YLEENSÄ ihmiset haluavat, että heidän elämänsä olisi iloista. Näinä viimeisinä päivinä jokainen kohtaa kuitenkin koettelemuksia, ”joista on vaikea selviytyä” (2. Tim. 3:1). Epäoikeudenmukaisuus, terveysongelmat, työttömyys, läheisen kuolema tai muut huolen ja surun aiheet voivat vähitellen saada jotkut menettämään ilonsa. Jumalan palvelijatkin saattavat lannistua, ja ilo voi kadota heidän elämästään. Jos niin on käynyt sinulle, miten voit saada ilosi takaisin?

Vastauksen saamiseksi tarkastelemme ensin sitä, mitä aito ilo on ja miten jotkut ovat pystyneet säilyttämään ilonsa koettelemuksista huolimatta. Sitten käsittelemme sitä, miten me voimme säilyttää ilomme ja jopa saada sitä lisää.

Iloa ei tulisi sekoittaa pelkkään hilpeyteen tai hyväntuulisuuteen. Havainnollistetaanpa asiaa: Juovuksissa olevalla ihmisellä saattaa olla nauru herkässä, mutta humalan haihduttua hän joutuu taas kohtaamaan arjen surut ja ongelmat. Hänen hetkellinen hilpeytensä ei ollut aitoa iloa. (Sananl. 14:13.)

Ilo on sitä vastoin syvään juurtunut, ihmisen sisimmästä kumpuava ominaisuus. Erään määritelmän mukaan se on ”tunne, jonka synnyttää jonkin hyvän saaminen tai sen odotus”. Ilo on onnellisuuden tila, joka säilyy riippumatta siitä, ovatko olosuhteet miellyttävät vai eivät (1. Tess. 1:6). Vaikka ihminen olisi levoton tai järkyttynyt jonkin asian vuoksi, hän voi tuntea iloa sydämessään. Esimerkiksi apostoleita piestiin sen vuoksi, että he kertoivat Kristuksesta. Silti he ”lähtivät – – sanhedrinin edestä iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen nimensä puolesta” (Apt. 5:41). Apostolit eivät tietenkään iloinneet siitä, että heitä oli piesty. Jumalan palvelijoina heille toi kuitenkin aitoa iloa se, että he olivat pysyneet uskollisina hänelle.

Emme saa tällaista iloa syntymälahjana, eikä se kehity meissä automaattisesti. Aito ilo on nimittäin osa Jumalan pyhän hengen hedelmää. Jumalan hengen avulla voimme kehittää ”uutta persoonallisuutta”, johon kuuluu ilo. (Ef. 4:24; Gal. 5:22.) Ilon ansiosta meidän on helpompi kestää elämän paineita.

Jehova tarkoitti, että maapallolla olisi hyvät olosuhteet. Pahat asiat, joita näemme ympärillämme nykyään, eivät kuuluneet hänen tarkoitukseensa. Jehova ei kuitenkaan ole menettänyt iloaan, vaikka ihmiset toimivat väärin. Raamatussa sanotaan: ”Voima ja ilo [ovat] hänen paikassaan.” (1. Aik. 16:27.) Lisäksi Jehova saa paljon iloa, kun hänen palvelijansa tekevät hyvää (Sananl. 27:11).

Voimme jäljitellä Jehovaa siten, ettemme huolestu liikaa, vaikka asiat eivät menisi odotustemme mukaan. Sen sijaan että menettäisimme  ilomme, voimme keskittyä siihen hyvään, mitä meillä nyt on, ja odottaa kärsivällisesti parempia aikoja. *

Raamatussa on myös paljon esimerkkejä ihmisistä, jotka säilyttivät ilonsa vastoinkäymisten keskellä. Abraham säilytti ilonsa silloinkin, kun hänen henkensä oli vaarassa tai toiset aiheuttivat hänelle vaikeuksia (1. Moos. 12:10–20; 14:8–16; 16:4, 5; 20:1–18; 21:8, 9). Hän piti kirkkaana mielessään, että hänellä oli toivo elää uudessa maailmassa Messiaan hallinnon alaisuudessa (1. Moos. 22:15–18; Hepr. 11:10). Jeesus sanoi: ”Abraham, teidän isänne, iloitsi suuresti odottaessaan näkevänsä minun päiväni.” (Joh. 8:56.) Voimme jäljitellä Abrahamia miettimällä niitä ilonaiheita, joita tulevaisuus tuo tullessaan (Room. 8:21).

Abrahamin tavoin apostoli Paavali ja hänen ystävänsä Silas kohdistivat katseensa Jumalan lupauksiin. Heillä oli vahva usko, eivätkä he antaneet ilonsa sammua, vaikka he kokivat monia vaikeita tilanteita. Kerran kun heitä oli piesty ja heidät oli heitetty vankilaan, he ”rukoilivat ja ylistivät Jumalaa lauluin” (Apt. 16:23–25). Jumalan antaman toivon ajatteleminen auttoi Paavalia ja Silasta kestämään tällaisia koettelemuksia. Lisäksi he saivat iloa siitä, että he tiesivät kärsivänsä Jeesuksesta todistamisen vuoksi. Voimme jäljitellä Paavalia ja Silasta pitämällä mielessämme, mitä kaikkea hyvää Jumalan uskollisesta palvelemisesta voi seurata. (Fil. 1:12–14.)

