Toledo – keskiajan kulttuurien lumoava sekoitus

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ESPANJASTA

KESKELLÄ Pyreneiden niemimaata seisoo graniittikukkula, jota reunustaa kolmelta suunnalta Tajojoki. Vuosisatojen saatossa joki on hionut kallioseinät jyrkänteiksi, jotka suojaavat kukkulaa. Tälle strategisesti tärkeälle paikalle nousi Toledo, kaupunki, josta on tullut koko Espanjan ja sen kulttuurin vertauskuva.

Nykyään Toledon vanhankaupungin kapeina kiemurtelevat kadut johtavat vierailijan takaisin keskiajalle. Sen portit, linnat ja sillat ovat säilyttäneet menneen ajan tunnelman, ja ne todistavat ääneti ajasta, jolloin Toledo oli Euroopan merkittävimpiä kaupunkeja.

Toledo ei kuitenkaan ole tavanomainen eurooppalainen kaupunki. Jopa sen rautatieasemalla voi aistia itämaisen ilmapiirin. Kaupungin muistomerkkejä ja käsityöläisten taidonnäytteitä tarkastellessa huomaa, että niihin ovat jättäneet jälkensä useat siellä vuosisatojen saatossa kukoistaneet kulttuurit. Kulta-aikanaan, noin 700 vuotta sitten, kaupunki oli todellinen keskiaikaisten kulttuurien sulatusuuni.

Kulttuurien kirjo

Keltit ja iberit olivat perustaneet kaupungin tähän strategiseen paikkaan jo ennen kuin roomalaiset saapuivat Espanjaan. Roomalaiset  antoivat sille uuden nimen Toletum (sanasta tollitum ’ylös nostettu’) ja tekivät siitä provinssin pääkaupungin. Roomalainen historioitsija Livius kuvaili Toledoa: ”Pieni kaupunki, mutta sijaintinsa ansiosta kuin linnoitus.” Rooman valtakunnan hajottua länsigootit valloittivat Espanjan ja valitsivat Toledon pääkaupungikseen. Juuri täällä kuningas Rekkared hylkäsi areiolaisuuden 500-luvulla, mikä tasoitti tietä sille, että Espanja nousi puhdasoppisen katolisuuden keskukseksi ja  Toledosta tuli maan merkittävimmän arkkipiispan kaupunki.

Uskonnollinen näyttämö vaihtui, kun Toledosta tuli islamilaisen kalifikunnan osa. Vanhankaupungin kapeat kadut ovat juuri tältä aikakaudelta, joka kesti 700-luvulta 1000-luvulle. Muslimien suvaitsevuuden ansiosta kristityt, juutalaiset ja maurit saattoivat elää Toledossa rinnakkain. Lopulta vuonna 1085 katolinen kuningas Alfonso VI valloitti kaupungin. Vallan vaihtumisesta huolimatta kolmen kulttuurin rinnakkaiselo jatkui vielä parisensataa vuotta.

Monet Toledon vaikuttavimmista muistomerkeistä ovat peräisin keskiajalta. Katoliset hallitsijat muuttivat Toledon pääkaupungikseen, juutalaisasukkaat kävivät kauppaa ja harjoittivat käsityöläisammatteja, ja muslimit käyttivät kykyjään rakennustaiteessa. Näiden kolmen eri uskontokunnan oppineet muodostivat Toledon kääntäjien koulukunnan. 1100- ja 1200-luvuilla he käänsivät lukuisia antiikin teoksia latinaksi ja espanjaksi. Lisäksi heidän ansiostaan arabien kartuttama laaja tieteellinen tietämys tuli myös lännen ulottuville.

Uskonnollinen suvaitsevaisuus päättyi 1300-luvulla, jolloin tuhannet juutalaisasukkaat saivat surmansa uskonvainoissa. Siihen mennessä kun Kolumbus löysi Amerikan, Espanjan inkvisitio oli perustanut Toledoon tuomioistuimen, ja juutalaisten ja muslimien täytyi valita joko pakkokääntyminen tai maanpako.

Menneen loiston muistomerkkejä

Nykyään Toledon keskustassa on yli sata historiallisesti arvokasta muistomerkkiä. Sen vuoksi UNESCO on julistanut kaupungin maailmanperintökohteeksi. Keskiaikaisista rakennelmista vaikuttavimpiin kuuluvat Tajon ylittävät sillat, joista toinen johtaa kaupungista itään ja toinen länteen. Ja vain harvalta vierailijalta jää huomaamatta Puerta Nueva de Bisagra, jykevä portti, joka vartioi pääsyä vanhankaupungin muurien sisäpuolelle.

Toledon siluettia hallitsee kaksi suurta rakennusta. Idässä on valtava nelikulmainen linnoitus, Alcázar. Vuosisatojen kuluessa se on ollut roomalainen praetorium (käskynhaltijan virka-asunto), länsigoottien kuninkaiden palatsi, arabilinnoitus ja Espanjan kuninkaiden asunto. Nykyään siellä on asemuseo ja laaja kirjasto. Keskustassa taas kohoaa valtava goottilaistyylinen katedraali, onhan Toledo ennen kaikkea uskonnollinen kaupunki (ks. tekstiruutu sivulla 17).

