Onko kuolema kaiken loppu?

LUULTAVASTI mikään asia ei ole vaivannut ihmisiä yhtä sitkeästi kuin kysymys siitä, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Sitä ovat miettineet älykkäät ihmiset tuhansien vuosien ajan kaikissa kulttuureissa. Filosofiset pohdinnat ja tieteelliset tutkimukset eivät silti ole tuottaneet muuta kuin sekavan vyyhdin erilaisia teorioita ja uskomuksia.

Entä Raamattu? Jotkut saattavat väittää, että se on kuolemaan ja kuolemanjälkeiseen elämään liittyvissä kysymyksissä aivan yhtä epäselvä. Jos kuitenkin olemme rehellisiä, voimme havaita, että sekavuus johtuu pikemminkin monista uskonnoista, jotka samentavat Raamatun opetusten kirkkaita vesiä harhakäsityksillä ja taruilla. Jos sivuutamme perinteet ja uskomukset ja pitäydymme siinä, mitä Raamattu itse sanoo, löydämme järkeenkäyvän opetuksen, joka lisäksi antaa meille toivoa.

Ennen kuin meistä tuli ihmisiä

Tarkastellaanpa esimerkiksi edellisen kirjoituksen kahta lainausta kuningas Salomolta. Niissä osoitetaan, että kuolleilla ihmisillä sen enempää kuin eläimilläkään ei ole tietoisuutta. Raamatun mukaan kuolleet eivät siis tee mitään eikä heillä ole minkäänlaisia tuntemuksia, tunnetiloja tai ajatuksia. (Saarnaaja 9:5, 6, 10.)

Onko tätä vaikea uskoa? Mietitäänpä, missä tilassa olimme ennen kuin meistä tuli ihmisiä. Missä olimme ennen kuin vanhemmistamme lähtöisin olevat pienet solut yhtyivät ja kehittyivät eläväksi persoonaksi? Jos ihmisessä on jokin näkymätön osa, joka jatkaa olemassaoloaan kuoleman jälkeen, niin missä se on ennen hedelmöitymistä? Totuus on, että meillä ei ole aiempaa olemassaoloa, jota muistella. Ennen hedelmöitymistämme meitä ei ollut. Asia ei ole sen monimutkaisempi.

On johdonmukaista ajatella, että kuolemassa tietoisuus palaa täsmälleen samaan tilaan, jossa se oli ennen olemassaoloamme. Jumala sanoi Aadamille sen jälkeen kun tämä oli rikkonut häntä vastaan: ”Tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja  3:19.) Tässä suhteessa ihmiset eivät eroa eläimistä. Raamattu sanoo viitaten kuolleiden tilaan: ”Ihmisellä [ei] ole mitään etusijaa eläimeen nähden.” (Saarnaaja 3:19, 20.)

Tarkoittaako tämä sitä, että ihmiselämä rajoittuu muutamiin vuosikymmeniin, joita seuraa loputon olemattomuus, vai onko kuolleilla toivoa?

Synnynnäinen halu elää

Harva pitää kuolemaa mukavana keskustelunaiheena. Useimmat tuntuvat välttelevän erityisesti omasta kuolemastaan puhumista tai jo sen ajattelemista. Toisaalta televisiossa ja elokuvissa ihmisiä kuolee yhtä mittaa kaikin kuviteltavissa olevin tavoin ja media pommittaa meitä uutisilla ja kuvilla todellisista kuolemantapauksista.

Tämä on johtanut siihen, että vieraiden ihmisten kuolema saattaa tuntua normaalilta osalta elämää. Sitä vastoin läheisen kuolemassa tai omassa kuolemassa ei ole mitään normaalia. Se johtuu siitä, että ihmisillä on syvällä sisimmässään luontainen halu elää. Olemme myös syvästi tietoisia ajan kulumisesta ja ikuisuudesta. Kuningas Salomo kirjoitti ihmisistä: ”Iankaikkisuuden hän [Jumala] on pannut heidän sydämeensä.” (Saarnaaja 3:11, vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Normaaleissa olosuhteissa haluamme elämän jatkuvan loputtomasti; sillä ei saisi olla takarajaa. Eläimillä ei kaikesta päättäen ole samanlaista voimakasta halua. Ne elävät elämäänsä ajattelematta tulevaisuutta.

