Aidsia sairastavat äidit vaikean valinnan edessä

LÄNSI-INTIASSA asuvan Cynthian * oli valittava imetyksen ja pulloruokinnan välillä, kun hänelle syntyi lapsi. Valinta ei päällisin puolin tunnu vaikealta. Ovathan terveydenhuollon asiantuntijat vuosikymmeniä puhuneet äidinmaidosta lasten ”parhaana terveysruokana”. Sitä paitsi pulloruokitut lapset kuolevat ripuliin köyhissä maissa noin 15 kertaa todennäköisemmin kuin imettämällä ruokitut. YK:n lastenavunrahasto (UNICEF) raportoi, että joka päivä kuolee noin 4 000 lasta äidinmaidonvastikkeisiin liittyvien vaarojen johdosta.

Cynthian tapauksessa asiaan liittyi kuitenkin kokonaan toinen vaara. Hän oli saanut aviomieheltään aidsia eli immuunikatoa aiheuttavan HI-viruksen. Synnytyksen jälkeen hän kuuli, että jos äiti on HIV-positiivinen, niin lapsen mahdollisuus saada tartunta rintamaidon välityksellä on yksi seitsemästä. * Sen vuoksi hänen edessään oli kipeä valinta: altistaisiko hän lapsensa imetyksen vai pulloruokinnan riskeille.

Niissä osissa maailmaa, missä aidsepidemia korjaa erityisen suurta satoa, pari kolme jokaisesta kymmenestä raskaana olevasta naisesta on HIV-positiivinen. Eräässä maassa viruksen kantajia oli yli puolet kaikista testatuista odottavista naisista. ”Nämä hälyttävät luvut ovat saaneet tutkijat etsimään hoitokeinoa entistä kiivaammin”, kerrottiin YK:n radio-ohjelmassa. Tämän uhan vuoksi on kuusi YK:n alaista järjestöä ja elintä yhdistänyt kokemuksensa, voimansa ja resurssinsa ja perustanut YK:n aidsohjelman UNAIDSin. * Tämä uusi elin on kuitenkin joutunut huomaamaan, ettei ratkaisu aidsongelmaan ole mitenkään yksinkertainen.

Monisyisiä esteitä yksinkertaisen ratkaisun tiellä

Edith White, jonka erikoisalaa ovat imetys ja HI-viruksen siirtyminen äidistä lapseen, sanoo, että teollisuusmaissa asuvia HIV-positiivisia äitejä neuvotaan luopumaan lastensa imettämisestä, koska rintaruokinta lähes kaksinkertaistaa lapsen sairastumisriskin. Äidinmaidonvastikkeet tuntuvat silloin loogiselta vaihtoehdolta. Mutta  kehitysmaissa, missä ihanteelliset teoriat törmäävät nopeasti kovaan todellisuuteen, tämä yksinkertainen ratkaisu on vaikea toteuttaa.

Ratkaisun tiellä on myös yhteiskunnallinen este. Maissa, missä imettäminen on yleisen normin mukaista, pulloruokintaa käyttävien naisten valinnasta saatetaan lukea, että heillä on HI-virus. Nainen voi pelätä, että kun se tulee yleiseen tietoon, hän joutuu syytösten tai jopa pahoinpitelyn kohteeksi tai hänet hylätään. Joistakin tässä tilanteessa olevista naisista tuntuu, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin imettää lastaan, jotta HIV-tartunta pysyisi salassa.

On muitakin esteitä. Ajatellaanpa esimerkiksi 20-vuotiasta Margaretia. Hän ei ole koskaan ollut HIV-testeissä, kuten ei vähintään 95 prosenttia Ugandan maaseudulla elävistä muistakaan naisista. Hänellä on kuitenkin syytä huoleen. Hänen esikoisensa kuoli, ja toinen lapsi on heikko ja sairaalloinen. Margaret imettää kolmatta lastaan kymmenen kertaa päivässä siitä huolimatta, että hänellä voi olla HI-virus. ”En voisi mitenkään ruokkia lastani äidinmaidonvastikkeella”, hän sanoo. Miksi ei? Yhden lapsen ruokkiminen vastikkeella maksaa Margaretin mukaan puolitoista kertaa sen, mitä perhe ansaitsee hänen kylässään kokonaisessa vuodessa. Ja vaikka vastiketta saisi ilmaiseksi, olisi ongelmallista löytää puhdasta vettä, niin että vastike olisi turvallista lapselle. *

Tilannetta helpottaisi osittain se, että HIV-positiivisilla äideillä olisi hygieeninen elinympäristö, riittävästi äidinmaidonvastiketta sekä puhdasta vettä. Tulisiko niiden järjestäminen kalliiksi? Ehkä. Silti tämä näyttää yllättäen olevan enemmän arvojärjestyskysymys kuin rahakysymys. YK:n raporttien mukaan jotkin maailman köyhimmistä kehitysmaista käyttävät noin kaksi kertaa enemmän rahaa sotilaallisiin tarkoituksiin kuin terveyteen ja koulutukseen.

Entä immuunikatolääkkeet?

YK:n tutkijat ovat kertoneet, että yksinkertainen ja suhteellisen edullinen lääke nimeltä AZT voi vähentää merkittävästi HI-viruksen tarttumista äidistä lapseen. UNAIDSin avulla AZT-hoidon hinta on saatu putoamaan vajaaseen 300 markkaan. Lisäksi aidstutkijat ilmoittivat heinäkuussa 1999, että HIV-positiivisten äitien ja heidän vastasyntyneiden lastensa hoitaminen vain vajaat 20 markkaa maksavalla nevirapiini-lääkkeellä näyttää ehkäisevän tartunnan vielä tehokkaammin kuin AZT. Asiantuntijoiden mukaan tuon lääkkeen ansiosta vuosittain jopa 400 000 vastasyntynyttä voisi aloittaa elämänsä ilman HI-virusta.

Jotkut ovat kuitenkin arvostelleet näitä lääkehoitoja sillä perusteella, että koska ne estävät vain HI-viruksen tarttumisen äidistä lapseen, äiti kuolee lopulta aidsiin ja lapsi jää orvoksi. YK:n virkailijat vastaavat tähän, että synkkänä vaihtoehtona on antaa viruksen tarttua lapsiin, jolloin nämä viattomat uhrit on tuomittu hitaaseen ja murheelliseen kuolemaan. He sanovat myös, että HIV-positiiviset äidit saattavat elää vuosia. Ajatellaanpa edellä mainittua Cynthiaa. Hän sai tietää tartunnastaan vuonna 1985, kun hänen lapsensa syntyi, mutta hän sairastui vasta kahdeksan vuotta myöhemmin. Ja vaikka lapsella oli virus syntyessään, hänellä ei ollut sitä enää kaksivuotiaana.

Raamattu vakuuttaa lohduttavasti, että todella turvallinen elinympäristö ja pysyvä ratkaisu aidsin kaltaisiin vitsauksiin on näköpiirissä (Ilmestys 21:1–4). Jehova Jumala on luvannut aikaansaada uuden maailman, jossa ”yksikään – – ei sano: ’Minä olen sairas.’” (Jesaja 33:24.) Jehovan todistajat haluaisivat kertoa sinulle tästä pysyvästä ratkaisusta. Saat lisätietoja ottamalla yhteyttä tämän lehden julkaisijoihin tai kotipaikkakuntasi Jehovan todistajiin.

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 20]

WHO/E. Hooper