Miksi vierailimme Joulusaaressa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA FIDŽISTÄ

JOULUSAARI eli Kiritimati (lausutaan ”kirismas”, merkitsee ’joulua’) on suurin niistä 33 saaresta, jotka muodostavat Kiribatin * valtion Tyynellämerellä. Saaren maa-ala on 388 neliökilometriä, mikä on saman verran kuin kaikkien muiden 32 saaren ala yhteensä. Asukkaita on viitisentuhatta; koko Kiribatin väkiluku on noin 92000.

Yhtä lukuun ottamatta kaikki Kiribatin saaret ovat koralliatolleja. Joulusaari on maa-alaltaan paitsi Kiribatin myös koko maailman suurin koralliatolli.

Joulusaari on huomattava myös siksi, että se sijaitsee lähellä kansainvälistä päivämäärärajaa. Asukkaat saavat ensimmäisten joukossa nähdä uuden kalenteripäivän, elää uutta vuotta ja viettää vuotuisia juhlia, kuten Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistojuhlaa. *

Tämä syrjäinen koralliatolli on myös monien trooppisten merilintujen tärkeimpiä pesimäalueita. Hiljattain saaressa arvioitiin pesivän säännöllisesti noin 25 miljoonaa nokitiiraa.

Ihmiset löytävät tiensä lintujen valtakuntaan

Kun tutkimusmatkailija, kapteeni James Cook rantautui saareen jouluaattona vuonna 1777, se oli täysin asumaton. Lintuja sen sijaan oli ihmistenkin edestä. Cook antoi sille nimeksi Joulusaari. * Vuosikausien ajan sen sijainnin olivat tunteneet ilmeisesti vain linnut.

Eräällä vierailullamme pääsimme kiinnostavalle luontoretkelle luonnonsuojeluyksikön vartijan opastuksella. Kun oppaamme ohjasi meidät rantaan, siroja keijutiiroja lenteli meitä vastaan. Uteliaina ne räpyttelivät ilmassa juuri ja juuri käden ulottumattomissa – kuin härnätäkseen – ja seurasivat jokaista liikettämme.

 Maassa hieman kauempana rantaviivasta näkyi nokitiirayhdyskunta. Näitä lintuja saapuu tänne satojatuhansia lisääntymään. Perille päästyään ne lentelevät pesimäpaikkojensa yllä joidenkin viikkojen ajan yötä päivää yhtenä kieppuvana, kirkuvana massana ja odottavat loppujen lajitoveriensa tuloa, ennen kuin vihdoin laskeutuvat pesimään paljaalle maalle.

Nokitiiran poikaset lentävät valtamerivaellukselleen noin kolmikuisina. Maalle ne palaavat vasta 5–7 vuotta myöhemmin, kun ne ovat valmiita lisääntymään. Välivuodet ne viettävät enimmäkseen ilmassa. Niiden höyhenissä ei ole niin paljon rasvaa, että ne voisivat kellua vedessä pitkän aikaa.

Näimme tummaruskotiirojen nököttävän pesässään jälkikasvuaan suojellen ja munia hautoen. Keijutiirat taas eivät rakenna poikasilleen pesää lainkaan vaan munivat paljaille puunoksille. Onneksi niillä on heti kuoriuduttuaan hyvin kehittyneet jalat ja kynnet, jotka ovat omiaan kiinni pitämiseen. Oksiin tiukasti tarrautuvat pörröiset untuvikot valloittivat sydämemme ensi näkemältä. Aikuisetkin keijutiirat ovat viehkeitä pieniä lintuja, joilla on lumenvalkoinen höyhenys ja sen vastakohtana pikimusta nokka.

Läheisellä suojelualueella eräs polynesianliitäjä hautoi munaansa määrätietoisen näköisenä ja piti meitä tarkoin silmällä kiertäessämme saarta. Joulusaaressa on tiettävästi maailman suurin suippopyrstöliitäjien yhdyskunta. Saari on myös viimeisiä tunnettuja polynesiankeijujen ja sirppiviistäjien pesimäpaikkoja. Täällä lisääntyvät monien muiden lajien lisäksi myös valkotropiikkilintu, naamiosuula, ruskosuula, punajalkasuula, ruskotiira ja fregattilintu.

Yllämme kaarteli vaivattoman näköisesti fregattilintuja. Välillä ne tekivät taiturillisia liikkeitä, sieppasivat muilta linnuilta kalan lennosta tai kilpailivat kalastajien pois heittämistä herkkupaloista. Lentotaito on niille välttämättömyys, sillä ne eivät yleensä laskeudu veteen. Ne ovat samanlaisia kuin nokitiirat siinä suhteessa, että niidenkään höyhenpuku ei ole riittävän vesitiivis, ja lähes parimetrinen siipiväli tuo sekin omat haasteensa lentoonlähtöön.

