Kerran kun Jeesus oli käymässä Israelin rajojen ulkopuolella Syyriassa, joka oli yksi Rooman provinsseista, eräs kreikkalainen nainen pyysi häneltä apua. Vastatessaan naiselle Jeesus vertasi ei-juutalaisia ”pieniin koiriin”. Mooseksen lain nojalla koiria pidettiin epäpuhtaina eläiminä (3. Mooseksen kirja 11:27). Oliko Jeesuksen tarkoitus halventaa kreikkalaista naista ja muita ei-juutalaisia?

Ei suinkaan. Jeesus halusi sanoa, että tuolloin hänen ensisijainen tavoitteensa oli auttaa juutalaisia, kuten hän oli selittänyt opetuslapsilleen. Hän havainnollisti tätä asiaa todetessaan kreikkalaiselle naiselle: ”Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää sitä pienille koirille.” (Matteus 15:21–26; Markus 7:26.) Kreikkalaiset ja roomalaiset pitivät usein koiria lemmikkeinä. Ne olivat sisällä omistajansa talossa, ja lapset leikkivät niiden kanssa. Näin ollen ilmaus ”pienet koirat” on voinut luoda lämpimän ja viehättävän mielikuvan. Kreikkalainen nainen tarttui Jeesuksen sanoihin ja vastasi: ”Niin, Herra, mutta syöväthän pienet koirat niitä muruja, jotka putoavat niiden isäntien pöydältä.” Jeesus ylisti naisen uskoa ja paransi tämän tyttären. (Matteus 15:27, 28.)

Laiva, jolla apostoli Paavalia kuljetettiin Italiaan, joutui purjehtimaan pitkin matkaa vastatuuleen. Eräässä satamassa Paavali ehdotti jäljellä olevan matkan siirtämistä tuonnemmaksi (Apostolien teot 27:9–12). Oliko tuolle ehdotukselle perusteet?

Antiikin ajan merimiehet tiesivät hyvin, että Välimerellä purjehtiminen oli talvikuukausina vaarallista. Marraskuun puolestavälistä maaliskuun puoleenväliin asti meriolosuhteiden katsottiin olevan liian vaikeat laivaliikenteelle. Matka, jota Paavali ehdotti siirrettäväksi, oli kuitenkin määrä tehdä syys-lokakuussa. Roomalainen kirjailija Vegetius (300-luvulla jaa.) viittasi Epitoma rei militaris -nimisessä teoksessaan Välimerellä purjehtimiseen. Hän kirjoitti: ”Jotkin kuukaudet ovat erittäin sopivia, toiset epävarmoja ja loput mahdottomia.” Purjehtiminen oli Vegetiuksen mukaan turvallista 27. toukokuuta – 14. syyskuuta. Kaksi ajanjaksoa, 15. syyskuuta – 11. marraskuuta ja 11. maaliskuuta – 26. toukokuuta, olivat hänen mielestään epävarmoja tai vaarallisia. Koska Paavali oli matkustanut paljon, hän oli varmasti hyvin perillä näistä tosiasioista. Todennäköisesti myös kapteeni ja laivan omistaja olivat tietoisia vaaroista. He eivät kuitenkaan noudattaneet Paavalin neuvoa, ja matka päättyi haaksirikkoon (Apostolien teot 27:13–44).