1. Millaisen kuvan Raamattu antaa kurituksesta?

MITÄ sinulle tulee mieleen sanoista kuri ja kuritus? Ehkä ne tuovat mieleesi ensimmäisenä rankaisemisen, mutta Raamatussa näihin sanoihin liittyy paljon muutakin, esimerkiksi ohjaus ja neuvonta. Raamattu puhuu kurista usein vetoavaan sävyyn, ja joskus se mainitaan samassa yhteydessä kuin tieto, viisaus, rakkaus ja elämä (Sananl. 1:2–7; 4:11–13). Jumalalta saatava kuritus osoittaa, että hän rakastaa meitä ja haluaa meidän saavan ikuisen elämän (Hepr. 12:6). Vaikka hänen antamaansa kuritukseen saattaa sisältyä rankaiseminen, se ei ole koskaan väkivaltaista tai julmaa. Raamatussa sanojen ”kuri” ja ”kurittaa” ensisijainen merkitys liittyy valmennukseen, jollaista esimerkiksi vanhemmat antavat rakkaalle lapselleen.

2, 3. Miksi voidaan sanoa, että kuritukseen voi sisältyä sekä neuvontaa että rankaisemista? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

² Kuvitellaanpa, että pikkupoika heittelee palloa sisällä. Äiti sanoo hänelle: ”Tiedät hyvin, ettei sisällä saa pelata palloa! Voit rikkoa jotain.” Poika ei kuitenkaan tottele äitiä vaan jatkaa pallon heittelyä ja rikkoo vahingossa kukkamaljakon. Miten äiti reagoi? Hän saattaa antaa pojalle sekä neuvontaa että jonkinlaisen rangaistuksen. Hän voi selittää, miksi se, mitä poika teki, oli väärin. Hän haluaa saada pojan ymmärtämään, että  kodin säännöt ovat tarpeellisia ja järkeviä ja että vanhempien totteleminen on viisasta. Jotta opetus painuisi pojan mieleen, äiti ehkä antaa hänelle jonkin sopivan rangaistuksen. Äiti voi esimerkiksi takavarikoida pallon joksikin aikaa. Tällainen kuritus voi auttaa poikaa oppimaan, että tottelemattomuudesta on huonot seuraukset.

³ Me kristityt olemme ”Jumalan huonekunnan” jäseniä, ja siksi tunnustamme, että hänellä on oikeus asettaa meille normit (1. Tim. 3:15). Tunnustamme myös, että kun rikomme näitä normeja, hänellä on oikeus antaa meille rakkauteen perustuvaa kuritusta. Jos tekomme johtavat huonoihin seurauksiin, taivaallisen Isämme antama kuritus muistuttaa meitä siitä, miten tärkeää meidän on kuunnella häntä (Gal. 6:7). Jehova välittää meistä hyvin paljon eikä halua, että joutuisimme kärsimään (1. Piet. 5:6, 7).

4. a) Miten Jehova haluaa meidän valmentavan oppilaitamme? b) Mitä tässä kirjoituksessa käsitellään?

⁴ Kun annamme lapsellemme tai tutkisteluoppilaallemme Raamatun periaatteisiin perustuvaa ohjausta, autamme häntä saavuttamaan tavoitteen tulla Jeesuksen seuraajaksi. Raamattu on tärkein opetusvälineemme. Sitä käyttämällä autamme häntä ymmärtämään, mikä on Jehovan silmissä oikein, ja opetamme häntä noudattamaan kaikkia Jeesuksen käskyjä. (2. Tim. 3:16; Matt. 28:19, 20.) Jehova haluaa meidän valmentavan oppilaitamme tällä tavalla, jotta he voisivat vuorostaan auttaa toisia tulemaan Jeesuksen seuraajiksi. (Lue Tituksen kirjeen 2:11–14.) Tässä kirjoituksessa vastataan seuraaviin tärkeisiin kysymyksiin: 1) Miten Jumalalta saatava kuritus todistaa, että hän rakastaa meitä? 2) Mitä opimme niiden esimerkeistä, joita Jumala on kurittanut? 3) Miten voimme jäljitellä Jehovaa ja Jeesusta, kun annamme toisille ohjausta?

5. Millä tavalla Jehovalta saatava kuritus todistaa, että hän rakastaa meitä?

⁵ Jehova oikaisee, kasvattaa ja valmentaa meitä, koska hän rakastaa meitä. Hän haluaa, että pysymme lähellä häntä ja saamme elää ikuisesti. (1. Joh. 4:16.) Jehova ei koskaan halvenna tai häpäise meitä, niin että tuntisimme itsemme arvottomiksi (Sananl. 12:18). Sen sijaan hän pitää meitä arvokkaina, vetoaa siihen hyvään, mitä sydämessämme on, ja kunnioittaa tahdonvapauttamme. Näetkö Jumalalta saatavan kurituksen tässä valossa? Tällainen ohjaus ja valmennus voi tulla Raamatun, julkaisujemme, vanhempiemme tai seurakunnan vanhinten kautta. Jos ”otamme jonkin harha-askeleen”, ehkä tajuamatta sitä itse, vanhimmat pyrkivät lempeästi ja ystävällisesti palauttamaan meidät kohdalleen. Näin he heijastavat rakkautta, jota Jehova tuntee meitä kohtaan. (Gal. 6:1.)