Ihmisen valtavat mahdollisuudet

Ihmisillä on paitsi halu elää loputtomasti myös kyky olla aktiivisia ja tuotteliaita ikuisesti. Oppimiskyvyllä ei näytä olevan rajoja. On sanottu, että luonnossa ei mikään vedä vertoja ihmisen aivoille monimutkaisuudessa ja mukautuvuudessa. Toisin kuin eläimillä meillä on luova mieli, jonka avulla pystymme tekemään päätelmiä ja ymmärtämään käsitteitä. Tutkijat ovat tuskin raapaisseet pintaa selvittäessään aivojemme mahdollisuuksia.

Suuri osa noista mahdollisuuksista säilyy vuosien karttuessa. Hermotutkijat ovat hiljattain havainneet, että useimmat aivojen toiminnot pysyvät ennallaan vanhenemisesta huolimatta. Erään tutkimuslaitoksen tiedemiehet selittävät: ”Aivot pystyvät sopeutumaan ja luomaan hermosolujen välille uusia yhteyksiä jatkuvasti. Uusia hermosoluja voi syntyä vielä vanhanakin. Mielen toimintojen vakava heikkeneminen johtuu yleensä sairaudesta, ja ikään liittyvät muistihäiriöt ja motoristen taitojen huononeminen ovat useimmiten seurausta toiminnan vähyydestä sekä aivojen käytön ja virikkeiden puutteesta.” (The Franklin Institute’s Center for Innovation in Science Learning.)

Jos siis aivot saisivat jatkuvasti älyllisiä virikkeitä ja säästyisivät sairauksilta, ne toimisivat loputtomasti. Molekyylibiologi James Watson, toinen DNA:n rakenteen selvittäjistä, sanoo: ”Aivot ovat monimutkaisin järjestelmä, minkä olemme tähän mennessä löytäneet maailmankaikkeudesta.” Hermotutkija Gerald Edelmanin kirjassa selitetään, että tulitikun pään kokoinen pala aivokudosta sisältää noin miljardi hermoyhteyttä ja niiden mahdollisia yhdistelmiä voi olla niin paljon, että määrä on suorastaan hypertähtitieteellinen: ykkösen perässä on miljoonia nollia.

Tuntuuko johdonmukaiselta, että vaikka ihmisillä on tällaiset mahdollisuudet, elämä päättyy jo muutaman vuosikymmenen kuluttua? Se kuulostaa yhtä järjettömältä kuin jos voimakas veturi pantaisiin vetämään pitkää jonoa tavaravaunuja, joilla kuljetettaisiin yksi hiekanjyvänen muutaman senttimetrin  päähän. Miksi ihmisellä on näin valtavat mahdollisuudet luovaan ajatteluun ja oppimiseen? Voisiko olla niin, että toisin kuin eläimet, heidän ei ole tarkoitus kuolla lainkaan – että heidät luotiin elämään ikuisesti?

Luoja tarjoaa toivon

Synnynnäinen elämänhalumme ja valtava oppimiskykymme johtavat loogiseen päätelmään: ihmiset on suunniteltu elämään paljon pitempään kuin vain 70 tai 80 vuotta. Tämä vuorostaan johtaa toiseen päätelmään: on olemassa Suunnittelija, Luoja, Jumala. Fyysisen maailmankaikkeuden muuttumattomat lait ja maanpäällisen elämän käsittämätön monimuotoisuus antavat vakuuttavia syitä uskoa näin.

