Pohjoisen ”kultaa”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA PUOLASTA

MERIPIHKAA on muinaisista ajoista saakka sanottu pohjoisen kullaksi. Antiikin Roomassa se oli kauppatavaraa, ja keisari Neron kerrotaan lähettäneen erään ylimyksen ostamaan meripihkaa Puolasta. Vastineeksi myyjät saivat kulta- ja hopeakolikoita sekä arkielämän hyödykkeitä. On arveltu, että kristillisyys levisi ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina Puolaan osittain meripihkatien välityksellä.

Meripihkassa uskottiin olevan taikavoimaa, ja siksi siitä tehtiin amuletteja, joiden ajateltiin tuovan onnea, suojelevan onnettomuuksilta sekä auttavan metsästyksessä ja taisteluissa. Sitä käytettiin myös kuolleiden palvonnassa. Meripihkasta valmistettuja litteitä kiekkoja, pieniä kirveenpäitä ja pienoispatsaita käytettiin auringon ja esi-isien palvonnassa sekä hedelmällisyysriiteissä.

Meripihkalla oli lisäksi tärkeä paikkansa kansanparannuksessa. Meripihkahelmistä tehtyjen kaulanauhojen uskottiin helpottavan päänsärkyä sekä niska- ja kurkkukipua, ja rannerenkaat helpottivat reumaatikkojen oloa. Käytössä oli myös alkoholissa liotetusta meripihkasta valmistettuja voiteita, palsameja, mikstuuroja ja uutteita. Jotkut uskovat vielä nykyäänkin meripihkan parantaviin ominaisuuksiin.

Meripihka tuottaa kunniaa kaiken Luojalle, Jehova Jumalalle. Psalmista ei suotta lausunut henkeytettynä: ”Miten monet ovatkaan tekosi, oi Jehova! Kaikki ne olet viisaasti tehnyt. Maa on täynnä tuotteitasi.” (Psalmit 104:24.)

[Kuvien lähdemerkintä s. 31]

Kaikki kuvat: Dziȩki uprzejmości DEJWIS COMPANY; Gdańsk-Polska