6. Miksi kuritus on todiste Jumalan rakkaudesta silloinkin, kun joku menettää tehtäviä tai hänelle asetetaan rajoituksia?

⁶ Joskus kuritukseen voi kuulua muutakin kuin neuvontaa. Jos joku on tehnyt vakavaa syntiä, hän voi esimerkiksi menettää joitakin seurakunnan toimintaan liittyviä tehtäviä tai hänelle voidaan asettaa rajoituksia. Siinäkin tapauksessa kurituksen saaminen on todiste Jumalan rakkaudesta. Tehtävien menettäminen voi auttaa väärintekijää ymmärtämään, kuinka tärkeää hänen on keskittyä enemmän Raamatun tutkimiseen, mietiskelyyn ja rukoilemiseen. Tämä voi auttaa häntä vahvistumaan hengellisesti. (Ps. 19:7.) Myöhemmin hän voi saada vastuunsa ja tehtävänsä takaisin. Jopa seurakunnasta erottaminen kertoo Jehovan rakkaudesta, koska se suojelee seurakuntaa kielteiseltä vaikutukselta (1. Kor. 5:6, 7, 11). Jumalan antama kuritus on  aina oikein mitoitettua, ja siksi se voi vaikuttaa erotettavaan väärintekijään myönteisesti: hän voi ymmärtää syntinsä vakavuuden ja katua toimintaansa (Apt. 3:19).

7. Kuka oli Sebna, ja mikä huono ominaisuus hänessä kehittyi?

⁷ Kurituksen arvoa valaisee kahden sellaisen henkilön esimerkki, joita Jehova kuritti. Toinen heistä on Sebna, joka eli kuningas Hiskian aikana, ja toinen on nykyään elävä veli nimeltä Graham. Sebna oli taloudenhoitaja, joka vastasi luultavasti Hiskian talosta. Hänellä oli siis melkoisesti valtaa. (Jes. 22:15.) Valitettavasti hänestä tuli ylpeä, ja hän halusi näyttää tärkeältä toisten silmissä. Hän jopa teetätti itselleen ylellisen haudan ja kulki loistavilla vaunuilla. (Jes. 22:16–18.)

8. Miten Jehova kuritti Sebnaa, ja mihin se johti?

⁸ Koska Sebna piti omaa kunniaansa liian tärkeänä, Jehova poisti hänet virka-asemasta ja asetti tilalle Eljakimin (Jes. 22:19–21). Samoihin aikoihin Assyrian kuningas Sanherib suunnitteli hyökkäystä Jerusalemiin. Jonkin ajan kuluttua Sanherib lähetti korkea-arvoisia virkamiehiä sekä suuren sotajoukon Jerusalemiin tarkoituksenaan pelotella juutalaisia ja saada Hiskia antautumaan (2. Kun. 18:17–25). Virkamiehiä tapaamaan lähetettiin Eljakim ja kaksi muuta miestä. Toinen heistä oli Sebna, joka toimi nyt sihteerinä. Todennäköisesti Sebna ei siis ollut katkeroitunut eikä vaipunut itsesääliin vaan oli nöyrästi hyväksynyt tämän vaatimattomamman tehtävän. Mitkä kolme seikkaa voimme oppia Sebnan kokemuksesta?

9–11. a) Mitä tärkeää opimme Sebnan kokemuksesta? b) Miten Jehovan tapa kohdella Sebnaa rohkaisee sinua?

⁹ Ensinnäkin se, että Sebna menetti tehtävänsä, muistuttaa meitä seuraavasta Raamatun varoituksesta: ”Ylpeys edeltää romahdusta ja pöyhkeä henki kompastumista.” (Sananl. 16:18.) Pyritkö säilyttämään nöyrän asenteen, vaikka sinulla olisi tehtäviä, joiden vuoksi sinulla on jokseenkin näkyvä asema seurakunnassa? Annatko Jehovalle kunnian mistä tahansa kyvyistäsi ja aikaansaannoksistasi? (1. Kor. 4:7.) Apostoli Paavali kirjoitti: ”Sanon jokaiselle teidän joukossanne olevalle, ettei tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella, vaan tulee ajatella tervemielisesti.” (Room. 12:3.)

¹⁰ Toiseksi Jehovan antama voimakas ojennus voi kertoa siitä, että hän uskoi Sebnaan ja hänen mahdollisuuteensa muuttua (Sananl. 3:11, 12). Tämä on  rohkaiseva ajatus niille, jotka menettävät palvelustehtäviä nykyaikana. Sen sijaan että he suuttuisivat tai loukkaantuisivat, he voivat tässä uudessa tilanteessa antaa edelleen Jehovalle parhaansa ja pitää kuritusta todisteena Jehovan rakkaudesta. Muista, että taivaallinen Isämme ei pidä meitä toivottomina tapauksina, jos olemme nöyriä hänen edessään. (Lue 1. Pietarin kirjeen 5:6, 7.) Rakkauteen perustuva kuritus on Jehovan tapa muovailla meitä, ja siksi meidän on tärkeää olla ikään kuin pehmeää savea hänen käsissään.

