Bass Rock – suulien kokoontumispaikka

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

VALTAVA Bass Rock -luoto on alun toistasataa metriä korkea ja ympärysmitaltaan pari kilometriä. Se kohoaa merestä Forthinvuonon suulla Skotlannin rannikolla Edinburghista koilliseen. Sillä pesii ehkä jopa satatuhatta suulaa, mikä on kymmenesosa kaikista maailman suulista. *

1900-luvun alkupuolella suulia pyydystettiin syötäväksi. Niiden rasvaa käytettiin lääkinnässä ja sulkia arvostettiin patjojen ja tyynyjen täytteenä. Yhteen ainoaan patjaan tarvittiin noin kolmensadan linnun sulat. Suulien munat olivat aikoinaan suurta herkkua, mutta nykyään niitä ei yleensä pidetä erityisen maukkaina.

Suulat voivat elää 30 vuotta, ja tavallisesti ne pysyvät saman puolison rinnalla. Ne ovat muuttolintuja, jotka palaavat aina tammikuussa vanhalle pesäpaikalleen ja puolustavat sitä kiivaasti. Bass Rockilla niiden merilevistä ja heinistä kasatut pesät ovat vieri vieressä metrin välein. Suulat viihtyvät tuulen  pieksemillä paikoilla, joilla pystysuora lentoonlähtö ja laskeutuminen onnistuvat.

Suulat ovat kiehtovaa katseltavaa. Pitkäksi venytetty kaula ja taivaalle osoittava nokka ovat merkki siitä, että lintu on lähdössä lentoon. Kun se kyyristyy toisen linnun edessä matalaksi siivet levällään, se varautuu puolustamaan pesäänsä. Parittelevat linnut miekkailevat nokallaan, ja naaras antaa myöten koiraalle, kun tämä nokkaisee sitä kevyesti kaulasta. Suulat saavat yhden poikasen vuodessa, ja kumpikin puoliso osallistuu haudontaan. Ne pitävät munan lämpimänä peittämällä sen räpyläjalallaan.

Aikuisen suulan höyhenpuku on valkoinen lukuun ottamatta siipien selvästi erottuvaa mustaa kärkeä, ja siipiväli voi olla lähes kaksi metriä. Poikanen puolestaan on mustanruskea ja pienten, valkoisten pilkkujen kirjoma. Kuoriutumisen jälkeen se kasvaa 12 viikossa painavammaksi kuin vanhempansa. Sillä on ylimääräisiä rasvakerroksia polttoaineeksi edessä olevaa muuttoa varten.

Nuoren suulan itsenäinen elämä alkaa heti kun se ensi kerran sukeltaa mereen ja uiskentelee siinä omin neuvoin. Useimmat poikaset eivät kuitenkaan selviydy sukelluksesta elossa, sillä liukuessaan pesästä kallionrinnettä alas niiltä murtuu usein siipi tai jalka. Ne jotka pääsevät turvallisesti veteen asti, oppivat vaistonvaraisesti kalastamaan. Aikanaan ne lähtevät muuttomatkalle, usein aina Länsi-Afrikkaan asti, ja palaavat Bass Rockiin ehkä vasta kolmen neljän vuoden kuluttua.

Suulien sukellukset mereen kalan perässä ovat upeaa katseltavaa. Ne saattavat kiitää jopa sadan kilometrin tuntivauhtia, ja juuri ennen kuin ne syöksyvät veteen noin 30 metrin korkeudesta, ne vetävät siipensä suppuun ja niiden sieraimet sulkeutuvat. Silmien eteen levittäytyy suojaava kalvo. Ihon alla olevat ilmapussit pehmentävät veteen iskeytymistä, joka rajuudessaan saattaa pärskäyttää vettä korkealle ilmaan. Toisinaan kalat lamaantuvat iskun voimasta.

Veden alla suulat kauhovat siipiensä ja jalkojensa avulla saaliin luo. Ne syövät makrilleja, kilohaileja, sillejä ja tuulenkaloja. Kalastusta voi jatkua 30 tuntia yhteen menoon. Jotkin suulat ovat käyneet saalistamassa idässä aina Norjan rannikolla saakka.

Bass Rockilla elää myös kymmenisen muuta merilintulajia. Suulayhdyskunnan laajetessa jatkuvasti niillä on kuitenkin vaikeuksia säilyttää luodolla jalansija. Menneinä aikoina noin 1400-luvulta lähtien Bass Rockiin tuli ihmisiä rukoilemaan ja mietiskelemään. Myöhemmin sille rakennettiin linnoitus, ja jonkin aikaa siellä toimi rangaistussiirtola. Vuonna 1902 rakennetussa majakassa ei ole enää vartijaa, mutta edelleen sen varoitusvalo pyyhkii vuononsuun yli.

Majakanvartijan puutarha on jo kauan sitten villiintynyt, ja suulat ovat vallanneet sen. North Berwickin pienestä satamasta tehdään luodon ympäri suosittuja veneretkiä, joilla lintuja pääsee tarkkailemaan läheltä. Retki on ihastuttava – jos meri on tyyni.

Modernin tekniikan ansiosta kävijöiden ei kuitenkaan tarvitse pettyä pahimmallakaan myrskysäällä. North Berwickin merilintukeskuksessa pyörii video, jossa kerrotaan kaikki mahdollinen Bass Rockin elämästä. Valitsipa kävijä kumman vaihtoehdon tahansa, hän pääsee seuraamaan noita Bass Rockin ainutlaatuisia sukeltajia. Kokemus on todella ikimuistoinen.

[Alaviite]

[Kuva s. 27]

Sukeltamaan syöksyvien suulien nopeus voi yltää sataan kilometriin tunnissa

[Lähdemerkintä]

© NHPA/Bill Coster

[Kuvien lähdemerkinnät s. 26]

Kaksi suulaa: Stefan Ernst/Naturfoto-Online; tausta: Jörn Meier/Naturfoto-Online