Lukijoiden kirjeitä

Vammainen saarnaaja. En saanut kyynelien virtaa loppumaan, kun luin Konstantin Morozovin elämästä kertovaa kirjoitusta ”Valoisa elämänasenne vammaisuudesta huolimatta” (22.2.2000). Olen yksinhuoltajaäiti, ja minulla on kaksi lasta kasvatettavanani. Se ei ole helppoa, ja toisinaan tuntuu siltä, etteivät ongelmani lopu koskaan. Ne eivät kuitenkaan ole mitään verrattuina siihen, mitä Konstantinin on kestettävä!

I., Venäjä

Olen kokoaikainen evankelista. Sairastan verkkokalvonrappeutumaa, ja minun on hyvin vaikea lukea. Olen aina ollut intohimoinen lukija, ja toisinaan turhaudun ja masennun. Kun ajattelen Konstantinia, minusta tuntuu, ettei minun pitäisi ikinä valittaa. Hän ylittää vuorenkaltaisia esteitä ja palvelee kokoaikaisena evankelistana. Millaista voimaa Jehova antaakaan!

W. W., Intia

Halvaannuin 16-vuotiaana vyötäröstä alaspäin. Konstantinin tavoin kohtaan vaikeuksia päivittäin. Kirjoitus kuitenkin osoitti, että vammaisella voi olla paikka yhteiskunnassa ja että hänkin voi palvoa Jumalaa. Vaikka kuuloni ei ole kovin hyvä enkä myöskään näe oikein hyvin, saarnaan usein yksin kadulla istuen tuolilla ja nojaten seinään. Onnittelen Konstantinia hänen intonsa ja antaumuksensa johdosta.

D. F., Norsunluurannikko

Nykyajan orjuus. Koskettavassa kirjoitussarjassa ”Nykyajan orjuus – sen loppu on lähellä!” (8.3.2000) sanotaan: ”Kukaan ei voi olla tosi kristitty ja osallistua samaan aikaan toisten epäinhimilliseen riistoon ja sortoon.” Miten pitkälle kristityn pitää mennä välttääkseen edistämästä tätä inhottavaa toimintaa? Länsimaissa on lähes mahdotonta löytää tuotteita, joita ei ole valmistettu kyseenalaisissa olosuhteissa.

K. H., Yhdysvallat

Kirjoituksessa käsiteltiin ihmisten suoranaista hyväksikäyttöä, johon syyllistyvät muiden muassa tuotteiden valmistajat. Tarkoituksemme ei ollut antaa sellaista kuvaa, että kristityn olisi velvollisuus käyttää paljon aikaa jokaisen ostamansa tuotteen taustan selvittämiseen. Mutta kun tiedetään, että jotakin tuotetta valmistetaan orjatyöllä, kristityn täytyy henkilökohtaisesti päättää, ostaako hän sen vai ei. Tässä niin kuin muissakin asioissa kristitty haluaa säilyttää hyvän omantunnon Jumalan edessä (1. Pietarin kirje 3:16). (Toimitus.)

Olen 16-vuotias tyttö, ja kirjoituksenne liikutti minua syvästi. Tunnen joitakuita nuoria tyttöjä, jotka kärsivät nykyajan orjuudesta. He tekevät kovasti työtä perheissä, jotka ovat ottaneet heidät huostaansa, mutta he eivät saa minkäänlaista koulutusta – eivätkä hellyyttä. Olin hyvin helpottunut lukiessani Raamatusta, että pian Jehova vapauttaa sorretut.

A. O., Burkina Faso

Usko. Luin tänään kirjoituksen ”Raamatun näkökanta: millaista on tosi usko?” (8.3.2000). Siinä osoitettiin johdonmukaisesti, että tosi usko ei ole herkkäuskoisuutta. Monet lehdet ovat täynnä mainoksia, ja niissä on vain vähän tietopuolisia ja rakentavia kirjoituksia. Meidän ei tulisi koskaan pitää itsestään selvänä sitä, mitä te julkaisette meille.

E. S., Italia

Nooa-video. Minun on pakko kiittää kirjoituksesta ”Nooa – hän vaelsi Jumalan kanssa – miten video tehtiin?” (8.3.2000). Kaksi- ja puolivuotias poikamme alkoi katsella videota jo ennen kuin hän osasi kävellä. Hän katsoo sen moneen kertaan ja haluaa minun kelaavan nauhaa taaksepäin, jotta hän näkisi jotkin kohdat uudelleen. On ihanaa, että meillä on välineitä, joilla voimme juurruttaa lapsiimme rakkautta Jehovaan!

M. V. G., Yhdysvallat