Kun kemikaalit vahingoittavat terveyttä

MONIKEMIKAALIYLIHERKKYYTEEN liittyy paljon epäselviä piirteitä, ja siksi on ymmärrettävää, etteivät lääkärit ole päässeet taudinkuvasta lähellekään yksimielisyyttä. Joidenkin lääkäreiden mielestä tämä sairaus johtuu fyysisistä tekijöistä, toisten mielestä syy on psyykkinen; vielä jotkut viittaavat sekä fyysisiin että psyykkisiin tekijöihin. Jotkut lääkärit ovat tuoneet esiin ajatuksen, että kyseessä saattaa olla jopa useiden sairauksien ryhmä. *

Monet potilaat sanovat, että he sairastuivat altistuttuaan kerran suurelle määrälle jotakin myrkyllistä ainetta, esimerkiksi hyönteismyrkkyä. Toiset taas kertovat toistuvasta tai pitkäaikaisesta altistumisesta pienemmille myrkkypitoisuuksille. Herkistyttyään potilaat saavat erilaisia oireita monista kemikaaleista, joilla ei näytä olevan mitään tekemistä toistensa kanssa ja joita he aiemmin sietivät, kuten hajuvesistä ja puhdistusaineista. Tästä juontuu sairauden nimi monikemikaaliyliherkkyys. Ajatellaanpa Joycen tapausta.

Joyce sai kouluaikanaan täitä, ja hänen päähänsä suihkutettiin hyönteishävitettä. Hänen terveytensä heikkeni, eikä hän enää sietänyt monia sellaisia kemikaaleja, jotka eivät ennen olleet häntä häirinneet. Näitä  olivat kodin pesuaineet, ilmanraikasteet, hajuvedet, sampoot ja bensiini. ”Silmät turpoavat umpeen”, kuvailee Joyce, ”ja poskiontelot tulehtuvat, mistä seuraa niin voimakasta päänsärkyä ja pahoinvointia, että olen sairaana monta päivää. – – Minulla on ollut keuhkokuume niin monta kertaa, että keuhkoni ovat yhtä arpiset kuin 40 vuotta tupakoineella ihmisellä – vaikken ole polttanut koskaan!”

Herkistymisen syynä arvellaan voivan olla myös pitkäaikainen altistuminen pienemmälle myrkkypitoisuudelle joko ulkona tai sisätiloissa. Sisäilman saasteet ovat viime vuosikymmeninä tuottaneet suoranaisen sairauksien ryöpyn, ja on syntynyt käsite ”sairas rakennus -oireyhtymä”.

Sairas rakennus -oireyhtymä

Sairas rakennus -oireyhtymä ilmaantui 1970-luvulla, kun monet asuintalot, koulut ja toimistorakennukset, joissa ilma vaihtui luonnollisesti, korvattiin tiiviillä, ilmastoiduilla rakennuksilla energian säästämiseksi. Näissä taloissa ja niiden sisustuksissa käytettiin usein tehdasvalmisteisia eristeitä, käsiteltyä puuta, haihtuvia liimoja sekä synteettisiä kankaita ja mattoja.

Etenkin uutena monista näistä tuotteista vapautuu kiertävään ilmaan pieniä määriä kemikaaleja, jotka saattavat olla haitallisia, kuten formaldehydiä. Lattiamatot pahentavat ongelmaa, kun niihin imeytyy puhdistusaineita ja liuotteita, jotka sitten haihtuvat vähitellen pitkän ajan kuluessa. ”Eri liuotteista peräisin olevat kaasut ovat yleisimpiä sisäilman epäpuhtauksia”, sanotaan kirjassa Chemical Exposures—Low Levels and High Stakes. ”Liuotteet kuuluvat aineisiin, joihin kemikaaleille herkistyneet potilaat viittaavat kaikkein useimmin”, siinä kerrotaan.

