ISOVAHAKOISA voi kuulla korkeita ääniä paremmin kuin mikään muu tunnettu luontokappale, vaikka sen korvat ovat noin nuppineulan pään kokoiset ja niiden rakenne on hyvin yksinkertainen.

Mieti: Isovahakoisan kuuloaistia on tutkittu vuosien ajan. Hiljattain skotlantilaisen Strathclyden yliopiston tutkijat testasivat vahakoisan kuuloa laajasti erilaisilla äänillä. He mittasivat tympanaali- eli tärykalvojen värähtelyä ja kuulohermojen toimintaa. Tärykalvot reagoivat tutkimuksissa jopa 300 kilohertsin taajuuksiin. Vastaavasti lepakko pystyy kaikuluodatessaan vastaanottamaan ääniä, joiden taajuus on korkeintaan 212 kilohertsiä, delfiinin kuuloaisti yltää 160 kilohertsiin, ja ihmisen kuuloalueen ylärajana on 20 kilohertsiä.

Tutkijat haluaisivat hyödyntää isovahakoisan erinomaisesta kuulosta saatua tietoa kehittäessään uutta tekniikkaa. ”Se voi auttaa valmistamaan parempia ja pienempiä mikrofoneja”, sanoo tohtori James Windmill Strathclyden yliopistosta. ”Niitä voitaisiin käyttää monenlaisissa laitteissa, kuten matkapuhelimissa tai kuulolaitteissa.”

Mitä ajattelet? Onko isovahakoisan poikkeuksellinen kuuloaisti evoluution vai suunnittelun tulosta?