Lukijoiden kirjeitä

1900-luku. Herätkää!-lehti 8.12.1999 oli suurenmoinen! Hyödyin siitä erittäin paljon, varsinkin kirjoitussarjasta ”1900-luku – kriittiset muutoksen vuodet”. Se oli hyvin valaiseva ja ytimekäs. Se herätti minussa halun olla entistä valppaampi hengellisesti näinä viimeisinä päivinä.

M. V., Filippiinit

Kidnappaukset. Kirjoitussarjassa ”Kidnappaukset – miksi ne ovat maailmanlaajuinen uhka?” (22.12.1999) oli erinomainen sanoma! Se ilmestyi, kun maailma seurasi jännittyneenä dramaattisia tapahtumia, jotka liittyivät 24. joulukuuta kaapattuun Indian Airlinesin lentokoneeseen. Toivon, että viranomaiset lukevat näissä kirjoituksissa olleet ehdotukset ja soveltavat niitä käytäntöön.

A. S., Intia

Koomapotilas. Kiitos Michiko Ogawan elämäkerrasta (”Toivo antaa voimia kestää koettelemukset”, 22.12.1999). Olin viisivuotias, kun Michikon aviomies joutui onnettomuuteen. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että hänen miehensä on ollut tajuton melkein koko elämäni ajan! Jehova on tosiaan auttanut Michikoa kasvattamaan kaksi lastaan ja kestämään tämän koettelevan kokemuksen.

L. N., Yhdysvallat

Kirjoitus kosketti syvästi sydäntäni. Asun yksin ja sain äskettäin tietää, että minulla on syöpä. Luettuani tämän kirjoituksen halusin halata Michikoa ja kiittää häntä siitä, että hän on koettelemuksistaan huolimatta ollut uskollinen Jehovalle. Aluksi halusin, että minun tapauksessani tapahtuisi ihme. Mutta nyt haluan Michikon tavoin vain sitä, että Jehovan tahto tapahtuu.

M. S., Yhdysvallat

Veretön lääketieteellinen hoito. Kirjoitussarja ”Veretön lääketieteellinen hoito – kysyntä kasvaa” (8.1.2000) oli edistyksellisen tutkimustyön tulos. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja annoin lehden eräälle kollegalleni ja yhdelle opettajistani. He ovat aiemmin suhtautuneet ennakkoluuloisesti Jehovan todistajiin. Mutta he olivat mielissään, kun he saivat tämän kirjoitussarjan ja muuta tietoa Jehovan todistajista.

R. P., Sveitsi

Kaksi lapsistani joutui vuonna 1998 auto-onnettomuuteen. Poikani jalka murskaantui. Hän sanoi toistuvasti, ettei hän halunnut verta! Mutta sairaala ei pystynyt tekemään leikkausta ilman verta. Hänet siirrettiin toiseen sairaalaan, mutta häntä ei haluttu leikata siellä ennen kuin hänen hematokriittiarvonsa nousisi 0,35:een (alimmillaan arvo oli 0,08). Siellä jäätiin odottavalle kannalle, ikään kuin olisi haluttu nähdä, kuoleeko hän. Mutta kun sitten käytettiin verettömiä hoitomenetelmiä – hänen jalkansa nostettiin ylös, hänelle annettiin erytropoietiinia ja niin edelleen – hänen hematokriittiarvonsa nousi yli 0,35:een! Leikkaus onnistui, mutta hoidon viivästymisestä aiheutui hänelle paljon pysyvää vahinkoa. Toivon, että jokaista lääkäriä, kirurgia ja nukutuslääkäriä vaadittaisiin lukemaan nämä kirjoitukset.

L. L., Yhdysvallat

On lohdullista tietää, että monet lääkärit haluavat olla yhteistoiminnassa Jehovan todistajien kanssa. Vien tämän lehden heti lääkärilleni. Tiedän, että hän tulee arvostamaan sitä.

U. M., Yhdysvallat

Kirjoitus tuli juuri silloin, kun minun oli määrä mennä leikkaukseen. Kun hemoglobiiniarvoni laski suuren verenhukan vuoksi, selitin tätä lehteä avuksi käyttäen sairaalan henkilökunnalle ja perheeni jäsenille, miksi en ota verta. Jehovan ansiosta olen toipunut täysin.

C. B., Yhdysvallat