”Voidaanko vangit sopeuttaa yhteiskuntaan?”
”Voidaanko vangit sopeuttaa yhteiskuntaan?”
Näin kysyttiin ”Herätkää!”-lehden 8.5.2001 kannessa. Monet lukijat kiittelivät tätä kirjoitussarjaa. Siinä kerrottiin raamatullisesta opetusohjelmasta, jota Jehovan todistajat toteuttavat liittovaltion kuritushuoneessa Atlantassa Yhdysvalloissa. Seuraavassa otteita lukijoilta tulleista kirjeistä.
▪ ”Olen ollut vankilassa kahdeksan viime vuotta, ja olen havainnut, että todellisiin tuloksiin päästään sillä raamatullisella opetustyöllä, jota Jehovan todistajat tekevät vankiloissa. Kun olin Atlantan kuritushuoneessa, sain työskennellä viiden kirjoitussarjassa mainitun veljen kanssa. Heidän rakkautensa ja tukensa herätti minussa suurta kiitollisuutta. Kiitän tällaisia veljiä, jotka osoittavat rakkautta meidänlaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat tehneet virheitä mutta jotka yrittävät korjata ne ja olla parempia ihmisiä.” (R. J.)
▪ ”Olen parhaillaan vankilassa, ja paikallisen valtakunnansalin veljet ovat onnistuneet käynnistämään täällä erinomaisen opetusohjelman. Tämän ansiosta eräs vanki on kastettu. Minäkin olen hyötynyt siitä, sillä olin aiemmin erotettuna kristillisestä seurakunnasta, mutta nyt minut on otettu takaisin. Monet muut tutkivat Raamattua. On kannustavaa tietää, että olemme mukana maailmanlaajuisessa opetustyössä. On mahtavaa palvella Jehovaa, olemmepa missä hyvänsä!” (J. M.)
▪ ”Vuonna 1970 minut tuomittiin 14 vuodeksi vankilaan rikoksesta, jota en ollut tehnyt. Ollessani vankilassa aloin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Heidän rehellisyytensä ja kiinnostuksensa minua kohtaan tekivät minuun syvän vaikutuksen. Vapautumiseni jälkeen jatkoin tutkimista, ja pian sen jälkeen minut kastettiin. Toisinaan minua turhauttaa ja suututtaa kokemani epäoikeudenmukaisuus. Muistutan silloin itseäni siitä, että lähitulevaisuudessa Jehova tekee lopun vääryyksistä ja kärsimyksistä. Vangit voidaan sopeuttaa yhteiskuntaan, jos he noudattavat Raamatun neuvoja. He voivat olla myös kiitollisia niiden uutterien veljiemme ponnisteluista, jotka auttavat heitä omalla ajallaan. Minä ainakin olen!” (R. S.)
▪ ”Kun tulin vankilaan, tupakoin, käytin huumeita ja kiroilin enkä tuntenut minkäänlaista kunnioitusta valtaa kohtaan. Kuuluin myös erääseen jengiin. Kaiken lisäksi minut oli erotettu kristillisestä seurakunnasta. Nyt minut on otettu takaisin ja edistyn hyvin. Totuuden ansiosta tunnen olevani jo vapaa!” (I. G.)