Iho – ”kaupunginmuuri”

Muinaisten kaupunkien ympärille rakennettiin usein muurit suojaksi hyökkääjiä vastaan. Ne palvelivat sekä esteenä, jonka tarkoituksena oli pysäyttää vihollinen, että vallina, jolta käsin asukkaat saattoivat puolustaa kaupunkiaan. Ihmisen ruumiissakin on eräänlainen suojamuuri, nimittäin iho. Miten se suojaa elimistöä ulkoapäin tulevilta hyökkäyksiltä?

Iholla on valtava määrä bakteereja ja muita mikrobeja, ja jotkin niistä voivat aiheuttaa infektioita ja sairauksia. Iho ei ilmeisesti toimi pelkkänä passiivisena esteenä, vaan se näyttää torjuvan vihollisia myös tuottamalla aminohapoista koostuvia peptidejä, jotka tuhoavat mikrobeja. Jotkin näistä puolustajista päivystävät jatkuvasti, toiset taas ilmaantuvat paikalle, kun iho vaurioituu.

Tutkijoiden löytämät ensimmäiset kaksi peptidiryhmää – defensiinit ja katelisidiinit – ryhtyvät puolustustaisteluun tarpeen tullen. Kun iho vaurioituu tai tulehtuu, päällimmäisen ihokerroksen solut erittävät molempia peptidityyppejä. Nämä peptidit tuhoavat viholliset tekemällä reikiä niiden solukalvoon.

Vuonna 2001 saksalaisen Tübingenin yliopiston tutkijaryhmä löysi toisen mikrobeja tuhoavan peptidityypin, dermisidiinin, joka on aktiivinen jatkuvasti. Toisin kuin kahden muun ryhmän tapauksessa tätä peptidiä tuottaa terve iho, ja sitä syntyy hikirauhasissa. Sen toimintatapaa ei vielä tunneta. Hikoilun osuus sairauksien torjunnassa saattaa kuitenkin selittää, miksi ihmiset, jotka pesevät itseään liikaa, saavat tavallista herkemmin ihoinfektioita ja rohtumia.

Iho palvelee muinaisten kaupunginmuurien tavoin esteenä vihollisia vastaan. Olet varmasti yhtä mieltä psalmistan kanssa, joka sanoi: ”Miten monet ovatkaan tekosi, oi Jehova! Kaikki ne olet viisaasti tehnyt.” (Psalmit 104:24.)