Etsiessään kultaa he löysivät kodin

SANA ”kiinalaiskortteli” tuo elävästi mieleen kiinalaiset puodit, ravintolat, juhlat ja lohikäärmetanssit. Kiinalaiskortteleita on monissa kaupungeissa eri puolilla maailmaa, mutta jokaisella niistä on oma historiansa. Australian kiinalaiskorttelit ovat paljosta velkaa kauan sitten tulleille urheille siirtolaisille, jotka saapuivat tälle etelässä sijaitsevalle mantereelle haaveenaan rikastua vastalöydetyillä kultakentillä.

”Uusi kultavuori”

Aluksi kiinalaisia siirtolaisia tuli Australiaan vähän kerrallaan, mutta vuonna 1851 tehdyn kultalöydön jälkeen heitä suorastaan vyöryi maahan. Tuhannet kiinalaismiehet lähtivät Helmijoen (Zhu Jiangin) suistoalueelta Kuangtungin maakunnasta raskaalle merimatkalle kohti etelää. Kultaa oli löydetty aiemmin Kaliforniasta, ja kantoninkiinaa puhuvat kiinalaiset kutsuivat sikäläisiä kultakenttiä ”kultavuoreksi”. Niinpä Australian kultakentistä tuli ”uusi kultavuori”.

Miehet eivät lähteneet kotimaastaan pelkästään kullan perässä. Kiinaa olivat koetelleet sisällissota, luonnononnettomuudet ja köyhyys, jotka olivat ajaneet ihmisiä ahdinkoon.

Valitettavasti osa Australiaan suunnanneista kiinalaisista ei milloinkaan nähnyt sen rantoja. He kuolivat tauteihin, jotka riehuivat täpötäysillä laivoilla pitkän merimatkan aikana. Niidenkään elämä, jotka lopulta saapuivat uuteen maahan, ei ollut ruusuilla tanssimista.

Raadantaa kultakentillä

Miehiä alkoi pian kalvaa yksinäisyys, sillä perinne vaati vaimoja ja lapsia jäämään Kiinaan, jotta perhe säilyttäisi paikkansa suvussa. Vuonna 1861 Australiassa asui runsaat  38 000 kiinalaismiestä mutta ainoastaan 11 kiinalaisnaista. Harva kuitenkaan suunnitteli jäävänsä maahan pysyvästi. Suurin osa oli päättänyt palata kotiin perheensä pariin rikkauksien ja kunnian saattelemana.

Tämä kunnianhimoinen tavoite mielessään miehet etsivät kultaa. Kullankaivajat asuivat teltoissa ja raatoivat päivät päästään paahtavan auringon alla. Jotkut eivät ilmeisesti ainakaan aluksi uskaltaneet louhia maan sisässä taikauskoisten pelkojen vuoksi. Siksi he kaivoivat maan pintakerroksia ja huuhtoivat maa-ainesta puisissa kouruissa. Ponnistelu maksoi vaivan. Asiakirjojen mukaan vuosina 1854–62 Kiinaan lähetettiin Victorian osavaltiosta kultaa yli 18 500 kiloa.

Ikävä kyllä osa vastalöydetyistä rikkauksista kului uhkapeleihin ja oopiumiin – paheisiin, joihin yksinäiset lankesivat muita helpommin. Siksi monet menettivät terveytensä ja varansa ja joutuivat hautaamaan toiveet kotiinpaluusta. Jotkut saivat apua kiinalaisilta järjestöiltä ja hyväntahtoisilta yksityishenkilöiltä, mutta toiset kuolivat ennenaikaisesti köyhinä ja yksinäisinä.

Lisäksi kiinalaisten kullankaivajien tiivis  ja menestyksekäs yhteisö herätti muissa kateutta ja epäluuloa, mikä johti mellakoihin ja hyökkäyksiin heitä vastaan. Heidän kultaansa varastettiin ja heidän telttojaan ja omaisuuttaan poltettiin. Aikanaan vihamielisyys laantui, mutta vuonna 1901, noin 50 vuotta ensimmäisten kultalöydösten jälkeen, maahanmuuttorajoitukset sulkivat aasialaisilta oven Australiaan. Tuo ovi avautui uudelleen vasta vuonna 1973.

Kultasuoni ehtyy

Kun kultakaivosten tuotanto tyrehtyi, osa kiinalaisista päätti jäädä Australiaan. Kaivoskaupunkeihin alkoikin ilmaantua kiinalaisia pesuloita, ravintoloita ja kauppapuutarhoja kuin sieniä sateella. Kiinalaiset niittivät mainetta myös huonekalujen valmistajina ja hedelmien ja vihannesten myyjinä. Niinpä 1800-luvun lopulla kiinalaiskortteleita oli monissa Australian kaupungeissa. Näitä olivat muun muassa Atherton, Brisbane, Broome, Cairns, Darwin, Melbourne, Sydney ja Townsville.

