Tule tapaamaan brasilialaisia gauchoja!

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Brasiliasta

BRASILIALAISIA gauchoja? Eivätkös gauchot ole argentiinalaisia? Pitää paikkansa, mutta näitä Etelä-Amerikan ratsastavia karjapaimenia on myös Uruguayssa, joka on Argentiinan rajanaapuri pohjoisessa ja idässä. Ja jos matkustat Brasilian eteläisimpään osavaltioon Rio Grande do Suliin, saatat tavata gauchoja sielläkin. Ovatpa sikäläiset gauchot pukeutuneet bombachas-housuihin tai eivät ja paimentavatpa he nautakarjaa tai lampaita tai eivät, he eivät välttämättä vastaa odotuksiasi. Mitä heidän historiastaan tiedetään?

Gauchojen identiteettiin vaikutti osaltaan siirtolaisuus. Etelä-Brasiliaan muutti 1800- ja 1900-luvulla aalloittain eurooppalaisia, jotka  etsivät itselleen paikkaa, missä asua ja tehdä työtä. He olivat käsityöläisammattien ja puutarhanhoidon taitajia. Suuri osa heistä ryhtyi gauchoiksi, ja he loivat oman kulttuurinsa. Monet sen piirteistä ovat säilyneet heidän jälkeläistensä keskuudessa: ruoat, vaatetus, ajanviettotavat ja asenne työhön. Tarkastellaanpa ensin sitä, mikä kiinnostaa meitä kaikkia – ruokaa.

Ei pelkästään varraspaistia ja mateeta

Täällä on turha odottaa tapaavansa kovin monia kasvissyöjiä! Gaucho syö pääasiassa churrascoa, vartaassa paistettua lampaan- tai naudanlihaa, joka aikoinaan oli tärkein osa gauchojen ruokavaliota heidän laiduntaessaan karjaa pampalla. Jos et ole kasvissyöjä eivätkä kolesteroliarvosi ole liian korkeat, haluat ehkä maistaa perinteistä rodiziota, jota saa gaucho- ja pihviravintoloissa. Se sisältää erilaisia lihalaatuja, jotka tarjoillaan vuoron perään. Kokeile myös café colonialia. Se on valikoima monenlaisia erikoisherkkuja ja juomia, kuten viiniä, teetä ja kahvia. Suosituin juoma on ehdottomasti chimarrão eli matee, erään orjanlaakereihin kuuluvan puun hienonnetuista lehdistä haudutettu tee. Siinä on karvas maku, mutta gauchot siemailevat sitä pitkin päivää ja varsinkin aterian päätteeksi.

Voi olla, ettet välitä kitkerästä mateesta, mutta pidät varmasti siitä rennosta ja iloisesta ilmapiiristä, joka syntyy, kun varraspaistia ja mateeta nautitaan hyvässä seurassa.

 Gauchojen vaateparsi ja musiikki

Perinteiset bombachas-housut, poncho, saappaat, leveä vyö, hattu ja huivi ovat peräisin ajalta, jolloin gauchot viettivät paljon aikaa ulkona pampalla. Eräässä matkaoppaassa sanotaan: ”Ainutlaatuinen gauchokulttuuri on Rio Grande do Sulin tavaramerkki. Siellä tummapintaiset karjapaimenet kiertelevät etelän pampalla tyypillisessä asussaan, johon kuuluu litteä, leuan alta nauhoilla sidottava hattu, pitkät pussihousut, punainen kaulahuivi ja nahkasaappaat.” (Insight Guides—Brazil.) Juhlissa seudun naiset pukeutuvat yleensä värikkäästi ja häveliäästi. Niin vieraat kuin gauchotkin nauttivat tansseista, joissa esiintyjät ovat kansallispuvuissa. Gauchojen perinteiset ruoat, vaatteet ja ajanviettotavat ovat sekoitus monesta kulttuurista, sillä niihin ovat vaikuttaneet siirtolaiset paitsi Portugalista, Espanjasta, Italiasta ja Saksasta myös Venäjältä, Ukrainasta, Puolasta, Kreikasta, Syyriasta, Libanonista ja Japanista sekä Afrikasta.

Herätkää!-lehti haastatteli José Cláudio Paixão Côrtesia, joka on tutkinut gauchojen pukuja ja tansseja noin 50 vuoden ajan. Hän kertoi, että musiikki oli tärkeä asia yksin liikkuville gauchoille. Monesti heidän ainoa kumppaninsa oli hevonen, ja niin laulamisesta ja musiikista tuli osa hänen elämäänsä. Banjo, kitara ja muut kielisoittimet saivat myöhemmin seurakseen haitarin. Toisin kuin nuoret miehet muualla maailmassa monet nuoret gauchot pitävät yhä paikallisesta kansanmusiikista enemmän kuin nykymusiikista.

