Hikoilukylpy ennen ja nyt

HIKOILUKYLPY on tunnettu monissa kulttuureissa jo satojen vuosien ajan. Sen eri muotoja ovat muun muassa Pohjois-Amerikan intiaanien inipi, venäläisten banja, turkkilaisten hammam, japanilaisten mushiburo ja tietysti suomalaisille rakas sauna.

Myös antiikin Roomassa oli kylpylöitä, joihin kuului kuumien kylpyjen osasto ja hikoiluhuone. Kauneimpia ja ylellisimpiä roomalaisia kylpylöitä, mitä on löydetty, ovat Caracallan termit. Niiden pinta-ala oli 11 hehtaaria, ja niihin mahtui 1600 kylpijää.

Tutustutaanpa kahteen erilaiseen hikoilukylpymuotoon, jotka ovat käytössä vielä nykyäänkin. Toinen on meksikolainen temescal, toinen taas suomalainen sauna.

Temescal

Meksikon temescalissa kylpivät jo ennen espanjalaisten tuloa atsteekit, zapoteekit, miksteekit ja mayat. Sitä käytettiin lääkinnällisiin ja puhdistaviin tarkoituksiin esimerkiksi täysi-ikäiseksi tulon, synnyttämisen, sukulaisten hautajaisten ja muiden rituaalien yhteydessä. Sana tulee nahuatlinkielisestä sanasta temazcalli, joka merkitsee ’kylpemishuonetta’. Temescal oli suorakulmainen tai pyöreä savitiilirakennus, jossa oli kupukatto. Sisällä kuumennettiin tuliperäisiä kiviä, ja höyryä syntyi, kun kiville heitettiin yrttiteetä, esimerkiksi rosmariini- tai eukalyptusteetä. Kylpijä hutki itseään rituaaleihin kuuluvilla tai lääkitsevillä kasveilla ja heitti lopuksi päälleen kylmää vettä.

Espanjalaiset kerjäläismunkit  kampanjoivat tätä tapaa vastaan, koska heidän mielestään yhteissaunominen ei ollut alkuunkaan sopivaa. Temescal kuitenkin säilyi, ja sitä käytetään Meksikossa paikoin vielä nykyäänkin, lähinnä peseytymiseen, erilaisten vaivojen lievittämiseen ja voimien keräämiseen synnytyksen jälkeen. Yhä enemmän tunnetaan kiinnostusta myös sen ikivanhan uskonnollisen merkityksen elvyttämistä kohtaan osana kansakunnan perintöä.

Suomalainen sauna

Monin paikoin tunnetuin hikoilukylpymuoto on suomalainen sauna, muuallakin kuin Suomessa. Vaikkei sanan ”sauna” alkuperäistä merkitystä tarkkaan tunnetakaan, on se tiettävästi kotoista perua, suomen kielen lahja maailmalle. Ulkomailla tosin sanan merkitys voi yllättää suomalaisturistin: saunaksi mainostetusta laitoksesta ei ehkä löydy kiuasta hakemallakaan, vaan kyse voi olla muunlaisesta kylpylästä. Toisinaan sellaisessa saatetaan tarjota jopa moraalittomia palveluksia, joten varovaisuus on paikallaan.

Suomalaisen saunan juurien arvellaan ulottuvan parituhatta vuotta taaksepäin. Alkujaan kyse lienee ollut katetusta maakuopasta, jossa oli tulipesä nurkassa. Sittemmin yleistyi rakennus, joka palveli sekä saunana että asuntona. Sellainen oli Seitsemän veljeksen Impivaara, ja löytyypä sellaiseen viittaus Kalevalastakin: ”Täss’ on laajat saunan lauat ja leveät pirtin lautsat.” Erillisistä saunarakennuksista löytyy mainintoja 1100-luvun alkupuolelta eteenpäin.

Keskiajalla saunoja oli yleisesti myös Keski-Euroopassa. Suomalaisena ilmiönä saunomista alettiin kuitenkin pitää 1700-luvun paikkeilla, samalla kun muualta Euroopasta saunat vähitellen katosivat. Syystä tai toisesta tämä kylpemismuoto on saanut pysyvän jalansijan Suomessa ja muotoutunut omaperäiseksi elämäntavaksi löylynheittoineen, vihtomisineen *, avantouinteineen ja makkaransyönteineen.

Ensimmäisissä saunoissa käytetyn kiviröykkiön tilalle on sittemmin kehitetty uudenlaisia kiukaita, ensin kerta- tai jatkuvalämmitteiset puukiukaat ja myöhemmin sähkökiukaat. Kaikilla niillä on puolensa. Sähkökiukaat ovat mahdollistaneet saunojen rakentamisen jopa kerrostaloasuntoihin, mikä on viime vuosina lisääntynyt huimasti. Samalla yleisten saunojen määrä on vähentynyt. Joidenkin tilastojen mukaan Suomessa on saunoja tätä nykyä jotakuinkin yksi kolmea henkeä kohti.

Saunan terveysvaikutukset

Saunan mahdollisista hyödyistä tai haitoista terveydelle on taitettu peistä iät ja ajat. Muinoin saunan terveellisyyteen uskottiin lujasti, kuten monet sananparretkin todistavat. Esimerkiksi Ylistarossa tiedettiin, että jos tautiin ”ei sauna ja pikiöljy auta, niin se on kuolemaksi”. Saunoja onkin pidetty aiemmin eräänlaisina sairaalan korvikkeina, ja niissä käytiin muun muassa synnyttämässä. Martti Vuorenjuuren kirjassa Sauna kautta aikojen lainataan 1880-luvulta peräisin olevaa selostusta, jonka mukaan eräässä hämeenlinnalaisessa yleisessä saunassa ”sai hyvän kylvyn ja ennen sitä kuppauksen tai hieronnan”. Nykyään tuskin kukaan pitää saunaa varsinaisesti terveyslaitoksena. Sauna on kylpemistä ja rentoutumista varten.

Jos ei ole näyttöä saunan merkittävistä parantavista ominaisuuksista, ei sitä ole sen vahingollisuudestakaan. Jopa iäkkäät ihmiset, odottavat äidit sekä sydän- ja verisuonisairauksia potevat voivat nauttia löylyistä, kunhan pysyvät kohtuudessa, kuten tietenkin itse kunkin on hyvä tehdä. Kuumeisena kannattaa saunominen jättää väliin.

Suomalaiset eivät siis olleet ensimmäisiä ja ainoita, jotka ihastuivat saunomiseen. Sitä harrastetaan edelleen eri puolilla maailmaa. Kun seuraavan kerran istahdat lauteille, saattaa olla, että samaan aikaan tuhansien kilometrien päässä joku meksikolainen kömpii temescaliinsa nauttimaan omasta hikoilukylvystään.

[Alaviite]

 [Tekstiruutu/Kuva s. 23]

Savusauna – lyömättömät löylyt?

Monien mielestä ainoa oikea sauna on savusauna, joka on säilynyt lähes muuttumattomana vuosisatojen ajan. Savusaunassa ei ole savupiippua, vaan savun annetaan lämmityksen aikana kiertää vapaasti itse löylytilassa ennen kuin se poistuu ulos räppänästä tai avoimeksi jätetystä ovesta. Näin saadaan miellyttävä savun tuoksu ja joidenkin mielestä muhevimmat mahdolliset löylyt.

[Kuva s. 21]

Caracallan roomalaiset ”termit”

[Lähdemerkintä]

James Grout/Soprintendenza Archeologica di Roma

[Kuva s. 21]

”Temescal”-hikoilukylpy