5. Mooseksen kirjan 22:25–27:ssä olevassa kertomuksessa ei käsitellä ensisijaisesti sitä, oliko mies syyllinen, koska se oli jo vahvistettu. Tekstiyhteys osoittaa, että tämä laki keskittyi siihen, millä perusteella naista pidettiin syyttömänä.

Edellisissä jakeissa puhutaan tilanteesta, jossa mies makasi kihloissa olevan naisen kanssa ”kaupungissa”. Mies syyllistyi silloin aviorikokseen, koska kihloissa olevaan naiseen suhtauduttiin ikään kuin hän olisi jo naimisissa. Entä oliko nainen syyllinen? ”Hän ei huutanut kaupungissa.” Jos hän olisi huutanut, joku olisi varmasti kuullut sen ja puolustanut häntä. Mutta koska hän ei huutanut, myös hän syyllistyi aviorikokseen, ja molemmat tuomittiin. (5. Moos. 22:23, 24.)

Seuraavaksi Mooseksen laissa kuvaillaan toisenlaista tilannetta: ”Jos mies kuitenkin tapaa kihlatun tytön kaupungin ulkopuolella ja makaa hänet väkisin, ainoastaan hänen kanssaan maanneen miehen on kuoltava. Tytölle ei kuitenkaan saa tehdä mitään. Hän ei ole tehnyt syntiä, josta rangaistaan kuolemalla. Tämä tapaus on samanlainen kuin jos mies hyökkää lähimmäisensä kimppuun ja murhaa hänet. Hän näet tapasi tytön kaupungin ulkopuolella. Kihloissa oleva tyttö huusi, mutta ketään ei ollut pelastamassa häntä.” (5. Moos. 22:25–27.)

Tässä tilanteessa tuomarit pitivät naista syyttömänä, koska he olettivat, että hän ”huusi, mutta ketään ei ollut pelastamassa häntä”. Niinpä nainen ei syyllistynyt aviorikokseen. Mies puolestaan syyllistyi raiskaukseen ja aviorikokseen, koska hän ”makasi hänet [kihloissa olevan naisen] väkisin”.

Näin ollen koska tässä laissa käsiteltiin tilannetta, jossa nainen oli syytön, siinä yksinkertaisesti todettiin, että mies oli syyllistynyt raiskaukseen ja aviorikokseen. On varmaa, että tuomarit tutkivat asian perusteellisesti ja tekivät päätöksensä niiden selvien normien perusteella, joihin Jumala oli toistuvasti viitannut. (5. Moos. 13:14; 17:4; 2. Moos. 20:14.)