Jos Jumala kerran on luonut meidät elämään ikuisesti, niin miksi me kuolemme? Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Onko Jumalalla tarkoitus saattaa kuolleet takaisin eloon? Tuntuisi johdonmukaiselta, että viisas ja voimakas Jumala olisi antanut näihin kysymyksiin vastaukset, ja niin hän on tehnytkin.

▪ Kuolema ei kuulunut Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen ihmiskunnan suhteen. Raamatun ensimmäinen maininta kuolemasta osoittaa, että Jumala ei alun perin tarkoittanut ihmisten kuolevan. 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan, että hän järjesti ensimmäiselle pariskunnalle, Aadamille ja Eevalle, yksinkertaisen kokeen antaakseen heille tilaisuuden ilmaista rakkautensa ja uskollisuutensa. Kyseessä oli kielto syödä eräästä puusta. Jumala sanoi: ”Sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:17.) Aadam ja Eeva kuolisivat vain, jos he kapinoisivat ja siten epäonnistuisivat kokeessa. Raamattu kertoo, että he eivät totelleet Jumalaa, ja siksi he kuolivat. Näin epätäydellisyys ja kuolema tulivat osaksi ihmiselämää.

▪ Kuolemaa verrataan Raamatussa uneen. Siinä puhutaan kuolemaan nukahtamisesta (Psalmit 13:3). Jeesus selitti apostoleilleen ennen kuin hän herätti ystävänsä Lasaruksen kuolleista: ”Ystävämme Lasarus on  vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.” Juuri niin hän teki! Hänen kutsustaan ”kuolleena ollut tuli ulos” muistohaudasta – jälleen täysin elävänä! (Johannes 11:11, 38–44.)

Miksi Jeesus sanoi kuolemaa uneksi? Nukkuessaan ihminen ei tee mitään. Syvässä unessa hän ei ole tietoinen ympäristöstään eikä ajan kulumisesta. Hän ei tunne kipua eikä tuskaa. Vastaavasti kuolemassa ei ole mitään toimintaa eikä tietoisuutta. Mutta samankaltaisuus menee vielä pitemmälle: unesta herätään, ja juuri tällaisen toivon Raamattu antaa kuolleille.

Luoja itse on luvannut: ”Šeolin kädestä [ihmiskunnan yhteisestä haudasta] minä lunastan heidät, kuolemasta minä palautan heidät. Missä ovat pistimesi, oi Kuolema? Missä on tuhoisuutesi, oi Šeol?” (Hoosea 13:14.) Toisen ennustuksen mukaan Jumala ”nielee kuoleman iäksi ja – – pyyhkii kyyneleet kaikilta kasvoilta” (Jesaja 25:8). Tätä kuolleiden herättämistä takaisin eloon sanotaan ylösnousemukseksi.

▪ Missä ylösnousseet tulevat elämään? Kuten edellä todettiin, ihmisillä on luontainen halu elää jatkuvasti. Missä sinä haluaisit elää ikuisesti? Olisitko iloinen, jos tietäisit, että kuoleman jälkeen jatkaisit elämää osana aineetonta kosmista voimaa, kuten jotkin uskonnot opettavat? Haluaisitko jatkaa olemassaoloa eri persoonana, muistamatta lainkaan, kuka olit ennen kuolemaa? Vetoaako sinuun ajatus palata eloon eläimenä tai puuna? Jos saisit valita, haluaisitko tosiaan elää maailmassa, josta puuttuisivat kaikki ihmiselämän kokemukset ja ilonaiheet?

Eikö olisi suurenmoista elää ikuisesti maan päällä, jos olosuhteet olisivat ihanteelliset? Juuri tämän toivon Raamattu esittää. Jumala loi maapallon sitä varten, että sillä asuisi ihmisiä, jotka rakastavat ja palvelevat häntä onnellisina kautta ikuisuuden. Siksi Raamatussa sanotaan: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:29; Jesaja 45:18; 65:21–24.)

