Raamatun näkökanta

Ovatko usko ja järki ristiriidassa keskenään?

”USKO on järjen vastakohta”, kirjoitti englantilainen filosofi A. C. Grayling. Hän puki sanoiksi niiden lukemattomien kirjoittajien ja filosofien tunteet, jotka vuosisatojen kuluessa ovat sanoneet uskon ja järjen olevan ristiriidassa keskenään.

Jotkin uskonnolliset käsitykset ovat selvästikin järjenvastaisia. Toisaalta monet varmoina totuuksina pidetyt tieteellisetkin näkemykset ovat osoittautuneet virheellisiksi. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikki tieteelliset näkemykset ovat vääriä tai terveen järjen vastaisia. Miksei sama logiikka pätisi uskonnollisiin käsityksiin? Itse asiassa sellaista uskoa, jota Raamatussa kuvaillaan, ei voi saada ilman tietoa, vaan se tarvitsee vankat, järkevät perusteet. Todisteet puoltavat sitä, että aito usko ja järki eivät ole ristiriidassa keskenään.

Usko jolla on vankat perusteet

Raamatun mukaan ”Jumalalle otollinen” palvonta edellyttää sitä, että suoritamme hänelle ”pyhää palvelusta järjenkykyinemme”. Meidän on toisin sanoen palvottava Jumalaa ”ajattelevien olentojen arvoisella tavalla”. (Roomalaisille 12:1; The Jerusalem Bible.) Raamatussa kuvailtu usko ei siis ole sokeaa herkkäuskoisuutta. Se on pikemminkin sitä, että ihminen asioita perusteellisesti pohdittuaan alkaa luottaa Jumalaan ja hänen Sanaansa. Tällaisella uskolla on vankat perusteet.

Järkevien päätelmien tekeminen vaatii tietenkin täsmällistä tietoa. Jopa tehokkaimmat tietokoneohjelmat, joiden toiminta perustuu kylmään logiikkaan, päätyvät mitä eriskummallisimpiin tuloksiin, jos niihin syötetään virheellisiä tietoja. Samoin uskon luonne riippuu suuresti siitä, mitä ihminen kuulee tai miten luotettavaa on se tieto, jolla hän ruokkii mieltään. Raamattu sanookin sattuvasti, että ”usko – – seuraa siitä, mikä on kuultu” (Roomalaisille 10:17).

Uskon perusvaatimus on ”totuuden täsmällinen tuntemus” (1. Timoteukselle 2:4). Raamatussa sanotaan, että vain ”totuus vapauttaa” harhaanjohtavista käsityksistä, ovat ne sitten tieteellisiä tai uskonnollisia (Johannes 8:32). Raamatussa varoitetaan uskomasta ”joka sanaa” (Sananlaskut 14:15). Sen sijaan siinä kehotetaan ”varmistautumaan kaikesta” eli koettelemaan kuultuja asioita ennen kuin uskoo niihin (1. Tessalonikalaisille 5:21). Miksi näkemyksiään tulisi tarkastella ja koetella? Koska valheeseen perustuva usko on silkkaa itsepetosta. Jotkut muinaisen Beroian kaupungin jalomieliset asukkaat näyttivät hyvää esimerkkiä oikeanlaisen uskon hankkimisesta. Vaikka he vilpittömästi halusivat uskoa, mitä kristityt lähetystyöntekijät heille opettivat, he ottivat asiakseen ”tutkia huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin”. (Apostolien teot 17:11.)

Miten rakentaa uskoa Raamattuun?

Entä jos epäilee Raamatun luotettavuutta? Miten voi rakentaa luottamusta siihen, että se sisältää täsmällistä tietoa? Mietihän, miten rakennamme luottamusta toisiin ihmisiin. Opettelemme tuntemaan heidät vähitellen tarkkailemalla heidän toimintaansa ja käytöstään.  Samaa menetelmää voi soveltaa Raamattuun. *

Raamatussa aidon uskon kuvaillaan olevan ”sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä” (Heprealaisille 11:1). Ihminen, jolla on tällainen usko, ei suinkaan ole sinisilmäinen, vaan hän on perehtynyt huolellisesti kaikkiin saatavissa oleviin tietoihin. Niiden pohtiminen on saanut hänet vakuuttumaan siitä, että jopa jotkin sellaiset asiat, joita ei voi nähdä kirjaimellisin silmin, ovat todellisuutta.

Entä jos saa selville jotain, mikä näyttää olevan ristiriidassa omien syvään juurtuneiden näkemysten kanssa? Pitäisikö se sivuuttaa? Ei tietenkään. Joskus voi olla erityisen järkevää harkita sellaisia voimakkaita todisteita, jotka näyttävät olevan vastoin sitä, mihin uskoo. Raamatussa Jumala lupaa palkita vilpittömät totuuden etsijät antamalla heille tietoa, tarkkanäköisyyttä ja ajattelukykyä (Sananlaskut 2:1–12).

Sellainen usko, joka perustuu Raamatun opetuksiin, ei ole ristiriidassa järjen kanssa. Millainen sinun uskosi on? Monet ovat perineet uskonnolliset käsityksensä vanhemmiltaan, eivätkä he ole koskaan toden teolla tutkineet, onko niillä vankat perusteet. Ei kuitenkaan ole epäkunnioittavaa eritellä omia uskonkäsityksiään, jotta voisi ”koettelemalla todeta”, onko oma ajattelu sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa (Roomalaisille 12:2). Raamatussa kehotetaan: ”Koetelkaa henkeytetyt ilmaukset nähdäksenne, ovatko ne Jumalasta.” (1. Johanneksen kirje 4:1.) Näin kykenet ”puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii – – [sinulta sinussa] olevan toivon perustetta”, silloinkin kun uskonkäsityksesi asetetaan kyseenalaisiksi (1. Pietarin kirje 3:15).

[Alaviite]

OLETKO MIETTINYT?

● Suhtautuuko Raamattu kielteisesti järjen käyttöön? (Roomalaisille 12:1, 2.)

● Millaista tietoa aidon uskon kehittäminen vaatii? (1. Timoteukselle 2:4.)

● Mitä Raamatussa olevasta uskon määritelmästä voidaan oppia? (Heprealaisille 11:1.)

[Huomioteksti s. 29]

Jumala palkitsee vilpittömät totuuden etsijät.