Raamatun näkökanta

Pitäisikö kuolleita pelätä?

Nigerialaiseen annang-heimoon kuuluvat uskovat, että jos kuolleille ei anneta asiaankuuluvaa tunnustusta, kun heidät haudataan, heidän sielunsa aiheuttavat omaisille vaikeuksia tai jopa kuoleman. Myös jotkut kiinalaiset ajattelevat, että jos hautaamistapoja ei noudateta, kuolleiden sielut hyökkäävät elävien kimppuun ja saattavat jopa tappaa nämä.

MONISSA kulttuureissa kautta maailman on vallalla näkemys, jonka mukaan kuoleman hetkellä ruumiista poistuu jonkinlainen sielu tai henki. Monet myös uskovat, että tämä sielu tai henki voi puuttua perheenjäsenten tai ystävien elämään.

Onko ihmisessä kuitenkaan mitään tietoista osaa, joka jää jäljelle hänen kuollessaan ja joka voisi vahingoittaa eläviä? Mikä on Raamatun näkökanta?

Onko kuolleilla tietoisuutta?

Raamatussa sanotaan, että ”kuolleet eivät tiedä yhtään mitään”, eli he ovat tiedottomia. Siinä sanotaan myös, että kuolleet ovat ”elottomia”. (Saarnaaja 9:5; Jesaja 26:14.) Jumalan sana kertoo ensimmäisestä ihmisestä Aadamista: ”Jehova Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Mooseksen kirja 2:7.)

Aadam siis luotiin sieluksi, eli sielu tarkoittaa elävää ihmistä. Hänelle ei Raamatun mukaan erikseen annettu sielua, joka voisi elää erossa ruumiista. Niinpä kun Aadam teki syntiä, hän kuoli eli hänestä tuli ”kuollut sielu” (4. Mooseksen kirja 6:6). Raamatussa sanotaan myös, että ”se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan” (Hesekiel 18:4). Kaikki ihmiset ovat perineet synnin eli epätäydellisyyden ensimmäiseltä ihmiseltä Aadamilta. Näin ollen kun ihminen kuolee, sielukin kuolee. (Roomalaisille 5:12.)

Kun Raamatussa kuvaillaan kuolleiden tilaa, siinä ei käytetä arvoituksellisia sanoja vaan ilmauksia, jotka voimme ymmärtää. Siinä puhutaan esimerkiksi ”nukahtamisesta kuolemaan” (Psalmit 13:3). Jeesus sanoi kerran eräästä 12-vuotiaasta tytöstä: ”Hän ei ole kuollut, vaan nukkuu.” Silloin ihmiset ”alkoivat nauraa hänelle pilkallisesti, sillä he tiesivät, että tyttö oli kuollut”. Raamatussa kuitenkin kerrotaan, että Jeesus herätti hänet kuoleman unesta. (Luukas 8:51–54.)

Tilanne oli sama silloin, kun Lasarus kuoli. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että hän menisi Lasaruksen luokse ”herättämään hänet unesta”. Opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä Jeesus tarkoitti, joten hän ”sanoi heille – – suoraan: ’Lasarus on kuollut.’” Apostoli Paavalikin puhui ”poisnukahtaneista” ja sanoi, että Jumalan määräaikana heidät tuotaisiin takaisin eloon. (Johannes 11:11–14; 1. Tessalonikalaisille 4:13–15.)

Raamatussa ei missään kohdassa opeteta, että sielu jatkaisi olemassaoloa ihmisen kuoltua. Kuolleita ei siis ole syytä pelätä. Miksi sitten monet uskovat, että osa ihmisestä jää eloon kuoleman jälkeen? Entä mistä johtuu pelko, että kuolleet voivat vahingoittaa eläviä?

Suuri valhe

Väärä uskonto on levittänyt sitä näkemystä, että kuolemassa ihmiset eivät todellisuudessa kuole. Oppi sielun kuolemattomuudesta levisi kaikkialle maailmaan jo varhain ihmiskunnan historiassa. Sen seurauksena  joidenkin hallitsijoiden, kuten muinaisen Egyptin faraoiden, kuollessa heidän orjansa surmattiin, jotta nämä voisivat palvella hallitsijaa tulevassa elämässä.

Monet uskovat, että kuolleiden sukulaisten tyytymättömät sielut tai henget ovat ahdistelleet heitä. Raamattu osoittaa kuitenkin selvästi, että näin ei ole. Tällaisten hyökkäysten takana ovat sen sijaan näkymättömät henkivoimat, joita kutsutaan demoneiksi ja jotka saavat mielihyvää ihmisten ahdistelusta ja pelottelusta (Luukas 9:37–43; Efesolaisille 6:11, 12).

Raamatussa Saatanaa sanotaan ”valheen isäksi”, joka ”muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi”. Hän ja hänen demoninsa ”eksyttävät koko asuttua maata”. (Johannes 8:44; 2. Korinttilaisille 11:14; Ilmestys 12:9.) Juuri Saatana on vastuussa siitä valheesta, että sielu on kuolematon ja voi vahingoittaa eläviä.

Tällaiset valheet eivät kuitenkaan voi pettää Raamattuun uskovia. He ovat oppineet totuuden siitä, miten Saatana yrittää saada ihmiset uskomaan, että kuolleet voivat kommunikoida elävien kanssa. Raamattu kuitenkin sanoo: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” (Saarnaaja 9:5.) Jumalan sana tosiaan sisältää vapauttavia totuuksia kuolleiden tilasta! (Johannes 8:32.)

OLETKO MIETTINYT?

▪ Onko kuolleilla tietoisuutta? (Saarnaaja 9:5; Jesaja 26:14.)

▪ Mistä on lähtöisin yleinen uskomus, että jokin osa ihmisestä jatkaa olemassaoloa kuoleman jälkeen? (Johannes 8:44.)

▪ Mistä voimme oppia totuuden kuolleiden tilasta? (Johannes 8:32; 17:17.)

[Huomioteksti s. 23]

Ihmisten ahdistelusta saavat mielihyvää pahat henkiolennot, eivät kuolleet ihmiset.