▪ Milloin ylösnousemus tapahtuu? Kuoleman vertaaminen uneen osoittaa, että ylösnousemus ei tavallisesti tapahdu heti kuoleman jälkeen. Niiden väliin jää aikaa ”nukkua”. Raamatussa Job herätti kysymyksen: ”Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen?” Sitten hän itse vastasi: ”Minä odotan [haudassa], kunnes vapautukseni tulee.  Sinä [Jumala] kutsut, ja minä vastaan sinulle.” (Job 14:14, 15.) Miten onnellista tuleekaan olemaan, kun tuo aika koittaa ja kuolleet saavat olla taas yhdessä rakkaittensa kanssa!

Ei syytä ahdistavaan pelkoon

Raamatun antama toivo ei välttämättä poista kaikkea kuolemaan liittyvää pelkoa. On luonnollista tuntea levottomuutta sen kivun ja ahdistuksen johdosta, joka toisinaan edeltää kuolemaa. Saatamme ymmärrettävistä syistä pelätä läheisen ihmisen menettämistä, ja pelko oman kuoleman mahdollisista vaikutuksista jälkeenjääviin on sekin normaalia.

Kertomalla, mitä kuolema tosiasiassa on, Raamattu auttaa meitä kuitenkin karkottamaan ahdistavan kuolemanpelon. Meidän ei tarvitse pelätä demonien kidutusta palavassa helvetissä. Meitä ei odota jokin synkkä aaveiden valtakunta, missä sielut vaeltavat levottomina ikuisesti. Eikä liioin ole pelkoa siitä, että tulevaisuus merkitsisi pelkkää loputonta olemattomuutta. Jumalalla on rajaton muisti, ja hän on luvannut herättää kaikki muistissaan olevat kuolleet eloon tänne maan päälle. Raamattu antaa siitä takeen sanoessaan: ”Tosi Jumala on meille pelastustekojen Jumala, ja Jehovalle, Suvereenille Herralle, kuuluvat kuolemasta pääsemisen tiet.” (Psalmit 68:20.)

[Huomioteksti s. 5]

”Tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.)

[Huomioteksti s. 6]

”Iankaikkisuuden hän [Jumala] on pannut heidän sydämeensä.” (Saarnaaja 3:11, vuoden 1938 kirkkoraamattu.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 8]

VASTAUKSIA KUOLEMAA KOSKEVIIN KYSYMYKSIIN

Kuolema ja ylösnousemus herättävät muitakin kysymyksiä, joihin ei vastata näissä kirjoituksissa. Monet ovat löytäneet niihin tyydyttävät vastaukset tutkimalla huolellisesti Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Kannustamme sinua toimimaan samoin. Seuraavassa vain joitakin kysymyksiä, joihin saat silloin vastauksen:

▪ Mitä Raamatussa tarkoitetaan sanoilla ”helvetti” ja ”tulinen järvi”?

▪ Miten pahoja ihmisiä rangaistaan, jos kerran ei ole tulista helvettiä?

▪ Mikä on se henki, joka Raamatun mukaan lähtee ruumiista ihmisen kuollessa?

▪ Miksi niin monet väittävät olleensa yhteydessä kuolleisiin?

▪ Mitä Raamatussa tarkoitetaan sanalla ”sielu”?

▪ Milloin ylösnousemus maanpäälliseen paratiisiin tapahtuu?

▪ Herätetäänkö kuolleista kaikki ihmiset riippumatta heidän aiemmasta käytöksestään?

Tämän lehden takasivulla kerrotaan, miten voit saada selvät, Raamattuun perustuvat vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin.

[Kuva s. 7]

Jeesus sanoi ”herättävänsä – – [Lasaruksen] unesta”.

[Kuva s. 8, 9]

Kuvittele sitä iloa, kun kuolleet läheisemme saavat ylösnousemuksen!