetaan henkimaailmassa. He perustelivat väitettään sanomalla, että kirjaimet ”www” vastaavat Ilmestyskirjassa mainittua lukua 666 (Ilm. 13:18). Tämän vuoksi jotkut raamatuntutkisteluoppilaista lopettivat tutkimisen.

Rukoiltuaan asian johdosta eräs tienraivaajapariskunta kutsui kaikki raamatuntutkisteluoppilaansa puolisoineen heille kylään. Kolme pariskuntaa tuli, ja aterian jälkeen veli ja sisar näyttivät heille videon Jehovan todistajat – järjestetyt viemään hyvää uutista. Video kumosi täysin ne julkaisujemme alkuperää koskevat huhut, joita tutkisteluoppilaat olivat kuulleet. Seuraavalla viikolla yksi videon nähneistä miehistä halusi välttämättä antaa 100 dollarin lahjoituksen maailmanlaajuista työtä varten, vaikka hän ei itse vielä tutkinutkaan Raamattua.

Papua-Uuden-Guinean syrjäseuduilla veljillä ja sisarilla ei ole pääsyä internetiin, mutta heillä on harras halu oppia uudet valtakunnanlaulut. Siksi Mundipin seurakunta lähettää aina jonkun veljistä käymään lähimmässä kaupungissa. Veljen täytyy kulkea ensin kaksi tuntia jalkaisin ja sitten toiset kaksi tuntia linja-autolla. Päästyään perille hän kopioi netistä uusien laulujen sanat vihkoon ja palaa kotiin. Sitten hän kirjoittaa sanat valtakunnansalin liitutaululle kaikkien nähtäväksi, ja seurakunnan jäsenet kopioivat laulut itselleen kokouksia varten. He todella arvostavat sitä, että he voivat palvoa Jehovaa laulamalla samoja lauluja, joita lauletaan kaikissa seurakunnissa ympäri maailman.