Suunnittelun tulos?

Merikilpikonnan navigointijärjestelmä

● Tutkijat sanovat, että merikilpikonnan muutto ruokailupaikalta pesimärannalle on ”eläinmaailman hämmästyttävimpiä suorituksia”. Tämä matelija on kiehtonut heitä kymmenien vuosien ajan.

Mieti: Kahdesta neljään vuoden välein valekarettikilpikonnanaaras nousee rannalle munimaan. Se munii satakunta munaa ja kätkee ne hiekkaan. Kuoriuduttuaan poikaset suuntaavat valtamereen. Sitten ne lähtevät käsittämättömän pitkälle matkalle, jolle saattaa kertyä mittaa lähes 13 000 kilometriä. Vuosien päästä täysikasvuiset kilpikonnanaaraat palaavat munimaan samalle rannalle, jolla ne itse ovat syntyneet.

Miten valekarettikilpikonnat suunnistavat? ”Nähtävästi niillä on jonkinlainen synnynnäinen magneettinen kartta”, sanoo biologi Kenneth Lohmann Pohjois-Carolinan yliopistosta National Geographic -lehden verkkosivuilla. Tutkimusten mukaan kilpikonnat päättelevät sijaintinsa maan magneettikentän voimakkuuden ja sen voimaviivojen suunnan perusteella. Tämän ihmeellisen kyvyn ansiosta vastakuoriutuneet puolustuskyvyttömät poikaset uskaltautuvat tuhansien kilometrien pituiselle matkalle yli Atlantin. Kaiken lisäksi ne Lohmannin mukaan ”tekevät matkan yksin seuraamatta muita kilpikonnia”.

Mitä ajattelet? Onko merikilpikonnan navigointijärjestelmä sattuman seurausta vai suunnittelun tulos?

[Tekstiruutu s. 25]

LISÄTIETOJA

● Laskettuaan munansa ja kätkettyään ne hiekkaan kilpikonnanaaras jättää ne oman onnensa nojaan.

● Poikaset puhkaisevat kuoren erityisellä munahampaalla, joka sitten putoaa pois.

● Merikilpikonnat viettävät 90 prosenttia elämästään meressä.

[Kuvan lähdemerkintä s. 25]

© Masa Ushioda/WaterF/age fotostock