Lukijoiden kirjeitä

Lapsista aikuisia liian nopeasti? Kirjoitussarja ”Kasvavatko lapset aikuisiksi liian nopeasti?” (22.4.2003) oli erittäin hyvin laadittu. Se auttoi minua ymmärtämään, miksi minulla on ollut tiettyjä ongelmia. Minulla oli synkkä lapsuus, enkä voi olla yhtymättä siihen, että on viisasta antaa lasten kasvaa omaa tahtiaan.

S. M., Japani

Tämä kirjoitussarja kosketti minua syvästi. Kasvoin yksinhuoltajaperheessä. Useina öinä en voinut nukkua, koska äiti itki huoltensa vuoksi. En tiedä, missä olisin, jollei olisi ollut kristillistä seurakuntaa. Kiitos siitä, että näette rakkaudellisesti vaivaa jakaaksenne meille hengellistä ravintoa.

D. B., Yhdysvallat

Olen 11-vuotias, ja olen aina halunnut kasvaa nopeasti aikuiseksi. Tämä kirjoitussarja osoitti, että minun on tärkeää vaalia lapsuuttani, kun vielä olen lapsi.

G. M., Yhdysvallat

Voin samaistua kirjoituksessa mainittuihin Carmeniin ja hänen sisareensa. Vaikka minun ei tarvinnutkaan paeta kotoa, kuten heidän täytyi, minulla oli väkivaltaisia isäpuolia ja leväperäinen äiti. Koska vanhemmillani oli huumeongelma, minun oli huolehdittava nuorempien veljieni kasvatuksesta jo kymmenvuotiaasta lähtien! Siksi minä tietysti itsekin ajauduin ongelmiin. Olen ikuisesti kiitollinen Jehovalle avusta, jota olen saanut vuosien mittaan.

D. S., Yhdysvallat

Adoptio. Kiitos oikeaan aikaan tulleesta kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Miksi juuri minun on oltava adoptiolapsi?” (22.4.2003). Tyttäreni täytyi olosuhteittensa vuoksi luovuttaa lapsensa adoptoitavaksi, ja se on vaivannut suuresti omaatuntoani. Tämä aineisto tuli kreivin aikaan. Lähetin kirjoituksen tyttärelleni.

E. D., Guyana

Haluan näin kirjeitse kiittää teitä hyvin paljon oikeaan aikaan tulleista adoptiota käsittelevistä kirjoituksista, jotka olivat 22.4. ja 22.5. päivätyissä numeroissa. Mieheni ja minä adoptoimme äskettäin pienen poikavauvan. Aiomme aikanaan auttaa häntä näiden kirjoitusten avulla ymmärtämään, kuinka paljon Jehova Jumala ja hänen isänsä ja minä rakastamme häntä.

S. R., Yhdysvallat

Paljon kiitoksia adoptiota käsittelevästä kirjoituksesta. Olen 47-vuotias, ja kamppailen edelleenkin tämän asian kanssa. Rakastan ja kunnioitan hyvin paljon adoptiovanhempiani, mutta he eivät kyenneet osoittamaan minua kohtaan kaipaamaani rakkautta ja kiintymystä. Minua ei oikeastaan koskaan halattu tai suukoteltu – ei silloinkaan, kun pyysin sitä. Torjutuksi tulemista oli vaikea kestää. Kirjoitus oli joka tapauksessa hyvin lohduttava ja sydäntä lämmittävä.

D. H., Yhdysvallat

Siili. Olen Britannian siilien suojeluyhdistyksen johtaja, ja minusta oli nautittavaa lukea mainio kirjoitus ”Maaseudun piikkiniekka” (22.4.2003). Se oli erittäin hyvin laadittu, ja siinä esitetyt tiedot pitivät paikkansa, mitä ei voi sanoa monien muiden julkaisujen kirjoituksista.

F. V., Britannia

Paljon kiitoksia Herätkää!-lehdestä. Äitini aina kehottaa minua lukemaan tätä lehteä. Kun alan lukea sitä, aikaa voi toisinaan vierähtää tuntikin. Pidän monista tämän lehden kirjoituksista, kuten kirjoituksesta ”Maaseudun piikkiniekka”. Olen 15-vuotias. Jatkakaa hyvää työtänne!

K. G., Yhdysvallat