Katedraalin ja eräiden muiden kirkkojen ylpeydenaiheina ovat maalaukset, jotka on tehnyt Toledossa aikoinaan asunut kuuluisa taiteilija Domenikos Theotokopoulos. Hänet tunnetaan paremmin nimellä El Greco, ”kreikkalainen”. Vanhassa juutalaisessa kaupunginosassa, jossa hän asui, on nykyään museo, jossa on esillä useita hänen maalauksiaan.

Kenties vaikuttavin näkymä Toledoon avautuu sen eteläpuolella kohoavilta kukkuloilta. Kaupungin viehätyksen aistii kuitenkin parhaiten vaeltelemalla sen kapeita katuja. Vaikka kulkija joutuisikin hetkeksi eksyksiin, hän huomaa pian olevansa pittoreskien kujien, ikivanhojen rakennusten, runsaasti koristeltujen parvekkeiden ja houkuttelevien matkamuistomyymälöiden lumoama.

Vaikka tuntuu siltä kuin Toledossa aika olisi kadottanut merkityksensä, lopulta on kuitenkin jäähyväisten aika. Paras paikka hyvästellä kaupunki on Tajon eteläranta. Päivän kallistuessa iltaan aurinko luo lämmintä hehkua kaupungin ylle, kaupungin jonka mahtipontiset muistomerkit vielä kerran heijastavat sen kulta-aikaa.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 17]

TOLEDON KOLME KULTTUURIA

Keskiajalla Toledossa oli kolme osaa, joissa katolilaiset, juutalaiset ja muslimit elivät noudattaen omia lakejaan ja tapojaan. Jotkin heidän vanhoista palvontapaikoistaan ovat nykyään kaupungin tärkeimpiä matkailunähtävyyksiä.

➤ 900-luvun moskeija, joka nykyään tunnetaan nimellä Cristo de la Luz, on malliesimerkki muslimien taiturillisesta tiilien käytöstä. Se sijaitsee Medina-kaupunginosassa, jossa asui varakkaita muslimeja.

➤ Kaksi keskiaikaista synagogaa – jotka tosin myöhemmin muutettiin katolisiksi kirkoiksi – on jäänyt todistamaan Toledon suuresta juutalaisyhteisöstä, joka aikanaan muodosti kolmanneksen kaupungin väestöstä. Niistä vanhempi on Santa María la Blanca. Sen sisällä on monia runsaasti koristeltuja pylväitä, kuten edellä mainitussa moskeijassakin. Tilavammassa synagogassa, El Tránsitossa (kuvassa), on nykyään sefardijuutalaisen kulttuurin museo.

➤ Espanjan suurimman goottilaisen katedraalin rakentaminen alkoi 1200-luvulla ja jatkui yli 200 vuotta.

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 18]

MIEKKOJA JA MARSIPAANIA

Toledon sepät ovat tehneet miekkoja yli kaksituhatta vuotta, ja kaupungin nimi yhdistetäänkin laadukkaaseen teräkseen. Sekä Hannibalin sotajoukot että Rooman legioonat käyttivät miekkoja, jotka oli taottu täällä Tajon varrella. Satoja vuosia myöhemmin muslimikäsityöläiset alkoivat koristella toledomiekkojaan ja haarniskoitaan damaskikuvioin. Vasemmalla näkyvä toledomiekan jäljennös on esimerkki tästä tekniikasta. (Ks. kirjoitus ”Kultakuvioita teräksessä”, joka oli Herätkää!-lehdessä 22.1.2005.) Nykyään suurimmassa osassa kaupungin matkamuistomyymälöitä on runsas valikoima miekkoja samoin kuin niihin erottamattomasti kuuluvia haarniskoja. Sen lisäksi että nämä miekat ovat keräilyesineitä, niitä saattaa nähdä myös elokuvissa; taistelukentillä niitä tuskin enää käytetään.

Marsipaanin valmistaminen on perinne, joka Toledossa juontuu arabivalloituksen ajalta. Espanjassa kasvoi jo ennen muslimien tuloa runsaasti mantelipuita, mutta toinen olennainen ainesosa, sokeri, puuttui. Viidenkymmenen vuoden kuluessa valloituksesta Espanjan eteläosiin ilmestyi kuitenkin sokeriruokoviljelmiä. 1000-luvulle tultaessa marsipaani oli Toledon erikoisuus, ja se on ilahduttanut tähän herkkuun perehtyneitä siitä lähtien. Nykyään kaupungissa on kokonaisia myymälöitä, joista saa vain marsipaania, usein pieninä veistoksina. Vierailu Toledoon ei olisi täydellinen ilman noiden herkkupalojen maistamista.

[Lähdemerkintä]

Agustín Sancho

[Kartta s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

PORTUGALI

ESPANJA

Madrid

Toledo

[Kuva s. 18]

San Martinin silta