Useimmille ihmisille tällaisten rakennusten sisäilma ei näytä tuottavan ongelmia, mutta jotkut saavat siitä oireita, jotka vaihtelevat astmasta ja muista hengitysteiden vaivoista päänsärkyyn ja uneliaisuuteen. Yleensä oireet häviävät, kun ihminen lähtee pois tiloista. Mutta joskus ”potilaille voi kehittyä monikemikaaliyliherkkyys”, sanotaan brittiläisessä lääkärilehdessä The Lancet. Miksi sitten jotkut sairastuvat kemikaaleista mutta toiset eivät? Tämä on tärkeä kysymys, koska joidenkin ihmisten, joihin kemikaalit eivät näytä vaikuttavan, on vaikea suhtautua ymmärtävästi sairastuneisiin.

Olemme kaikki erilaisia

On hyvä muistaa, että me kaikki reagoimme aineisiin eri tavalla, olivat ne sitten kemikaaleja, bakteereja tai viruksia. Reaktioon vaikuttavat perimä, ikä, sukupuoli, terveydentila, mahdollinen lääkitys, aikaisemmat sairaudet ja elintavat, kuten alkoholin, tupakan ja huumeiden käyttö.

Esimerkiksi lääkkeiden teho ja mahdolliset sivuvaikutukset ovat New Scientist -lehden mukaan yksilöllisiä. Jotkin sivuvaikutukset voivat olla vakavia ja jopa hengenvaarallisia. Normaalisti entsyymit (valkuaisaineita) puhdistavat elimistöä vieraista kemikaaleista, joita on esimerkiksi lääkkeissä ja elinympäristömme saasteissa.  Jos kuitenkin nämä ”siivoojaentsyymit” toimivat puutteellisesti esimerkiksi perinnöllisten syiden, myrkkyjen aiheuttamien aiempien vaurioiden tai yksipuolisen ruokavalion vuoksi, elimistöön voi kertyä kemikaaleja vaarallisen suuria määriä. *

Monikemikaaliyliherkkyyttä on verrattu porfyrioihin, tauteihin jotka liittyvät entsyymien toimintaan ja veren häiriöihin. Tiettyjä porfyrioita sairastavat potilaat reagoivat erilaisiin kemikaaleihin pakokaasuista hajuvesiin usein pitkälti samalla tavalla kuin kemikaaliyliherkät.

Vaikuttaa myös mieleen

Eräs monikemikaaliyliherkkyydestä kärsivä nainen kertoi Herätkää!-lehdelle, että eräät tavalliset kemikaalit ikään kuin huumaavat hänet. Hän sanoi: ”Mieleni ailahtelee, niin että saatan suuttua tai tulla levottomaksi, ärtyneeksi, pelokkaaksi tai uneliaaksi. – – Oireet voivat kestää muutamasta tunnista muutamiin päiviin.” Jälkikäteen hänellä on kohmeloinen olo ja jonkinasteista masennusta.

Nämä vaikutukset eivät ole epätavallisia monikemikaaliyliherkkyydestä kärsivillä ihmisillä. Tri Claudia Millerin mukaan ”alun toistakymmentä maata raportoi ihmisten saaneen psyykkisiä oireita, kun he ovat selvästi altistuneet kemikaaleille, oli kyse sitten hyönteismyrkyistä tai sairaasta talosta. – – Tiedämme, että liuotteille altistuneet työntekijät saavat helpommin paniikkikohtauksia ja sairastuvat herkemmin masennukseen. – – Meidän täytyy siksi olla hyvin harkitsevia ja muistaa, että kenties herkimmin kemikaaleihin reagoiva osa elimistöstä ovat aivot.”