Olimme aiemmin havainneet pienen ruskean linnun, ja nyt saimme tietää, että kyseessä oli siperiankurmitsa. Se on yksi niistä monista muuttolinnuista, joille Joulusaari on elintärkeä tankkaus- ja talvehtimispaikka. Sen pesimäalueilta pohjoisen  napapiirin toiselta puolen on tänne matkaa tuhansia kilometrejä. Loistavien navigointitaitojensa ansiosta nuo maratonlentäjät löytävät aavalta mereltä tämän pienen maatilkun runsaat kaksituhatta kilometriä Honolulusta etelään.

Vierailumme päätarkoitus

Vierailimme Joulusaaressa säännöllisesti, mutta tarkoituksena ei niinkään ollut tarkkailla lintuja vaan tavata sikäläisiä Jehovan todistajia ja käydä heidän kanssaan kokouksissa ja kenttäpalveluksessa. Maantieteellinen eristyneisyys on näille rakkaille uskonveljillemme todellinen haaste. Esimerkiksi kun eräs paikallinen todistaja vuosia sitten kuoli yllättäen, hänen sureva vaimonsa piti hautajaispuheen urheasti itse, koska ketään muuta ei ollut käytettävissä. Leski halusi, että runsaslukuinen hautajaisväki kuulisi, millaisen toivon Raamattu tarjoaa kuolleille (Johannes 11:25; Apostolien teot 24:15).

Kolmen hyvän raamatunkäännöksen lisäksi gilbertin kielellä on vain muutamia Raamattuun perustuvia julkaisuja. Jehovan todistajat julkaisevat kuitenkin kuukausittain Vartiotorni-lehteä neliväripainoksena sekä muuta raamatullista kirjallisuutta. Se on monille yllätys, sillä tuota kieltä puhuu tuskin satatuhatta ihmistä koko maailmassa. Näiden julkaisujen avulla Joulusaaren eristyksissä oleva todistajaryhmä voi pitää säännöllisesti kokouksiaan ja noudattaa Jeesuksen käskyä saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista (Matteus 24:14; Heprealaisille 10:24, 25).

Vierailijoiden voi olla vaikea päästä kulkemaan paikasta toiseen. Joulusaaressa on kuitenkin mahdollista matkustaa maanteitse ”Lontoosta” Tennesseen kautta ”Puolaan” vain kolmessa tunnissa! Banana, London, Paris, Poland ja Tennessee ovat nimittäin kyliä, joiden hauskat nimet viittaavat ilmeisesti saaren ensimmäisten kävijöiden kotipaikkoihin.

Erään vierailumme aikana muuan ystävällinen lääkäri kutsui meidät mukaansa matkalle Polandiin, ja näin meille tarjoutui tilaisuus saarnata siellä ensimmäistä kertaa. Koska meillä oli perillä aikaa vain kaksi tuntia, me kirjaimellisesti juoksimme talosta taloon ehtiäksemme niihin kaikkiin. Jokainen tapaamamme ihminen kuunteli raamatullista sanomaamme arvostavasti ja otti kirjallisuutta, joka kaikkien suureksi yllätykseksi oli heidän omalla kielellään.

Nuo ihmiset kaukana Joulusaaressa ovat meille hyvin rakkaita. Myös sen suurenmoisilla höyhenpukuisilla asukeilla on oma paikkansa sydämessämme. Kapteeni Cook saattoi aikanaan ajatella, että saaressa viihtyivät vain linnut, mutta nykyään monet sikäläiset ihmiset esittäisivät asiasta eriävän mielipiteensä. Heille niin kuin linnuillekin Kiritimati on kotisaari.

[Alaviitteet]

[Kartat s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

Joulusaari

Banana

Tabwakea

London

Paris

Poland

Kansainvälinen päivämääräraja

[Kuva s. 16]

Fregattilintuja

[Lähdemerkintä]

GaryKramer.net

[Kuva s. 17]

Keijutiira

[Lähdemerkintä]

© Doug Perrine/SeaPics.com

[Kuva s. 17]

Ruskosuulia

[Lähdemerkintä]

Valerie & Ron Taylor/ardea.com

[Kuva s. 18]

Kenttäpalveluksessa paikallisten Jehovan todistajien kanssa

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

GaryKramer.net