YLI 3 000 vuotta sitten elänyt patriarkka Job ymmärsi, että taivaan linnut kertovat paljon Jehova Jumalan luomistöistä. Tunnusomaisen käyttäytymisensä vuoksi ne sopivat hyvin myös vertauksiin ja metaforiin. Raamatun viittaukset lintuihin sisältävätkin usein tärkeitä opetuksia elämästä ja ihmisen suhteesta Jumalaan. Seuraavassa tarkastellaan tästä muutamia esimerkkejä.

Jerusalemin asukkaille pääskyt, jotka rakensivat pesänsä räystäiden alle, olivat tuttu näky. Jotkin niistä tekivät joka vuosi pesänsä Salomon temppeliin. Todennäköisesti nuo pääskyt pitivät temppelialuetta turvallisena paikkana, jossa ne pystyivät kasvattamaan poikasensa rauhassa.

Psalmin 84 kirjoittaja, yksi Korahin pojista, palveli temppelissä viikon ajan joka kuudes kuukausi. Hän oli huomannut temppelialueella olevat pääskyjen pesät ja toivoi, että hänellä olisi niiden tavoin pysyvä koti Jehovan huoneessa. Hän huudahti: ”Kuinka ihana onkaan suurenmoinen tabernaakkelisi, oi armeijoiden Jehova! Sieluni on ikävöinyt ja myös kaihonnut Jehovan esipihoja. – – Jopa lintukin on löytänyt kodin ja pääskynen itselleen pesän, johon se on pannut poikasensa – suurenmoisen alttarisi luota, oi armeijoiden Jehova, Kuninkaani ja Jumalani!” (Psalmit 84:1–3.) Onko meillä ja lapsillamme samanlainen kaipaus? Onko meistä tärkeää olla säännöllisesti siellä, missä Jumalan kansa kokoontuu? (Psalmit 26:8, 12.)

”Kattohaikarakin taivaalla tietää hyvin määräaikansa”, kirjoitti profeetta Jeremia. Hän oli epäilemättä hyvin perillä kattohaikaroiden muuttomatkoista Luvatun maan halki. Arviolta yli 300 000 kattohaikaraa muuttaa keväisin Afrikasta Eurooppaan Jordaninlaakson kautta. Niiden sisäinen kello saa ne palaamaan kesäisille pesimäalueilleen. Muiden muuttolintujen tavoin ne ”huomaavat kukin tarkoin tuloaikansa”. (Jeremia 8:7.)

”Lintujen muutto on todellinen ihme, koska se on vaistonvaraista”, sanotaan kirjassa Collins Atlas of Bird Migration. Jehova Jumala antoi kattohaikaralle ja muille muuttolinnuille vaistonvaraista viisautta, niin että ne ovat selvillä vuodenajoista. Ihmisille hän on kuitenkin antanut kyvyn ymmärtää, mikä on aikojen ja ajanjaksojen merkitys (Luukas 12:54–56). Nykyisten tapahtumien perimmäistä merkitystä ei ole mahdollista ymmärtää vaistonvaraisen viisauden avulla. Siihen tarvitaan tietoa Jumalalta. Jeremian päivinä eläneet israelilaiset olivat sokeita aikansa tapahtumille. Jumala selitti, mistä ongelma johtui: ”Jehovan  sanan he ovat hylänneet, ja mitäpä viisautta heillä on?” (Jeremia 8:9.)

Nykyään meillä on runsaasti todisteita siitä, että olemme tulleet Raamatun ennustamiin ”viimeisiin päiviin” (2. Timoteukselle 3:1–5). Tiedämmekö kattohaikaran tavoin ”määräajat”? Ymmärrämmekö, mitä aikaa parhaillaan elämme?

Kotka mainitaan Raamatussa monta kertaa, ja sen huomiota herättävä siluetti tunnetaan Luvatussa maassa hyvin. Se tekee pesänsä korkealle kalliolle. ”Sieltä sen on etsittävä ruokaa”, sanoo Raamattu. ”Kauas etäisyyteen katselevat sen silmät.” (Job 39:27–29.) Kotkalla on todistetusti niin tarkka näkö, että se voi erottaa jäniksen jopa kilometrin päästä.

Aivan niin kuin kotka voi nähdä ”kauas etäisyyteen”, Jehova Jumala voi nähdä kauas tulevaisuuteen. Hänestä sanotaankin, että hän ”kertoo alusta asti lopun ja muinaisuudesta saakka sen, mitä ei vielä ole tehty” (Jesaja 46:10). Kun noudatamme Jehovan ohjeita, voimme hyötyä hänen ainutlaatuisesta viisaudestaan ja kaukokatseisuudestaan (Jesaja 48:17, 18).

Kotkiin verrataan Raamatussa myös ihmisiä, jotka luottavat Jumalaan. Siinä sanotaan: ”Jehovaan toivonsa panevat saavat uutta voimaa. He kohoavat siivilleen kuin kotkat.” (Jesaja 40:31.) Kotka käyttää hyväkseen termiikkejä, nousevia ilmavirtauksia. Kun se paikantaa termiikin, se levittää siipensä, kaartelee virtauksessa ja kohoaa vähitellen yhä ylemmäs. Noustessaan korkealle ja liidellessään pitkiä matkoja kotka ei turvaudu omaan voimaansa. Vastaavasti ne, jotka luottavat itsensä sijasta Jehovaan, voivat olla varmoja siitä, että hän lupauksensa mukaan antaa heille ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen” (2. Korinttilaisille 4:7, 8).

Vähän ennen kuolemaansa Jeesus pysähtyi katselemaan juutalaisten pääkaupunkia. Hän sanoi huokaisten: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen surmaaja ja luoksensa lähetettyjen kivittäjä – kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi sillä tavoin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet.” (Matteus 23:37.)

Lintujen vaisto suojella poikasiaan on erittäin voimakas. Sellaisten lintujen, jotka tekevät pesänsä maahan, täytyy olla koko ajan varuillaan. Kun esimerkiksi kana huomaa yläpuolella kiertelevän haukan, se päästää kuuluvan varoitusäänen, mikä saa sen poikaset juoksemaan nopeasti turvaan sen siipien alle. Siellä poikaset saavat suojan myös paahtavalta auringolta ja kaatosateelta. Jeesus halusi samalla tavoin tarjota Jerusalemin asukkaille hengellistä suojaa. Nykyäänkin Jeesus kutsuu meitä luokseen, koska hän haluaa suojella meitä jokapäiväisen elämän aiheuttamilta paineilta, keventää huoltemme taakkaa ja antaa meille uutta voimaa (Matteus 11:28, 29).

Linnuista voi tosiaan oppia paljon. Kun tarkkailet niiden käyttäytymistä, palauta mieleesi Raamatun kielikuvat. Se, mitä kerrotaan pääskystä, auttaa meitä arvostamaan Jehovan palvontapaikkaa. Jumalalta saatava toivo antaa meille voimaa kohota korkealle kuin kotka. Jeesuksen luota voimme löytää Raamatun totuuden, joka suojelee meitä samalla tavoin kuin kanaemo suojelee poikasiaan. Kattohaikara puolestaan muistuttaa meitä siitä, miten tärkeää on pitää mielessä nykyisten maailmantapahtumien merkitys.