AUSTRALIASSA eläneellä vatsassahautojakonnalla, jonka uskotaan kuolleen sukupuuttoon vuonna 2002, oli eriskummallinen tapa lisääntyä. Naaras nieli hedelmöityneet munat ja hautoi niitä mahassaan kuutisen viikkoa. Sen jälkeen pikku sammakot putkahtivat sen suusta täysin kehittyneinä.

Jotta ruoansulatus ei olisi tuhonnut munia, emon täytyi lakata paitsi syömästä myös tuottamasta mahahappoja. Ilmeisesti munista ja poikasista vapautui kemiallisia aineita, jotka estivät mahahappojen tuottamisen.

Emolla oli tavallisesti haudottavana kaksi tusinaa munia. Juuri ennen kuin poikaset syntyivät, niiden paino saattoi olla miltei 40 prosenttia emon kokonaispainosta. Tätä voitaisiin verrata siihen, että nainen, joka ennen raskaaksi tuloaan painoi 68 kiloa, kantaisi sisällään 24:ää 1,8-kiloista pienokaista! Sammakonpoikaset venyttivät emon mahan äärimmilleen, niin että lopulta emon keuhkot puristuivat kasaan ja sen täytyi hengittää ihon kautta.

Poikaset tulivat ulos emon suusta tavallisesti muutaman päivän aikana, sitä mukaa kuin ne olivat valmiita. Jos kuitenkin emo vaistosi vaaran, se synnytti poikaset sylkemällä ne suustaan. Kerran tutkijat näkivät erään sammakon sinkoavan suustaan yhdellä kertaa kuusi poikasta noin metrin päähän.

Jos vatsassahautojakonnan lisääntymisjärjestelmä on kehittynyt itsestään, kuten jotkut väittävät, sen fyysisessä rakenteessa ja käyttäytymisessä olisi täytynyt tapahtua valtavia muutoksia yhdellä kertaa. ”Olisi mahdotonta ajatella, että sen lisääntymisbiologia olisi muuttunut hitaasti ja asteittain”, kirjoittaa evoluutiota kannattava tutkija Michael J. Tyler. ”Lisääntymistapa joko on täysin toimiva tai ei toimi lainkaan.” Hänen mukaansa ainoa uskottava selitys on ”yksi valtava hyppäys”. Jotkut sanoisivat tuota ”valtavaa hyppäystä” luomiseksi. *

Mitä ajattelet? Oliko vatsassahautojakonnan lisääntymistapa evoluution vai suunnittelun tulosta?