Gauchot myös tanssivat mielellään. Vaikka he muuttaisivat pois toiseen osavaltioon, he muistelevat lämmöllä kotiseutunsa kansantansseja. Näihin kuuluu neljän parin tanssien lisäksi muun muassa miekka- ja bola-tansseja. Bolassa on kolme savi-, kivi- tai rautapalloa, jotka on sidottu toisiinsa nahkahihnoilla. Paimentaessaan karjaa gaucho voi lingota bolan eläimen raajojen ympärille, jolloin eläin pysähtyy kuin seinään.

Kotiseuturakkaus

Gauchojen kulttuuri ja perinne ovat yhä voimissaan Brasilian rajaseudulla Argentiinan ja Uruguayn tuntumassa. Edellä mainittu matkaopas kuvailee: ”Tuolla tuulen tuivertamalla heinäarolla – legendaarisella pampalla – gauchot paimentavat vielä tänäkin päivänä nautakarjaa ja lammaslaumoja, jotka aikoinaan toivat Rio Grande do Suliin vaurautta.”

Näihin karjapaimeniin liittyy muutakin kuin varraspaisti ja matee. He tuntevat ylpeyttä kotiseutunsa kauneudesta ja monimuotoisuudesta ja vitsailevatkin, että kun Jumala loi maan kuudessa päivässä, hän käytti niistä viisi Rio Grande do Suliin!

Vaikka gaucho asuisi ja työskentelisi kaupungissa, hän arvostaa juuriaan. Siirtolaistausta on vaikuttanut siihen, että hänessä on itseluottamusta, suoruutta ja rohkeutta ja hän on avulias ja vieraanvarainen.

Gauchot unelmoivat usein menneiden aikojen yksinkertaisesta maalaiselämästä. He ovat hyvin kiintyneitä kotiseutuunsa, olivatpa he varttuneet karjatilalla nautojen, hevosten, lassojen ja bolan maailmassa tai sitten viljatilalla, jolla kasvatettiin vaikkapa maissia, viinirypäleitä, perunoita, riisiä, soijapapuja tai vehnää. Köyhyys, ennakkoluulot ja muut elämän kovat realiteetit tuntuvat tietysti heidänkin elämässään. Monet niistä, jotka ovat tutkineet Raamattua Jehovan todistajien kanssa, uskovat kuitenkin lujasti, että koko maapallosta tulee pian rauhaisa paratiisi. Sinäkin voit saada tämän toivon. (Luukas 23:43; 2. Pietarin kirje 3:13; Ilmestys 21:1–4.)

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 26]

Kaksi tyypillistä gauchoruokaa

VARRASHÄRKÄ (neljälle)

2 kg naudanlihaa, 500 g karkeaa suolaa

Pujota liha vartaaseen ja levitä pintaan suolaa. Aseta varras tulen ylle. Pidä rasvainen puoli alaspäin, kunnes se ruskistuu, ja käännä varras sitten ympäri. Lihassa pitää olla jonkin verran rasvaa, sillä sulaessaan se imeytyy lihaan ja tekee sen maukkaammaksi ja mureammaksi. Naudan sijasta voit käyttää myös porsasta, lintua tai lammasta.

CARRETEIRO-RIISIÄ JA SUOLAISTA AURINKOKUIVATTUA HÄRKÄÄ (neljälle)

500 g aurinkokuivattua nautaa, 200 g sipulisilppua, 0,6 dl öljyä, 6 dl vettä, 500 g keittämätöntä riisiä, 2 valkosipulin kynttä puserrettuna

Huuhtele liha ja liota sitä vedessä noin kahdeksan tuntia. Vaihda vesi useita kertoja. Leikkaa liha pieniksi paloiksi ja paista öljyssä valkosipulin ja sipulin kanssa. Lisää joukkoon keittämätön riisi ja sekoita hyvin. Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Vähennä sitten lämpöä ja anna seoksen kiehua hiljalleen. Sekoittele silloin tällöin, jotta seos kypsyy tasaisesti. Kun riisi on kypsää, möyhi sitä haarukalla. Tarjoile papujen kera.

[Kuvat s. 24, 25]

Rio Grande do Sul

[Lähdemerkintä]

Pikkukuvat: M.A. Decusati

[Kuva s. 26]

Gauchojen perinteistä soittoa ja tanssia