Jyhkeä järkäle
Jyhkeä järkäle
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA KANADASTA
VUOSISATOJEN ajan kalastajat ja merenkävijät ovat pitäneet sitä luotettavana maamerkkinä. Runoilijat, kirjailijat ja taidemaalarit ovat ikuistaneet sen. Eräs lähdeteos kuvailee tätä järkälettä ”arvoitukselliseksi ja kiehtovaksi”. Gaspén niemimaan itäkärjessä Saint Lawrencen lahdessa kohoaa jyhkeä Percé Rock Atlantin valtameren kimaltavansinisistä vesistä. Se on yli 430 metriä pitkä, noin 90 metriä leveä ja lähes 90 metriä korkea.
Paikallisilla huimapäillä oli aikoinaan tapana kivuta tuon kallionjärkäleen seinämää keräämään munia linnunpesistä. Jotta kalliota ja sen korkeilta rinteiltä turvaa etsiviä lintuja voitaisiin suojella, Québecin hallitus julisti vuonna 1985 Percé Rockin ja läheisen Bonaventuren saaren lintujen rauhoitusalueiksi. Bonaventuren saarella pesii maailman toiseksi suurin suulayhdyskunta.
Jotkut arvelevat, että Percé Rock oli muinoin yhteydessä mantereeseen ja että siinä oli ehkä jopa neljä kaarta. Nykyään kaaria on kuitenkin vain yksi: kallion merenpuoleisessa reunassa sijaitseva 30 metrin levyinen aukko. Laskuveden aikaan hiekkasärkkä yhdistää kallionjärkäleen mantereeseen noin neljäksi tunniksi kerrallaan. Rohkeat kävijät pystyvät silloin kävelemään aivan kallion juurelle asti ja haparoimaan aaltojen pärskeessä sitä pitkin kaarelle noin 15 minuutin matkan.
Seikkailijoille on paikallaan varoituksen sana. Muuan turisti, joka kapusi yli pudonneiden kivenlohkareiden päästäkseen aukon luo, kertoo: ”Muutaman minuutin välein voi kuulla hirvittävän molskahduksen, kun kivet syöksyvät veteen kuin pikku pommit. Joskus lohkare putoaa edellisten päälle ja ilmassa kajahtaa pamaus kuin aseenlaukaus.”
Monet ovat panneet merkille, että Percé Rock on henkeäsalpaavan kaunis. Se on kuitenkin vain yksi kiehtovan planeettamme monista upeista paikoista. Niiden valtava monipuolisuus ja runsaus tekevät vaikutuksen. Kenties niiden näkeminen on saanut sinutkin ”seisomaan hiljaa ja tarkkaamaan Jumalan ihmeellisiä tekoja” (Job 37:14).
[Kuvan lähdemerkintä s. 23]
© Mike Grandmaison Photography