Raamatun näkökanta

Onko lempeys merkki heikkoudesta?

”Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan.” (2. TIMOTEUKSELLE 2:24, vuoden 1938 kirkkoraamattu)

JO KAUAN ennen syntymäämme ihomme kehittyy herkäksi kosketukselle. Syntymämme jälkeen kaipaamme kipeästi äitimme hellää hyväilyä. Se missä määrin saamme lapsuudessa hellyyttä vanhemmiltamme, vaikuttaa taipumukseemme hymyillä, kykyymme kehittyä tunneperäisesti ja jopa haluumme oppia kommunikointitaitoja.

Raamatussa kuitenkin ennustettiin, että viimeisinä päivinä ihmiset tulisivat olemaan ”vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä”. Lempeät ominaisuudet, kuten huomaavaisuus ja myötätunto, olisivat todella harvinaisia, sillä ihmiset olisivat ”itserakkaita”, ”raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta”. (2. Timoteukselle 3:1–3.)

Nykyään monet ajattelevat, että heidän pitää olla kovia ja tunteettomia.  Heidän mukaansa lempeys on merkki heikkoudesta. Pitääkö tämä paikkansa?

Lempeitä mutta voimakkaita

Jehova Jumalaa kuvaillaan ”miehuulliseksi soturiksi” (2. Mooseksen kirja 15:3). Hän on kaiken voiman lähde (Psalmit 62:11; Roomalaisille 1:20). Jehovan voimakkuus ei kuitenkaan estänyt häntä olemasta ”hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen”, kun hän palkitsi Jobin uskollisuuden (Jaakobin kirje 5:11). Jehova kuvaili kanssakäymistään Israelin kanssa mitä hellimmäksi, sillä hän vertasi tunteitaan imettävän äidin tunteisiin ”kohtunsa poikaa” kohtaan (Jesaja 49:15).

Myös Jeesus oli sekä voimakas että lempeä. Hän tuomitsi voimakkain sanoin aikansa ulkokultaiset uskonnolliset johtajat (Matteus 23:1–33). Hän ajoi tarmokkaasti ahneet rahanvaihtajat ulos temppelistä (Matteus 21:12, 13). Mutta tekikö Jeesuksen vastenmielisyys turmeltuneisuutta ja ahneutta kohtaan hänestä tunteettoman? Ei todellakaan, sillä hänet tunnettiin lempeydestään. Hän jopa vertasi itseään kanaemoon, joka ”kokoaa poikueensa siipiensä alle” (Luukas 13:34).

Kova kuori vai sisäistä voimaa?

Kristittyjä kannustetaan jäljittelemään Kristusta ’pukemalla ylleen uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan’ (Efesolaisille 4:20–24). Meitä kehotetaan ’riisumaan pois vanha persoonallisuus tottumuksineen’, aivan kuten rapu hylkää vanhan kuorensa kasvattaakseen uuden (Kolossalaisille 3:9). Mutta toisin kuin rapu, jonka kuori kovettuu pian uudelleen, meidän pitäisi pukeutua pysyvästi ”sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen – – lempeyteen ja pitkämielisyyteen” (Kolossalaisille 3:12). Lempeyden tulee siis olla meille luonteenomaista.

Pukeutuminen lempeisiin ominaisuuksiin ei ole merkki heikkoudesta. Sitä vastoin se vaatii sitä, että meistä tulee ’sisäiseltä ihmiseltämme väkeviä Jehovan hengen välittämällä voimalla’ (Efesolaisille 3:16). Esimerkiksi Lee-niminen mies kertoo: ”Vielä vähän aikaa sitten olin raaka ja paha ihminen. Olin myös pelottavan näköinen, sillä minulla oli kehossani lävistyksiä. Halusin vain tehdä paljon rahaa, enkä epäröinyt käyttää karkeaa kieltä ja väkivaltaa päästäkseni tavoitteeseeni. Olin säälimätön.” Lee alkoi kuitenkin tutkia Raamattua työtoverinsa kanssa, ja hän oppi tuntemaan Jehova Jumalan ja rakastamaan häntä. Hän on riisunut pois vanhan persoonallisuutensa ja oppinut hillitsemään itsensä. Nyt hän ilmaisee rakkautta ihmisiä kohtaan käyttämällä vapaaehtoisesti aikaansa auttaakseen heitä tutkimaan Raamattua.

Paavalikin oli eräässä vaiheessa ”röyhkeä mies”, joka turvautui väkivaltaan saavuttaakseen tavoitteensa (1. Timoteukselle 1:13; Apostolien teot 9:1, 2). Mutta kun Paavali oppi ymmärtämään, millaista armoa ja rakkautta Jehova ja Jeesus Kristus häntä kohtaan osoittivat, hän ryhtyi jäljittelemään näitä ominaisuuksia (1. Korinttilaisille 11:1). Vaikka Paavali pysyi lujana kristillisten periaatteiden puolesta, hän oppi suhtautumaan toisiin lempeästi. Hän ilmaisi varauksetta hellää kiintymystä veljiään kohtaan (Apostolien teot 20:31, 36–38; Filemonille 12).

Miten saada voimaa olla lempeä?

Kuten sekä Leen että apostoli Paavalin esimerkit osoittavat, se että oppii kohtelemaan toisia lempeästi, ei edellytä heikkoa luonnetta. Päinvastoin vaatii todellista voimaa muuttaa omaa ajatteluaan ja tekojaan ja vastustaa lihallista taipumusta ’maksaa paha pahalla’ (Roomalaisille 12:2, 17).

Mekin voimme oppia olemaan hellän sääliväisiä lukemalla säännöllisesti Jumalan sanaa ja mietiskelemällä sitä rakkautta ja armoa, jota Jehova Jumala ja hänen poikansa Jeesus Kristus ovat jo ilmaisseet meitä kohtaan. Siten annamme Jumalan sanan voiman pehmentää sydämemme (2. Aikakirja 34:26, 27; Heprealaisille 4:12). Vaikka meillä olisi vaikea perhetausta tai olisimme kokeneet elämässämme kovia, me voimme oppia olemaan ’lempeitä kaikkia kohtaan’ (2. Timoteukselle 2:24, vuoden 1938 kirkkoraamattu).

[Kuva s. 18]

Hyvä isä on lempeä lapsilleen