Miten lentoturvallisuutta parannetaan?

KAPTEENI työntää kaasuvipuja eteenpäin, ja perämies ilmoittaa saaneensa selvityksen lennonjohdolta. Itse istun lentäjien takana ohjaamossa tarkkailijana. Kuullessani suihkumoottorien vaimean jyrinän tunnen, kuinka sydämeni jyskyttää. Selkäni liimautuu istuimeen, kun jättikokoinen Boeing 747 kiihdyttää vauhtiaan. Nousemme ilmaan täydellisen pehmeästi, ja Tokion uuden kansainvälisen lentokentän kiitorata numero 34 jää taaksemme.

Vaara uhkaa!

Vähän ajan päästä jostain kuuluu äänekäs räjähdys, ja lentokone alkaa täristä ja kaartaa voimakkaasti. Hälytyskellon korvia vihlova ääni täyttää ohjaamon, ja kojetaululle syttyvät useat punaiset ja keltaiset varoitusvalot. Perämies yrittää suoristaa konetta.

”Moottori numero kolme tulessa!” huutaa kapteeni ja painaa nappia, joka vaimentaa hälytyksen. ”Numero kolmessa ei kierroksia, ei öljynpainetta, ei hydrauliikkaa”, perämies lisää. ”Numero kolmesta kaasu pois. Numero kolmen polttoaineensyöttö kiinni. Numero kolme pois käytöstä.” Jokaisen käskyn jälkeen toinen lentäjistä tekee tarvittavat toimenpiteet ja toinen varmistaa ne. Pilottien yhteistyö on niin hallittua, että voisi luulla heidän liikkeidensä noudattavan jonkinlaista koreografiaa. Hämmästelen, miten he pystyvät olemaan niin rauhallisia ja silti toimimaan niin päättäväisesti tilanteen saamiseksi hallintaan.

Perämies pyytää lennonvalvomoa antamaan hätälaskuselvityksen ja pitämään hätäkalustoa valmiudessa. Sitten hän kehottaa lentoemäntiä ja stuertteja valmistamaan matkustamon hätälaskua varten.

Lentäjien käydessä läpi hätätilannetta koskevaa tarkistusluetteloa yritän pyyhkiä hikeä otsaltani ja samanaikaisesti pitää lujasti kiinni istuimestani. Helpotuksekseni kone tekee tasaisen laskun. Minua hieman nolottaa, että pelkäsin niin paljon. Mikään edellä olevasta ei nimittäin ollut totta. En lentänyt Japanin yllä. Istuin nykyaikaisessa lentosimulaattorissa (samanlaisessa kuin tämän aukeaman  kuvassa) United Airlines -lentoyhtiön lentokeskuksessa Denverissä Coloradossa Yhdysvalloissa. Lentomiehistö vain harjoitteli. Koska olen pelannut paljon lentosimulaattoripelejä kotitietokoneella, tämä oli minulle riemastuttava kokemus.

Matkimista turvallisuuden vuoksi

Joka päivä lentomiehistöt käyvät tällaisissa simulaattoreissa läpi satoja samankaltaisia harjoituksia. Tämä kaikki siksi, että he voisivat saada valmennusta ja että matkustajien, myös sinun, turvallisuus voitaisiin taata. Miksi valmennusta annetaan simulaattoreissa eikä oikeissa lentokoneissa? Syitä on monia, mutta ennen niiden tarkastelua on kiinnostavaa luoda silmäys siihen, miten lentosimulaattorit ovat ajan kuluessa kehittyneet.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana tarvittiin entistä enemmän päteviä lentäjiä, ja avuksi perustettiin kouluja, jotka käyttivät alkeellisia lentosimulaattoreita. 1960-luvun loppupuolella lentosimulaattorit ottivat aimo harppauksen eteenpäin ja niistä tuli hyvin aidon tuntuisia. Ne alkoivat jäljitellä lentämistä jopa hyvin pieniä yksityiskohtia myöten, esimerkiksi sitä, miten lentokoneen käyttäytyminen muuttuu painon tai polttoainemäärän vaihdellessa. Tällaiset tekijät vaikuttavat koneen käsiteltävyyteen. Niinpä kun polttoainetta kuluu lennon aikana, koneen lento-ominaisuudet muuttuvat. Elektroniikka- ja tietokonealan kehitys on tehnyt mahdolliseksi jäljitellä tällaisia ja monia muita olosuhteita.

