Veren todellinen arvo

”Kaikilla ihmisillä on yhteinen elämänlähde: veri. Se pitää yllä jokaisen ihmisen elämää riippumatta ihonväristä, rodusta tai uskonnosta.” (Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtaja)

NÄISSÄ sanoissa on eittämättä perää. Veri on välttämätöntä kaikelle ihmiselämälle. Se on kallisarvoinen aine. Mutta oletko sinä vakuuttunut siitä, että on turvallista ja viisasta käyttää sitä hoitotarkoituksessa?

Kuten edellisestä kirjoituksesta kävi ilmi, veren turvallisuutta säätelevät normit vaihtelevat huomattavasti eri puolilla maailmaa, ja verensiirtohoitoihin liittyy enemmän riskejä kuin monet luulevat. Veren käyttö vaihtelee paljon myös lääkärien välillä heidän koulutuksensa, taitojensa ja mielipiteidensä mukaan. Monet heistä ovat kuitenkin tulleet entistä varovaisemmiksi verensiirtojen suhteen. Niitä lääkäreitä, jotka mieluummin välttävät veren antamista, on jo huomattavan paljon, ja määrä kasvaa jatkuvasti.

Tämä tuo meidät takaisin kysymykseen, joka esitettiin kirjoitussarjamme ensimmäisen osan alussa. Mikä tekee verestä niin arvokasta? Jos veren lääketieteellinen käyttö on yhä kyseenalaisempaa, onko verellä jokin toinen tarkoitus?

Luojamme ja veri

Siihen aikaan kun kaikkien ihmisten esi-isä Nooa eli, Jumala sääti merkittävän lain. Hän antoi ihmisille luvan syödä  eläinten lihaa mutta kielsi samalla käyttämästä niiden verta (1. Mooseksen kirja 9:4). Hän esitti tälle kiellolle myös perusteet, kun hän rinnasti eläimen veren sen sieluun eli elämään. Myöhemmin hän sanoi: ”Sielu [eli elämä] on veressä.” Veri on Luojan silmissä pyhää. Se edustaa kallisarvoista elämää, jonka jokainen elävä sielu on saanut lahjaksi. Jumala toisti tämän periaatteen kerta toisensa jälkeen. (3. Mooseksen kirja 3:17; 17:10, 11, 14; 5. Mooseksen kirja 12:16, 23.)

Pian sen jälkeen kun kristillisyys perustettiin noin kaksituhatta vuotta sitten, uskovat saivat Jumalalta käskyn ”karttaa – – verta”. Kielto ei perustunut terveysnäkökohtiin vaan veren pyhyyteen. (Apostolien teot 15:19, 20, 29.) Jotkut väittävät, että tämä rajoitus koskee ainoastaan veren syömistä, mutta sana ”karttaa” puhuu selvää kieltään. Jos lääkäri käskisi meitä karttamaan alkoholia, me tuskin ajattelisimme, että meillä on lupa pistää sitä suoneen.

Raamattu esittää muitakin perusteita sille, että veri on pyhää. Jeesuksen Kristuksen vuodatettu veri, joka edustaa hänen ihmiskunnan puolesta antamaansa ihmiselämää, on kristillisen toivon perusta. Se mahdollistaa syntien anteeksiannon ja ikuisen elämän toivon. Kun kristitty karttaa verta, hän pohjimmiltaan ilmaisee uskonsa siihen, että ainoastaan Jeesuksen Kristuksen vuodatettu veri voi vapauttaa hänet ja todella pelastaa hänen henkensä. (Efesolaisille 1:7.)

Jehovan todistajat tunnetaan siitä, että he suhtautuvat näihin Raamatun käskyihin vakavasti. He kieltäytyvät kaikista verensiirroista, joissa annetaan kokoverta tai jotain veren neljästä pääkomponentista – punasoluja, plasmaa, valkosoluja tai verihiutaleita. Sitä vastoin fraktioista eli pienistä aineosista, joita näistä  komponenteista saadaan, ja fraktioita sisältävistä valmisteista Raamattu ei sano mitään. Siksi jokainen todistaja tekee niiden suhteen henkilökohtaisen ratkaisun. Merkitseekö tämä Raamattuun perustuva kanta sitä, että todistajat kieltäytyvät lääkärinhoidosta tai suhtautuvat terveyteensä ja elämäänsä kevyesti? Päinvastoin. (Ks. tekstiruutu ”Jehovan todistajat ja terveys”.)

Lukuisat lääkärit ovat viime vuosina myöntäneet, että todistajat ovat hyötyneet lääketieteellisesti pysymällä raamatullisessa kannassaan. Esimerkiksi eräs neurokirurgi puhui hiljattain verensiirron hoitovaihtoehtojen puolesta ja sanoi: ”Ne ovat ehdottomasti turvallisinta hoitoa, eivätkä vain Jehovan todistajille vaan kaikille potilaille.”

Terveyttä koskevat vakavat ratkaisut voivat aiheuttaa paljon paineita, eikä niitä useinkaan ole helppo tehdä. Hengityselinten sairauksien erikoislääkäri, johtava lääkäri Dave Williams sanoo verensiirtokäytännöstä: ”Meidän on tärkeää kunnioittaa potilaiden tahtoa, – – ja meidän täytyy harkita tarkkaan, mitä panemme elimistöömme.” Miten totta tämä onkaan – nykyään enemmän kuin koskaan.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 11]

Mitä ovat happea kuljettavat veren korvikkeet?

