”Lemmenomenan” voittokulku

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Espanjasta

SATOJA vuosia sitten ”lemmenomenaa” kasvoi siellä täällä Andien alueella Etelä-Amerikassa. Kasvin hedelmät olivat varsin maukkaita, mutta paikalliset intiaanit eivät ilmeisesti viljelleet sitä. Jollain tapaa tämä ainutlaatuinen kasvi löysi tiensä Meksikoon, missä atsteekit antoivat sille nimeksi xitomatl. Sana tomatl viittasi useisiin samantyyppisiin, useimmiten mehukkaisiin hedelmiin. Ennen pitkää tomaattikastike eli salsa kuului atsteekkien perusruokiin, ja tomaatin hidas nousu kansainväliseen maineeseen alkoi.

Tomaattikastikkeen mausta pitivät myös espanjalaiset konkistadorit. Muuan jesuiittapappi, joka eli Meksikossa suurimman osan elämästään, sanoi vuonna 1590, että tomaatit olivat erittäin terveellistä ja hyvää syötävää ja täynnä mehua, joka antoi kastikkeelle hyvän maun. Espanjalaiset lähettivät tomaatinsiemeniä Meksikosta emämaahan sekä siirtomaihinsa Karibianmerelle ja Filippiineille. Lupaavasta alusta huolimatta kesti kuitenkin yli kolmesataa vuotta ennen kuin tomaatti sai ansaitsemansa paikan maailman keittiöissä.

Eroon karvaasta maineesta

Ruokiin kohdistuvia ennakkoluuloja – kuten ennakkoluuloja yleensäkin – voi olla vaikea voittaa. Meksikossa nauttimastaan suosiosta huolimatta tomaatti sai pian huonon maineen Euroopassa. Ongelma syntyi, kun eurooppalaiset kasvitieteilijät luokittelivat sen koisokasviksi – samaan heimoon, johon kuului myrkyllinen belladonna eli lemmonmarja. Lisäksi sen lehdistä lähti voimakas haju ja ne osoittautuivat myrkyllisiksi. Asioita mutkisti vielä se, että jotkut kansanparantajat väittivät tomaatissa olevan sukuviettiä kiihottavaa voimaa. Jotkut uskovat tämän olevan syy siihen, että ranskalaiset antoivat sille nimeksi pomme d’amour eli ’lemmenomena’.

Tomaatin karvas maine kantautui myös Pohjois-Amerikkaan. Vielä 1820-luvulla eräs Massachusettsissa asuva amerikkalainen puutarhuri tokaisi: ”[Tomaatit] näyttivät niin vastenmielisiltä, että minulla pitäisi olla todella kova nälkä ennen kuin erehtyisin maistamaan niitä.” Hän ei ollut ainoa epäilijä. Muuan pennsylvanialainen sanoi niitä ”happamaksi moskaksi”, ja samaan aikaan elänyt brittiläinen puutarhuri kuvaili tomaattikasvia ”haisevaksi kultaiseksi omenaksi”.

Italialaiset olivat 1500-luvulla antaneet tomaatille nimen pomodoro (kultainen omena), * ja onneksi he olivat  käytännöllisempiä. Tomaateista oli 1600-luvun alkuun mennessä tullut suosittua ruokaa Italiassa, missä aurinkoinen ilmasto oli eduksi niiden viljelylle. Pohjois-Euroopan puutarhurit eivät kuitenkaan vakuuttuneet asiasta lähes kahteensataan vuoteen vaan viljelivät tomaattia pelkästään koriste- tai lääkekasvina.

Ennakkoluuloista suosioon

Kun ihmiset vihdoin alkoivat maistaa tomaatteja, epäilykset hälvenivät ja tomaattien viljely pääsi hyvään vauhtiin. 1870-luvulle tultaessa tuoreita kalifornialaisia tomaatteja myytiin mantereen poikki kulkevan uuden rautatien ansiosta New Yorkissa. Muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin oli Napolissa avattu ensimmäinen pitseria, ja sen myötä kasvoi tomaatin kysyntä. 1900-luvulla tomaattikeiton, -mehun, -kastikkeen ja -ketsupin – ja tietysti myös suositun pitsan – kysynnän kasvu teki paljon parjatusta tomaatista maapallon yleisimmän hedelmän (ks. oheista tekstiruutua). Kaupallisten viljelijöiden lisäksi sitä kasvattavat mielellään puutarhurit Lähi-idän aavikoilta tuuliselle Pohjanmerelle saakka.