Tavoitteena on saada simulaattorit jäljittelemään aitoa lentoa mahdollisimman tarkasti. Tämän vuoksi nykyaikaisissa simulaattoreissa on suuret ja tehokkaat hydrauliset jalustat, jotka voivat liikuttaa niitä kuuteen eri suuntaan. Simulaattorin liikkeistä huolehtivat isot hydraulipumput, jotka voivat liikuttaa lentomiehistöä jopa siinä määrin, että siihen kohdistuvat g-voimat vaihtelevat +1:stä –1:een. *

Kun pilotit käyttävät lentokoneen ohjaimia, he voivat havaita vaikutukset heti – aivan kuin he olisivat oikeassa lentokoneessa. He tuntevat paitsi sisäkorvassaan myös koko kehossaan kiihdytykset, jarrutukset, kallistukset sivu- ja pituussuunnassa, pyörien kosketukset kiitorataan ja sen kuopat sekä sääolojen vaikutukset.

Edistystä on tapahtunut myös tietokoneohjatuissa näyttöjärjestelmissä, joiden välityksellä ohjaamoon piirtyvät eri maiden lentokentät ja niitä ympäröivä maasto. Nämä todenmukaiset näkymät heijastetaan ruuduille, jotka kiertävät ohjaamon etuosaa.  Kuvakulman laajuus on leveyssuunnassa 180 astetta ja korkeussuunnassa 40 astetta. Simulaattoreissa on mahdollista lentää kaikenlaisissa sääoloissa – lumisateessa, vesisateessa, ukonilmalla, raesateessa ja sumussa – joko päivänvalossa, iltahämärässä tai yöllä.

Vierailu simulaattorissa

Nousen metallista siltaa pitkin valtavaan, valkoiseen ja ikkunattomaan laatikkoon, joka ”lentää” kuuden metrin korkeudessa suuren liikkuvan jalustan päällä. Laite on ulkoapäin kuin avaruuskapseli tai jättiläishämähäkki.

Sisälle päästyään luulee astuneensa oikean lentokoneen ohjaamoon. Kaikki säätöpyörät, merkkivalot, mittarit, kytkimet ja vivut ovat juuri siinä järjestyksessä kuin alkuperäisessä mallissakin. Lentosimulaattoriteknikko Terry Bansept, joka toimii oppaanani, mainitsee, että monet säätötauluista ja muista laitteista ovat oikean lentokoneen osia.

Terry kertoo, että lentosimulaattoreista on tullut eri lentokonemallien ohjaamoiden tarkkoja kopioita – täysin samankokoisia ja täysin samalla tavoin toimivia. Lentosimulaattoreiden yleistyessä ilmailupiirit ovat huomanneet, että simulaattoreissa on mahdollista antaa korkeatasoista lentokoulutusta. Varsinaisen  lento-opetuksen lisäksi niiden avulla voidaan antaa lentäjille valmennusta myös siitä, miten menetellä hätätilanteissa.

Jos simulaattori täyttää tietyt lentostandardit ja sen käyttöön on annettu asianmukaiset luvat, lentäjät voivat jopa pitää matkapäiväkirjaa siellä vietetystä ajasta, aivan kuin he olisivat lentäneet oikealla lentokoneella. Tietyissä olosuhteissa lentäjän valmennus ja testaaminen voi tapahtua lähes kokonaan simulaattorissa.

Miksi tarpeellisia?

Simulaattoreista on monenlaista hyötyä. Niiden käyttö varsinaisten lentokoneiden sijasta säästää polttoainetta ja öljyä. Ei ole myöskään haittaa ilmatilan ruuhkasta, melusta tai ilmansaasteista, ja koulutus- ja käyttökustannuksetkin pienenevät. Simulaattorissa maahansyöksy ei maksa mitään eikä kukaan loukkaannu.