Yhdessä punasolussa on noin 300 miljoonaa hemoglobiinimolekyylia. Ne muodostavat noin kolmanneksen kypsän punasolun tilavuudesta. Kussakin molekyylissa on globiiniproteiinia ja hemipigmenttiä, johon on liittynyt rauta-atomi. Kun punasolu kulkee keuhkojen läpi, siihen tunkeutuu happimolekyyleja, jotka sitoutuvat hemoglobiinimolekyyleihin. Hetkeä myöhemmin happi vapautuu eri puolilla kehoa kudoksissa, joissa se pitää soluja elossa.

Ihmisten tai nautojen punasoluista saatua hemoglobiinia voidaan nykyään prosessoida. Epäpuhtauksien suodattamisen jälkeen hemoglobiini muokataan ja puhdistetaan kemiallisesti, liuotetaan nesteeseen ja pakataan. Lopputuote (jota useimmat maat eivät ole vielä hyväksyneet) on nimeltään happea kuljettava veren korvike (HBOC). Veren syvänpunainen väri johtuu hemistä, ja siksi HBOC-yksikkö näyttää täsmälleen samalta kuin punasoluista – sen lähteenä olevasta veren pääkomponentista – valmistettu yksikkö.

Punasoluyksikkö on säilytettävä kylmässä ja hävitettävä jo muutaman viikon kuluttua valmistamisesta, mutta HBOC-liuos säilyy huoneenlämmössä ja pysyy käyttökelpoisena kuukausia. Lisäksi koska tuo liuos ei sisällä solukalvoja, joissa on yksilöllisiä antigeeneja, se ei aiheuta veriryhmien epäsopivuudesta johtuvia vakavia reaktioita. Joihinkin muihin veren fraktioihin verrattuna HBOC merkitsee kuitenkin suurempia haasteita omantunnontarkoille kristityille, jotka haluavat toimia verta koskevan Jumalan lain mukaisesti. Koska HBOC-liuosta valmistetaan verestä, on otettava huomioon kaksi tärkeää näkökohtaa. Ensinnäkin sillä on sama keskeinen tehtävä kuin yhdellä veren pääkomponenteista, punasoluilla. Toiseksi hemoglobiini, josta HBOC valmistetaan, muodostaa merkittävän osan tuosta komponentista. Näin ollen kristityt joutuvat tekemään erittäin vakavan ratkaisun tämän ja vastaavien valmisteiden suhteen. Heidän on mietittävä huolellisesti rukouksen hengessä Raamatun periaatteita, jotka koskevat veren pyhyyttä. He haluavat vilpittömästi säilyttää hyvän suhteen Jehovaan, ja siksi kukin tekee ratkaisunsa Raamatun valmentaman omantuntonsa opastuksella (Galatalaisille 6:5).

[Kuva]

HEMOGLOBIINIMOLEKYYLI

[Tekstiruutu/Kuva s. 12]

Houkutteleva vaihtoehto

”Yhä useammissa sairaaloissa on tarjolla vaihtoehto: ’veretön’ leikkaus”, kirjoittaa The Wall Street Journal -lehti. ”Menetelmät kehitettiin alun perin Jehovan todistajia varten”, lehdessä todetaan, ”mutta nykyään niitä käytetään yleisesti, ja monet sairaalat mainostavat niitä suurelle yleisölle.” Sairaaloissa on eri puolilla maailmaa havaittu, että verensiirtoja vähentävien menetelmien käytöstä on paljon hyötyä varsinkin potilaille. Maailmassa on tätä nykyä tuhansia lääkäreitä, jotka hoitavat potilaita ilman verensiirtoja.

[Tekstiruutu/Kuva s. 12]

Jehovan todistajat ja terveys

Jehovan todistajat tunnetaan kautta maailman siitä, että he kieltäytyvät kokoverestä ja veren pääkomponenteista. Heihin kuuluu myös lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Perustuuko heidän yksimielinen kantansa johonkin ihmisten muotoilemaan oppiin tai siihen näkemykseen, että usko voi parantaa sairaudet? Kaukana siitä.

Todistajat pitävät elämää kallisarvoisena lahjana Jumalalta. Siksi he pyrkivät parhaansa mukaan elämään Raamatun periaatteiden mukaan, sillä he uskovat, että Raamattu on ”Jumalan henkeyttämä” (2. Timoteukselle 3:16, 17; Ilmestys 4:11). Se kehottaa Jumalan palvelijoita karttamaan tapoja, jotka vahingoittavat terveyttä tai vaarantavat elämän, kuten ylensyöntiä, tupakkavalmisteiden käyttöä sekä alkoholin väärinkäyttöä ja huumeita (Sananlaskut 23:20; 2. Korinttilaisille 7:1).

Ruumiin ja elinympäristön pitäminen puhtaana sekä terveysliikunnan harrastaminen ovat sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa (Matteus 7:12; 1. Timoteukselle 4:8). Kun Jehovan todistajat sairastuvat, he hakeutuvat lääkärinhoitoon ja hyväksyvät suurimman osan tarjolla olevista vaihtoehdoista ilmaisten näin järkevyyttä (Filippiläisille 4:5). He noudattavat kuitenkin Raamatun käskyä ”karttaa verta” ja pyytävät siksi veretöntä hoitoa (Apostolien teot 15:29). Tämä valinta merkitsee usein laadukkaampaa hoitoa.