Nykyaikanakin monet veljet ja sisaret ovat säilyttäneet ilonsa koettelevista olosuhteista huolimatta. Esimerkiksi marraskuussa 2013 supertaifuuni Haiyan pyyhkäisi Filippiinien keskiosan yli ja tuhosi yli tuhannen todistajaperheen kodin. George, jonka Taclobanissa sijaitseva koti tuhoutui täysin, kertoi: ”Kaikesta tapahtuneesta huolimatta veljet ovat onnellisia. Minun on vaikea kuvailla, millaista iloa tunnemme.” Voimme säilyttää ilomme jopa erittäin vaikeina aikoina, jos mietimme arvostavasti sitä, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme. Mitä muuta sellaista Jehova on antanut, mikä tuottaa meille iloa?

Tärkein ilonaiheemme on se, että meillä on henkilökohtainen suhde Jehovaan, kaikkeuden Suvereeniin. Hän on Isämme, Jumalamme ja ystävämme. (Ps. 71:17, 18.)

Olemme kiitollisia siitä, että olemme saaneet Jehovalta elämän ja kyvyn nauttia siitä (Saarn. 3:12, 13). Hän on vetänyt meitä puoleensa ja luonut meidät niin, että voimme ymmärtää, miten hän tahtoo meidän elävän (Kol. 1:9, 10). Niinpä elämällämme on selvä suunta ja todellinen tarkoitus. Toisaalta useimmilla ihmisillä ei ole selkeää käsitystä elämän tarkoituksesta. Paavali korosti tätä eroa, kun hän kirjoitti: ”Silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut eikä ihmisen sydämessä ole kuviteltu sitä, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Sillä Jumala on paljastanut sen meille henkensä välityksellä.” (1. Kor. 2:9, 10.) Eikö Jehovan tahdon ja tarkoituksen ymmärtäminen tuokin meille paljon iloa?

Jehova on tehnyt hyväksemme paljon muutakin. Hän on järjestänyt niin, että voimme saada syntimme anteeksi (1. Joh. 2:12). Sen ansiosta meillä on varma toivo elää uudessa maailmassa, joka on pian todellisuutta (Room. 12:12). Jo nyt Jehova antaa meille monia ystäviä, joiden kanssa voimme yhdessä palvella häntä (Ps. 133:1). Raamatussa myös vakuutetaan, että Jehova suojelee palvelijoitaan Saatanalta ja demoneilta (Ps. 91:11). Jos mietimme kaikkia näitä Jehovalta tulevia siunauksia, ilomme kasvaa ja syvenee (Fil. 4:4).

Voiko kristitty lisätä iloaan, vaikka hän olisi jo iloinen? Jeesus sanoi: ”Olen puhunut teille nämä asiat, jotta minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydeksi.” (Joh. 15:11.) Tästä jakeesta käy ilmi, että ilomme voi aina kasvaa. Iloa voitaisiin verrata tuleen. Meidän täytyy lisätä tuleen puita, jos haluamme sen palavan voimakkaammin. Vastaavasti kun kohennamme hengellisyyttämme, saamme lisää iloa. Muista, että pyhä henki tuottaa meissä iloa. Siksi ilomme kasvaa, kun pyydämme Jehovalta hänen henkeään säännöllisesti rukouksessa. Meidän täytyy myös mietiskellä hänen Sanaansa Raamattua, joka on kirjoitettu pyhän hengen ohjauksessa. (Ps. 1:1, 2; Luuk. 11:13.)

Lisäksi voimme kasvattaa iloamme olemalla aktiivisia kaikessa sellaisessa, mikä miellyttää Jehovaa (Ps. 35:27; 112:1). Raamatussa sanotaan: ”Pelkää tosi Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä on näet ihmisen koko velvollisuus.” (Saarn. 12:13.) Toisin sanoen meidät on suunniteltu tekemään Jumalan tahto. On siis johdonmukaista, että kun palvelemme Jehovaa, saamme elämästä eniten iloa. *

Kun kehitämme aitoa iloa, saamme sisäisen hyvänolontunteen ja hyödymme monella muullakin tavalla. Jos vastoinkäymisistä huolimatta palvelemme taivaallista Isäämme iloiten, miellytämme häntä vielä enemmän. (5. Moos. 16:15; 1. Tess. 5:16–18.) Aidon ilon ansiosta meillä ei ole tarvetta pyrkiä materialistisiin päämääriin, vaan tähyilemme tilaisuuksia tehdä enemmän Jumalan valtakunnan hyväksi (Matt. 13:44). Kun huomaamme uhraustemme hyvät tulokset, ilomme kasvaa, olemme tyytyväisempiä itseemme ja teemme toisetkin iloisemmiksi (Apt. 20:35; Fil. 1:3–5).

Ilo on myös hyväksi fyysiselle terveydelle. Raamatussa todetaan: ”Iloinen sydän tekee hyvää parantajana.” (Sananl. 17:22.) Eräs Nebraskan yliopistossa työskentelevä tutkija tarkasteli useiden terveystutkimusten tuloksia ja tuli samaan johtopäätökseen. Hän kirjoitti: ”Jos olet onnellinen ja tyytyväinen nyt, olet todennäköisemmin terve tulevaisuudessa.”

Elämme stressaavaa aikaa. Voimme kuitenkin kasvattaa aitoa ja kestävää iloa, kun pyrimme saamaan pyhää henkeä rukoilemalla, tutkimalla Jumalan sanaa ja mietiskelemällä sitä. Iloamme lisää myös se, että mietimme tämänhetkisiä siunauksiamme, jäljittelemme toisten uskoa ja toimimme Jumalan tahdon mukaan. Näin voimme kokea omassa elämässämme sen, mitä sanotaan psalmissa 64:10: ”Vanhurskas iloitsee Jehovassa ja turvautuu häneen.”