Vaikka altistuminen kemikaaleille voi aiheuttaa psyykkisiä ongelmia, monet lääkärit uskovat, että myös päinvastainen on mahdollista: psyykkiset ongelmat voivat myötävaikuttaa siihen, että ihminen herkistyy kemikaaleille. Edellä mainittu tri Miller sekä professori Nicholas Ashford, jotka molemmat uskovat vankasti monikemikaaliyliherkkyyden johtuvan fyysisistä tekijöistä, myöntävät, että ”psykososiaaliset tapahtumat, kuten puolison kuolema tai avioero, voivat lamauttaa immuunijärjestelmän ja tehdä joistakin ihmisistä herkempiä pienille kemikaalipitoisuuksille. Mielen ja ruumiin välinen suhde on varmasti hyvin monimutkainen.” Tri Sherry Rogers, joka myös uskoo tämän sairauden johtuvan fyysisistä tekijöistä, sanoo, että ”stressi saa ihmisen reagoimaan herkemmin kemikaaleihin”.

Voivatko kemikaaliyliherkät kohentaa terveyttään jollain keinoin tai ainakin lievittää oireitaan?

Apua potilaille

Monikemikaaliyliherkkyyteen ei tunneta parannuskeinoa, mutta monet potilaat ovat onnistuneet lievittämään oireitaan, ja toiset ovat voineet palata suhteellisen normaaliin päiväjärjestykseen. Mikä heitä on auttanut? Jotkut ovat lääkärin suosituksen mukaisesti välttäneet mahdollisimman pitkälle kemikaaleja, jotka aiheuttavat oireita. * Esimerkiksi Judylle tästä on ollut paljon hyötyä. Toipuessaan mononukleoosista hän altistui suurelle määrälle torjunta-ainetta, jota käytettiin hänen kotonaan, ja hänelle kehittyi monikemikaaliyliherkkyys.

Monien muiden potilaiden tavoin Judy reagoi lukuisiin kotitalouksissa käytettäviin kemikaaleihin. Sen vuoksi hän siivoaa ja pesee pyykit aina puhtaalla saippualla ja ruokasoodalla. Etikka on hänen mielestään erinomainen huuhteluaine. Hänen vaatekaapissaan ja makuuhuoneessaan on  ainoastaan luonnonkuiduista valmistettuja materiaaleja. Aviomiehen kemiallisesti pestyt vaatteet pääsevät kaappiin vasta sitten, kun niitä on tuuletettu kunnolla muutama viikko.

Nykymaailmassa ei tietenkään aina ole mahdollista välttyä kaikelta kosketukselta ongelmallisiin kemikaaleihin. American Family Physician -lehdessä sanotaan: ”Suurin monikemikaaliyliherkkyydestä johtuva haitta on usein eristyneisyys ja omiin oloihin vetäytyminen, kun potilas yrittää välttää altistumisen kemikaaleille.” Kirjoituksessa ehdotetaan, että potilaat lääkärin valvonnassa tekisivät töitä ja tapaisivat muita ihmisiä ja laajentaisivat vähitellen toiminta-aluettaan. Samalla heidän tulisi pyrkiä hallitsemaan paniikkikohtauksia ja sydämentykytystä opettelemalla rentoutus- ja hengitystekniikkaa. Tavoitteena on, että potilaat tottuisivat vähitellen kemikaaleihin, sen sijaan että he sulkisivat ne kokonaan pois elämästään.

Tärkeä osa hoitoa on myös kunnon yöuni. David, jonka oireet ovat lähes hävinneet, lukee toipumisensa osittain sen ansioksi, että hänen makuuhuoneessaan on  kunnolla raitista ilmaa. Myös Ernest ja hänen vaimonsa Lorraine ovat huomanneet, että ”kunnon yöunien jälkeen on huomattavasti helpompaa selviytyä päivän mittaan eteen tulevista tilanteista, joissa väistämättä altistuu kemikaaleille”.

Monipuolinen ravinto on tietysti aina olennaista hyvän terveyden säilyttämisessä ja saavuttamisessa. Sitä onkin sanottu ”tärkeimmäksi ehkäisevän terveydenhoidon osatekijäksi”. On johdonmukaista, että elimistön täytyy toimia tehokkaasti voidakseen tervehtyä mahdollisimman hyvin. Lisäravintoaineista saattaa olla apua.

