Täytyykö kristittyjen olla köyhiä?
Raamatun näkökanta
Täytyykö kristittyjen olla köyhiä?
JEESUS sanoi kerran eräälle rikkaalle nuorelle hallitusmiehelle, että tämän pitäisi mennä ja myydä kaikki omaisuutensa ja antaa köyhille. Kertomuksen mukaan tuo nuori mies tuli surulliseksi Jeesuksen sanoista ja meni pois murheellisena, ”sillä hänellä oli paljon omaisuutta”. Tämän jälkeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on rahaa, mennä Jumalan valtakuntaan!” Hän jatkoi: ”Helpompi on kamelin päästä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” (Markus 10:21–23; Matteus 19:24.)
Mitä Jeesus tarkoitti? Onko rikkautta ja tosi palvontaa mahdotonta sovittaa yhteen? Pitäisikö kristittyjen tuntea syyllisyyttä, jos heillä on rahaa? Odottaako Jumala heidän elävän ankaran yksinkertaista elämää?
Jumala ottaa ”kaikenlaiset ihmiset” tervetulleina vastaan
Jumala ei muinoin vaatinut israelilaisia elämään köyhyydessä. Kun israelilaiset olivat ottaneet haltuunsa heille kuuluvan maan, he alkoivat harjoittaa maanviljelyä ja liiketoimintaa elättääkseen itsensä ja läheisensä. Heidän menestykseensä saattoi vaikuttaa esimerkiksi kulloinenkin taloudellinen tilanne, sää, terveys tai liike-elämän tuntemus. Mooseksen laissa israelilaisia neuvottiin kohtelemaan myötätuntoisesti jokaista, joka koki taloudellisia takaiskuja ja köyhtyi (3. Mooseksen kirja 25:35–40). Toisaalta jotkut vaurastuivat. Nuhteettomasti vaeltanutta uskon miestä Boasia, josta tuli Jeesuksen Kristuksen esi-isä, kuvailtiin ”varallisuudeltaan mahtavaksi mieheksi” (Ruut 2:1).
Tilanne oli samanlainen Jeesuksen aikana. Puhuessaan alussa mainitulle rikkaalle miehelle Jeesuksen tarkoituksena ei ollut puoltaa asketismia. Hän antoi pikemminkin tärkeän opetuksen. Inhimilliseltä näkökannalta katsottuna voisi näyttää siltä, että rikkaiden on mahdotonta osoittaa nöyryyttä ja ottaa vastaan Jumalan pelastuskeino. Jeesus kuitenkin sanoi: ”Ihmisille tämä on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Ensimmäisen vuosisadan kristillinen seurakunta otti ”kaikenlaiset ihmiset” tervetulleina vastaan (1. Timoteukselle 2:4). Heidän joukossaan oli rikkaita, kohtuullisen hyvin toimeentulevia ja myös monia köyhiä ihmisiä. Jotkut olivat ehkä koonneet rikkauksia ennen kristityksi tuloaan. Joissakin tapauksissa taas suotuisat olosuhteet ja viisaat liiketoimintaan liittyvät ratkaisut olivat saattaneet tuoda rikkautta jollekulle jälkeenpäin.
Nykyäänkin kristilliseen veljesseuraan kuuluvilla yksilöillä on kullakin erilainen taloudellinen tilanne. Kaikki pyrkivät noudattamaan raha-asioissa Raamatun neuvoja, sillä materialismi voi vaikuttaa keneen tahansa. Opetus, jonka Jeesus antoi rikkaan nuoren hallitusmiehen tapauksessa, muistuttaa kaikkia kristittyjä siitä, miten voimakas vaikutus rahalla ja omaisuudella voi olla ihmiseen (Markus 4:19).
Varoitus rikkaille
Raamatussa ei tuomita rikkautta sinänsä, mutta rakkaus rahaan tuomitaan. Raamatunkirjoittaja Paavali sanoi: ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri.” Hän sanoi, että halu olla rikas on saanut jotkut menettämään kiinnostuksensa hengellisiin asioihin ja ”[harhautumaan] pois uskosta ja – – [lävistämään] itsensä joka puolelta monilla tuskilla”. (1. Timoteukselle 6:10.)
On kiinnostavaa, että Paavali antoi rikkaille erityisohjeita. Hän sanoi: ”Käske niitä, jotka ovat rikkaita nykyisessä asiainjärjestelmässä, etteivät ylvästele eivätkä pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme.” (1. Timoteukselle 6:17.) Ilmeisestikin on olemassa vaara, että rikkaat ylpistyvät ja tuntevat olevansa muita parempia. He saattavat myös helposti ajatella, että rikkaudet voivat tarjota aitoa turvallisuutta, jonka todellisuudessa vain Jumala voi antaa.
Varakkaat kristityt voivat suojautua näiltä vaaroilta olemalla ”rikkaita hyvissä teoissa”. Näihin tekoihin sisältyy se, että on ’antelias, aulis jakelemaan’, valmis auttamaan tarpeessa olevia. (1. Timoteukselle 6:18.) Kristityt – rikkaat ja köyhät – voivat lisäksi käyttää jonkin verran varojaan Jumalan valtakunnan hyvän uutisen levittämiseen, mikä on tosi kristittyjen tärkein kiinnostuksen kohde nykyään. Tällainen antelias henki osoittaa, että ihminen suhtautuu oikein aineelliseen omaisuuteen, ja se tekee hänet kallisarvoiseksi Jehova Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle, jotka rakastavat iloisia antajia. (Matteus 24:14; Luukas 16:9; 2. Korinttilaisille 9:7.)
Tärkeämmät asiat
Kristittyjä ei selvästikään vaadita olemaan köyhiä. Heidän ei liioin pidä ’päättää olla rikkaita’ (1. Timoteukselle 6:9). He yksinkertaisesti työskentelevät ahkerasti ansaitakseen kohtuullisen toimeentulon. Eri tekijät, kuten vallitseva talousjärjestelmä, vaikuttavat siihen, missä määrin ihminen menestyy. (Saarnaaja 11:6.)
Olipa kristittyjen taloudellinen asema millainen hyvänsä, heidän tulee pyrkiä ”[varmistautumaan] tärkeämmistä asioista” (Filippiläisille 1:10). Asettamalla hengelliset arvot etusijalle he ”kokoavat – – turvallisesti itselleen aarteeksi hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään” (1. Timoteukselle 6:19).