Koska Australiaan oli tullut vain vähän kiinalaissyntyisiä naisia, monet kiinalaismiehet pysyivät naimattomina. Jotkut kuitenkin avioituivat australialaisnaisten kanssa paikallisten ennakkoluuloista huolimatta. Vähitellen näistä seka-avioliitoista syntyneistä jälkeläisistä tuli kiinteä osa australialaista yhteiskuntaa.

Nykyään Australiassa asuu kiinalaisia enemmän kuin koskaan. Useimpien maahanmuuttajien toiveissa on hankkia korkeaa koulutusta ja menestyä liike-elämässä. Tätä nykyä joukossa on myös monia naisia. On paradoksaalista, että maailmantalouden heilahtelujen vuoksi monet aasialaismiehet, joilla on perhe Australiassa, lentävät nyt työhön takaisin Kiinaan, Hongkongiin, Singaporeen tai Taiwaniin.

Ajat ovat muuttuneet, mutta edelleen siirtolaisilla eri puolilla maailmaa on pitkälti sama päämäärä: he hakevat turvallisuutta ja menestystä vieraasta maasta.

[Tekstiruutu/Kuva s. 20]

ODOTETTUA PIDEMPI MATKA

Välttyäkseen maahantuloverolta Australiaan saapuvat kiinalaiset karttoivat suuria satamia ja nousivat maihin satojen kilometrien päässä kultakentistä. Yksi tällainen paikka oli etelärannikolla sijaitseva Robe. Siellä oli enintään parisataa asukasta, mutta vuonna 1857 vain viidessä kuukaudessa sen läpi kulki ainakin 12 000 kiinalaista.

Hämmästyttävää kestävyyttä ja yhteishenkeä osoittaen sadat miehet kulkivat yhdessä kohti kultakenttiä harvaan asutun maan poikki. Matka oli kuitenkin paljon odotettua pidempi ja saattoi kestää jopa viisi viikkoa. He keräsivät mukaansa merilevää ja söivät matkan varrella kenguruita ja vompatteja. Lisäksi he kaivoivat kaivoja ja jättivät jälkeensä polun, jota toiset saattoivat seurata.

Miehet, joilla oli perinteiset palmikot ja kartiohatut, talsivat usein peräkanaa laulaen mennessään. Reitin varrelta on löydetty kiinalaisia kolikoita. Uudet tulokkaat heittivät rahansa pois, kun heille selvisi, että ne olivat Australiassa arvottomia.

[Lähdemerkintä]

Image H17071, State Library of Victoria

[Tekstiruutu/Kuva s. 21]

JOTAIN KULTAAKIN KALLIIMPAA

Wayne Qu työskenteli ympäristötutkijana Kiinan tiedeakatemiassa. Edetäkseen urallaan ja hankkiakseen lisäkoulutusta hän lähti vaimonsa Suen kanssa 1990-luvulla Eurooppaan. Siellä he tapasivat Jehovan todistajia ja keskustelivat heidän kanssaan Raamatusta. Vuonna 2000 Wayne ja Sue muuttivat Australiaan, missä molemmat jatkoivat opintojaan, Sue molekyylibiologian saralla. Lisäksi he jatkoivat Raamatun tutkimista.

Wayne kertoo: ”Olimme ahertaneet vuosikausia saadaksemme korkean akateemisen oppiarvon. Silti pohdin, onko elämän tarkoitus se, että me lopulta vanhenemme, sairastumme ja kuolemme. Kaikki tuntui niin turhalta. Raamattu kuitenkin antoi meille johdonmukaiset, tyydyttävät vastaukset elämän tärkeimpiin kysymyksiin.

Raamatun tutkiminen sai meidät myös miettimään asiaa, jota emme olleet ajatelleet aiemmin: Luojan olemassaoloa. Luin Jehovan todistajien julkaiseman kirjan Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? ja erään evoluutiota käsittelevän Charles Darwinin teoksen. Niiden samoin kuin omien tieteellisten tutkimusteni perusteella vakuutuin siitä, että Luoja on olemassa. Sue teki saman päätelmän.

Yksi asia, joka sai meidät vakuuttumaan Jumalan olemassaolosta, oli Raamatun voima parantaa ihmisten elämää. Sen lisäksi, että tämä suurenmoinen kirja on antanut meille tulevaisuudentoivon, olemme saaneet aitoja ystäviä ja avioliittomme on lujittunut. Sue ja minä kävimme kasteella vuonna 2005 ja iloitsemme siitä, että olemme löytäneet jotain, mikä on paljon arvokkaampaa kuin korkeakoulutus ja ’kulta, joka tuhoutuu’.” (1. Pietarin kirje 1:7.)

[Kuva s. 19]

Kiinalainen kullankaivaja 1860-luvulla

[Kuvien lähdemerkinnät s. 19]

Sydneyn kiinalaiskortteli: © ARCO/G Müller/age fotostock; kullankaivaja: John Oxley Library, Image 60526, State Library of Queensland