Lapsiurheilu – uusi väkivaltaepidemia

▪ Ryhmä lukiolaisia kokoontuu pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa. Peli päättyy tappeluun, kun jatkoajalla tehdyn voittomaalin jälkeen yli sadan hengen vahvuinen väkijoukko, jossa on vanhempia, valmentajia ja pelaajia, alkaa huudella ja lyödä toisiaan nyrkeillä.

▪ Ryhmä alle teini-ikäisiä lapsia pelaa lasten amerikkalaista jalkapalloa. Kun muuan kymmenvuotias pelaaja pudottaa hänelle syötetyn pallon, hänen valmentajansa paiskaa hänet maahan niin että hänen molemmat käsivartensa murtuvat.

▪ Nappulaliigaan kuuluvan baseball-joukkueen valmentaja ottaa pelin aikana yhden pelaajistaan pois kentältä. Pojan isä uhkaa tappaa valmentajan, ja hänet tuomitaan 45 päiväksi vankilaan.

▪ Lasten jääkiekkojoukkueen harjoituksissa kahden isän välille syntyy kiistaa pelin sääntöjen soveltamisesta. Toinen isä lyö toisen kuoliaaksi tämän kolmen lapsen edessä.

TÄLLAISET karmaisevat raportit ovat tulleet hälyttävän tavanomaisiksi. Koripallokentillä, jääkiekkokaukaloissa ja muilla urheilukentillä leviää uudenlainen väkivaltaepidemia. Kyse on väkivallasta, johon syyllistyvät vanhemmat ja valmentajat, jotka haluavat mieluummin tapella kuin hävitä. Floridassa toimivan Jupiterin ja Tequestan urheiluseuran puheenjohtaja Jeffrey Leslie sanoo: ”Olen nähnyt vanhempien kiljuvan lapsilleen  ja vaativan heiltä kovempia suorituksia ja lasten tappelevan pelin aikana vanhempiensa yllytyksestä tai itkevän syöttökummulla heidän vanhempiensa – – [nolattua heidät].” Hän lisää: ”Mikään ei tuo vanhempien huonoimpia puolia selvemmin esiin kuin lapsiurheilu.” Joissakin yhteisöissä joiltakin vanhemmilta on täytynyt kieltää pääsy lastensa urheilutapahtumiin lasten suojelemiseksi väkivallalta.

Mitä tällaisista epidemiaksi kasvaneista raivonpuuskista on seurannut? Erään Floridassa päämajaansa pitävän nuorisourheiluliiton perustaja ja puheenjohtaja Fred Engh sanoo: ”Tällainen yhä useampien aikuisten häpeällinen käytös turmelee nuorisourheilun, riistää siitä ilon ja välittää miljoonille lapsille hyvin huonoja viestejä.”

Voittoon hinnalla millä hyvänsä

Ongelma näyttää pohjimmiltaan johtuvan siitä, että jotkut vanhemmat haluavat nähdä lastensa lyövän laudalta toiset lapset ja voittavan hinnalla millä hyvänsä. Erään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan taistelevan kanadalaislaitoksen (Institute for the Prevention of Child Abuse) edustaja sanoo: ”Kun voittoa ja voimaa pidetään tärkeimpänä, luodaan olosuhteet, joissa heikot kärsivät. Tällaisessa urheilussa heikkoja ovat lapset.” Muuan Ontarion liikunta- ja terveyskasvatusyhdistyksen toimihenkilö sanoi, että lapsille, jotka altistuvat tällaisille paineille, ”voi kehittyä nuorella iällä psyykkisiä ongelmia. Ja kun he varttuvat, heidän – – [voi olla] vaikea kestää epäonnistumista.”

Ei ihme, että vanhempien ja yli-innokkaiden valmentajien raivonpuuskat siirtyvät usein nuoriin urheilijoihin itseensä. Erään tyttöjen lentopallopelin aikana pelaajat hyökkäsivät seitsemän kertaa tuomarien kimppuun. Muuan tennisottelusta ulos ajettu tyttö vahingoitti erään toimitsijan autoa. Kun painiottelu keskeytettiin erään lukiolaispainijan tekemän virheen vuoksi, hän iski otsansa tuomarin otsaan niin lujaa, että tämä menetti tajuntansa. Nuorisourheiluun erikoistunut kliininen lapsipsykologi Darrell Burnett sanoo, että ennen vanhaan erityisesti juuri nuorisourheilussa vaalittiin reilun pelin henkeä. ”Nykyään tilanne on toinen. Se ei ole enää pelkkää leikkiä.”

Mitä vanhemmat voivat tehdä?

Vanhempien on hyvä muistaa, että lapset pitävät urheilusta, koska se on hauskaa ja antaa mahdollisuuden liikkua. Niinpä kun lapsiurheilu muutetaan hyvin stressaavaksi toiminnaksi ja lapset joutuvat sanallisen väkivallan kohteiksi, vaikutus on päinvastainen. Lisäksi tällainen on rakkaudetonta. Raamattu sanoo: ”Vanhemmat, ette saa aiheuttaa lapsillenne mielipahaa.” (Efesolaisille 6:4, The Jerusalem Bible.)

Miten vanhemmat voivat säilyttää tasapainonsa tässä asiassa? Ensinnäkin sinun voi olla hyvä muistella omaa nuoruuttasi. Pääsitkö itse lähelle huippu-urheilijoiden suoritustasoa? Onko järkevää odottaa poikasi tai tyttäresi kykenevän siihen? Loppujen lopuksi ”lapset ovat hentoja” (1. Mooseksen kirja 33:13). Yritä myös säilyttää terve näkemys voittamisesta ja häviämisestä. Raamattu sanoo hillittömästä kilpailusta, että se on ”turhuutta ja tuulen tavoittelua” (Saarnaaja 4:4).

Entinen ammattilaisliigan baseball-pelaaja kehottaa kiinnostavasti vanhempia suhtautumaan voittamiseen ja häviämiseen oikealla tavalla; heidän ei pidä suuttua, kun lapsi ei pelaa hyvin, eikä innostua liikaa, kun hän voittaa. Sen sijaan että he panisivat eniten painoa voittamiselle, heidän tulee olla ensi sijassa kiinnostuneita siitä, että lapsella on hauskaa ja että hän pysyy hyvässä kunnossa.

Jotkut vanhemmat ovatkin tulleet siihen tulokseen, että järjestäytynyt lasten urheilutoiminta lietsoo epätervettä kilpailuhenkeä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivät lapset voisi pelata toisten kanssa. Monet kristityt  vanhemmat ovat havainneet, että heidän lapsensa nauttivat toisten uskovien kanssa pelaamisesta talojen pihoilla tai puistoissa. Tällöin vanhemmat voivat paremmin valvoa sitä, millaisessa seurassa heidän lapsensa ovat. Perheen yhteiset retket voivat tarjota lisää tilaisuuksia tervehenkiseen pelaamiseen. Pihamaan peleissä ei kylläkään ehkä koe samanlaisia elämyksiä kuin voittoisassa joukkueessa. Ei pidä kuitenkaan koskaan unohtaa, että parhaimmillaankin ”ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä [vain] vähään, mutta jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen” (1. Timoteukselle 4:8). Säilyttämällä urheilusta tämän tasapainoisen näkemyksen voit estää sen, että lapsestasi tulee uuden väkivaltaepidemian uhri.

[Kuvat s. 15]

Urheilun pitäisi olla hauskaa, ei yhteenottojen aihe