”Simulaattorit voivat vähentää lento-onnettomuuksien määrää”, Terry sanoo. ”Niiden ansiosta on mahdollista opettaa toimimaan oikein hätätilanteissa, esimerkiksi jos moottori syttyy palamaan, laskuteline pettää, rengas räjähtää, tehot häviävät, jos sää on ankara, jos esiintyy tuuliviisteitä tai jäätymistä tai jos näkyvyys on huono.” Lisäksi voidaan antaa kattavaa koulutusta lentokoneen eri järjestelmistä ja siitä, miten käsitellä näissä järjestelmissä esiintyviä toimintahäiriöitä ja niiden rikkoutumista vaarantamatta lentokonetta tai ihmisten turvallisuutta.

Tästä kokenut lentäjä J. D. Whitlatch sanoo: ”Simulaattoreissa käyttämämme harjoitukset mahdollistavat kuusi miljoonaa erilaista tapahtumien ja olosuhteiden yhdistelmää. Aidoissa lentokoneissa emme pystyisi mitenkään valmentamaan lentomiehistöä toimimaan näin monissa eri tilanteissa.”

Yhdysvalloissa sikäläinen ilmailuhallitus (FAA), koelentäjät ja mekaanikot tarkistavat simulaattorit huolellisesti, ja niiden käyttöön vaaditaan nimenomaiset luvat. Ennen jokaista käyttöpäivää mekaanikot huoltavat, tarkistavat ja koelentävät simulaattorit varmistaakseen, että ne jäljittelevät luotettavasti esikuvaansa. Kun alkuperäiseen koneeseen tulee muutoksia, ne täytyy tehdä myös simulaattoriin. Ilmailuhallituksen edustajat koelentävät simulaattorit puolen vuoden välein varmistaakseen niiden toimivuuden.

Menneistä onnettomuuksista voidaan oppia

Insinöörit voivat käyttää tietoja, jotka ovat tallentuneet onnettomuuspaikoilta löydettyihin mustiin laatikoihin ja ohjaamoiden ääninauhureihin, ja ohjelmoida simulaattorit jäljittelemään tarkasti tietyn lento-onnettomuuden olosuhteita ja lentokoneessa esiintyneitä toimintahäiriöitä. Näiden tietojen ja simulaation avulla tutkijat voivat sitten päätellä, mikä oli syynä onnettomuuteen. Lisäksi tällaiset tiedot voivat auttaa tulevia lentäjiä oppimaan, miten toimia odottamattomissa tilanteissa. Niitä voidaan hyödyntää myös pohdittaessa, miten suunnitella ja rakentaa parempia lentokoneita ja niiden osia vastaisuudessa.

Jos tutkimuksissa ilmenee, että onnettomuuden tai vaaratilanteen aiheutti lentäjän tekemä virhe, lentäjille annettavaa valmennusta voidaan muokata niin, että vastaavilta virheiltä voidaan välttyä tulevaisuudessa. Kokenut lentäjä Lew Kosich sanoo: ”Tilanteet, joita käymme läpi, eivät ole kuvitteellisia; ne on todellisuudessa joskus kohdattu.” Jotta lentäjien reaktiokykyä, valmennusohjelmia ja viime kädessä kaikkien turvallisuutta voitaisiin parantaa, lentokoneteollisuuden asiantuntijat arvioivat jatkuvasti tosielämän tilanteita, luovat niitä uudelleen ja tutkivat, miten lentäjät reagoivat niissä.

Yritän nyt laskeutua Boeing 747 -lentokoneella Charles de Gaullen lentokentälle perämieheni Terryn valvoessa tekemisiäni. Odotan pian kuulevani renkaiden miellyttävän ulvahduksen, kun ne koskettavat asfaltin pintaa. Mutta sitten teen virheliikkeen ja simulaattorin ruutu jähmettyy! Törmäsin juuri lennonjohtotorniin!

Onneksemme lentäjät, jotka todellisuudessa lentävät matkustajakoneilla, ovat tosi ammattilaisia, mikä on osaksi lentosimulaattorien ansiota. Kun seuraavan kerran lennät, voit luottaa siihen, että sinä ja muut matkustajat olette osaavissa käsissä. (Lähetetty.)

[Alaviite]

[Kuvat s. 26]

Simuloitu lentoonlähtö San Franciscosta

ja lento New Yorkin yllä

[Kuva s. 26]

Lentosimulaattori Denverissä Coloradossa