Siinailta öljynporauslautoille

Keskellä Pohjanmerta seisova öljynporauslautta ei ehkä tuntuisi ihanteelliselta paikalta kasvattaa hedelmiä ja vihanneksia, mutta tomaatti ei ole mikään turhantarkka kasvi. Jos se saa kaikki tarpeelliset ravinteet oikeanlaisessa muovipussissa ja riittävästi vettä, se voi menestyä ilman multaakin. Niinpä tomaatti viihtyy öljynporaajien parissa, joista on mukava nähdä jotain vihreää lautan steriilien putkien ja koneiden keskellä ja saada pöytään itse kasvatettuja hedelmiä.

Kun tomaatit saavat hieman ylimääräistä huolenpitoa, niitä voidaan houkutella esiin myös aavikon maaperästä. Siinain vuoristossa Egyptissä on siellä täällä beduiinien rakentamia pengerviljelmiä, jotka saavat vettä lähteistä, kaivoista tai satunnaisista sadekuuroista. Huolellisesti kastellut viljelmät tuottavat runsain määrin suuria tomaatteja, jotka kuivataan auringossa talven varalle.

Tomaatin lähes maailmanlaajuinen suosio johtuu kuitenkin monesta muustakin seikasta kuin sen kyvystä sopeutua erilaisiin maaperiin ja ilmastoihin. Useimmat tomaattikasvit ovat itsepölytteisiä, joten uusia lajikkeita on helppo kehittää erilaisiin makuvaatimuksiin. Puutarhurien valittavana on nykyään nelisentuhatta lajiketta. Pieni ja mehukas kirsikkatomaatti antaa väriä ja makua salaatteihin, kun taas makeasta luumutomaatista tehdään usein säilykkeitä. Espanjalaisen keittiön perusaineksiin kuuluva valtava pihvitomaatti on puolestaan oivallinen salaateissa ja kypsennettävissä ruoissa.

Tomaatin suosion takana on tietysti viime kädessä sen maku, joka saa veden herahtamaan kielelle ja voi täydentää pitsan, salaatin, kastikkeen tai mehun makua. Vaikkei tomaatti osoittautunutkaan ”lemmenomenaksi”, sitä rakastaa nykyään koko maailma.

[Alaviite]

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 26]

Gazpacho – tomaatin raikasta makua

Haluaisitko kokeilla raikasta kylmää keittoa, joka maistuu erityisesti kuumina kesäpäivinä? Andalusiassa Espanjassa gazpachoa tarjoillaan lähes aina päivän pääaterialla. Se on helppo valmistaa, ainekset ovat yksinkertaiset, ja perhe saa siitä terveellisen ja ruokahalua kiihottavan alun aterialle. Tässä tyypillinen espanjalainen resepti viidelle hengelle.

Ainekset

600 grammaa kypsiä tomaatteja

350 grammaa kurkkua

250 grammaa punaisia paprikoita

2 viipaletta (noin 60 grammaa) kuivaa vaaleaa leipää

1/3 desilitraa etikkaa

1/3 desilitraa oliiviöljyä

suolaa

1 valkosipulinkynsi

hyppysellinen kuminaa

Valmistus Poista paprikoista siemenet, kuori kurkku ja kalttaa tomaatit. Pilko vihannekset pieneksi. Laita palat astiaan, jossa on litra vettä (sen verran että vihannekset peittyvät), ja lisää leipä, valkosipuli, mausteet, etikka ja öljy. Jätä keitto seisomaan yöksi. Soseuta se seuraavana päivänä sauvasekoittimella ja puserra sose siivilän läpi. Tarkista maku. Laita keitto jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Gazpachon lisäkkeenä voi tarjoilla hienoksi pilkottua tomaattia, kurkkua ja paprikaa.

[Tekstiruutu s. 27]

Tietoisku tomaatista

Tomaatista on tullut maailman yleisin hedelmä. Vuosituotanto on lähes sata miljoonaa tonnia, mikä on huomattavasti enemmän kuin maailman muiden keskeisten hedelmien (appelsiinien, banaanien, omenien ja viinirypäleiden) tuotanto.

Tomaattia sanotaan joskus vihannekseksi, mutta kasvitieteellisesti se on hedelmä, koska kasvista syödään sen siemeniä sisältävä osa (vihannekset ovat yleensä kasvin syötäviä varsia, lehtiä ja juuria).

Guinnessin Suuren Ennätyskirjan mukaan kaikkien aikojen suurin tomaatti painoi 3,5 kiloa ja oli kasvanut Oklahomassa Yhdysvalloissa.

Tupakoiminen tomaattikasvien läheisyydessä tai ennen niiden käsittelyä voi olla niille vahingollista. Tupakka kantaa virusta, joka tarttuu tomaattikasviin herkästi.

Tomaatissa on A- ja C-vitamiineja sekä runsaasti lykopeenia, joka on antioksidantti. Jotkin tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että runsaasti tomaattia sisältävä ruokavalio saattaa vähentää syöpäriskiä.