Myös liikunta edistää terveyttä; hien mukana elimistöstä poistuu myrkyllisiä aineita. Tärkeitä ovat myös myönteisyys ja huumorintaju sekä se, että on rakastettu ja voi osoittaa rakkautta toisille. Eräs lääkäri määrää kaikille monikemikaaliyliherkkyyttä sairastaville potilailleen ”rakkautta ja naurua”. ”Iloinen sydän tekee hyvää parantajana.” (Sananlaskut 17:22.)

Voi kuitenkin olla hyvin vaikeaa nauttia rakkaudellisesta, iloisesta seurasta, jos elimistö ei siedä tuoksuja, puhdistusaineita, deodorantteja ja muita kemikaaleja, joita ympärillämme useimmiten käytetään jokapäiväisessä elämässä. Miten monikemikaaliyliherkkyydestä kärsivät ihmiset tulevat toimeen näissä olosuhteissa? Ja mikä aivan yhtä tärkeää, miten muut voivat auttaa heitä? Näitä seikkoja tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

Tarvitsetko niin monia kemikaaleja?

Meidän kaikkien pitäisi huolehtia siitä, että altistamme itsemme mahdollisimman vähän kemikaaleille, jotka voivat olla myrkyllisiä. Tällaisia kemikaaleja on myös kotonamme. Kirjassa Chemical Exposures sanotaan: ”Sisäilman epäpuhtaudet näyttävät kuuluvan niihin kemikaaleihin, jotka todennäköisimmin aiheuttavat yliherkkyyttä tai laukaisevat sen. Sisätiloissa on monen aineen seoksia, joissa on pieninä pitoisuuksina satoja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä.” *

Mietihän siksi, tarvitsetko todella kaikkia käyttämiäsi kemikaaleja, varsinkaan hyönteiskarkotteita ja tuotteita, jotka sisältävät haihtuvia liuotteita. Oletko kokeillut myrkyttömiä vaihtoehtoja? Jos sinun kuitenkin täytyy käyttää mahdollisesti vaarallista kemikaalia, älä koskaan käsittele sitä ryhtymättä kaikkiin tarvittaviin varotoimiin. Säilytä tuotetta sellaisessa paikassa, jossa se on lasten ulottumattomissa ja jossa siitä mahdollisesti haihtuvat kaasut eivät aiheuta vahinkoa. On hyvä muistaa, että jopa sinetöidyistä säilytysastioista saattaa haihtua kaasuja.

Tietoisuus kemikaalien vaaroista merkitsee myös sitä, että katsomme, mitä levitämme tai mitä vahingossa roiskuu ihollemme. Tuoksut ja monet muut kemikaalit imeytyvät ihon läpi verenkiertoon. Esimerkiksi tietyt lääkkeet annetaan potilaille kääreiden välityksellä. Jos ihollesi roiskahtaa myrkyllistä ainetta, ”ensimmäinen ja kiireellisin tehtävä on huuhtoa se perusteellisesti pois”, neuvotaan kirjassa Tired or Toxic?

Monikemikaaliyliherkkyydestä kärsivät ihmiset ovat usein yliherkkiä kemiallisille tuoksuille. 95 prosenttia niissä käytetyistä kemikaaleista on öljypohjaisia synteettisiä yhdisteitä. Tavallisia ainesosia ovat asetoni, kamferi, bentsaldehydi, etanoli, g-terpineeni ja monet muut. Näihin aineisiin liittyvistä terveysvaikutuksista on tutkittua tietoa. * Samanlaisia aineita ovat ilmanraikasteet. Kun ympäristötutkijat tutkivat niitä, he eivät suhtaudu niihin sisäilman parantajina vaan saastuttajina (University of California at Berkeley Wellness Letter). Raikasteet eivät poista pahoja hajuja, vaan peittävät ne.

Kirjan Calculated Risks mukaan ”toksikologian tärkeimpiä lähtökohtia on se, että kaikki kemikaalit ovat myrkyllisiä joissakin olosuhteissa”.

[Alaviitteet]