¹¹ Kolmanneksi Jehovan tapa kohdella Sebnaa opettaa jotain tärkeää niille, jotka on valtuutettu antamaan toisille ohjausta, kuten lasten vanhemmille ja seurakunnan vanhimmille. Jehovalta tuleva kuritus muistuttaa siitä, että hän vihaa syntiä, mutta samalla se on osoitus hänen kiinnostuksestaan synnintekijää kohtaan. Jos olet isä tai äiti tai seurakunnan vanhin ja joudut antamaan ohjausta lapsellesi tai uskonveljellesi, pyritkö etsimään hänestä hyvää samalla kun osoitat vihaavasi pahaa? Näin jäljittelet tapaa, jolla Jehova antaa kuritusta. (Juud. 22, 23.)

12–14. a) Miten jotkut reagoivat, kun he saavat kuritusta Jehovalta? b) Miten Jumalan sana auttoi erästä veljeä muuttamaan asennettaan, ja mitä hyvää siitä seurasi?

¹² On surullista, että saatuaan kuritusta jotkut eivät pääse sen tuottaman tuskan yli vaan jopa jättävät Jehovan ja hänen kansansa (Hepr. 3:12, 13). Tarkoittaako tämä sitä, että heitä ei voida enää auttaa? Mietihän Grahamin esimerkkiä. Hän oli jonkin aikaa erotettuna, ja myöhemmin hänet otettiin takaisin seurakuntaan, mutta sitten hän jäi toimettomaksi. Eräs vanhin oli nähnyt vaivaa, jotta heistä tulisi ystäviä, ja joidenkin vuosien kuluttua Graham pyysi häntä tutkimaan kanssaan Raamattua.

¹³ Vanhin muistelee: ”Grahamin ongelmana oli ylpeys. Hän kritisoi vanhimpia, jotka olivat olleet mukana päättämässä hänen erottamisestaan. Niinpä käsittelimme muutamalla tutkistelukerralla raamatunkohtia, joissa puhutaan ylpeydestä ja sen seurauksista. Graham alkoi nähdä itsensä selvästi Jumalan sanan peilistä, eikä hän pitänyt näkemästään. Vaikutus oli uskomaton! Kun hän tunnusti, että ylpeyden ’hirsi’ oli sokaissut hänet ja että hänellä oli asenneongelma, hän alkoi pian muuttua parempaan suuntaan. Hän alkoi käydä säännöllisesti kokouksissa, tutkia ahkerasti Jumalan sanaa ja rukoilla joka päivä. Vaimonsa ja lastensa iloksi hän alkoi myös huolehtia hengellisistä velvollisuuksistaan perheenpäänä.” (Luuk. 6:41, 42; Jaak. 1:23–25.)

¹⁴ Vanhin jatkaa: ”Yhtenä päivänä Graham kertoi minulle jotain, mikä kosketti minua. Hän sanoi: ’Olen tuntenut totuuden jo vuosikaudet ja olen jopa ollut tienraivaajana, mutta vasta nyt voin rehellisesti sanoa, että rakastan Jehovaa.’ Pian häntä pyydettiin huolehtimaan valtakunnansalilla mikrofoneista, ja hän arvosti kovasti tätä tehtävää. Hänen esimerkkinsä opetti minulle, että kun ihminen ottaa nöyrästi vastaan kuritusta Jehovalta, siunausten tulvaa ei voi estää.”

15. Mitä meiltä vaaditaan, jotta toisten olisi helpompi ottaa meiltä vastaan ohjausta?

¹⁵ Voidaksemme olla hyviä opettajia meidän täytyy olla ensin hyviä oppilaita (1. Tim. 4:15, 16). Vastaavasti niiden, jotka Jehova on valtuuttanut antamaan toisille ohjausta, täytyy itse mukautua halukkaasti Jehovan opastukseen. Tällöin toiset kunnioittavat heitä ja heillä on puhevapaus, kun he valmentavat tai oikaisevat toisia. Jeesuksen esimerkki valaisee asiaa.

16. Mitä voimme oppia tavasta, jolla Jeesus oikaisi ja opetti toisia?

 ¹⁶ Jeesus totteli Isäänsä aina, silloinkin kun se oli hänelle hyvin vaikeaa (Matt. 26:39). Hän myös muistutti kuulijoitaan siitä, että kunnia hänen opetuksistaan ja viisaudestaan kuului hänen Isälleen (Joh. 5:19, 30). Jeesuksen nöyryys ja tottelevaisuus vetivät puoleensa vilpittömiä ihmisiä ja tekivät hänestä myötätuntoisen ja huomaavaisen opettajan. (Lue Matteuksen 11:29.) Hänen ystävälliset sanansa rohkaisivat niitä, jotka olivat kuin runneltu ruoko tai kytevä lampunsydän (Matt. 12:20). Jeesus oli ystävällinen ja huomaavainen myös silloin kun hänen kärsivällisyytensä joutui koetukselle. Tämä kävi ilmi esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa hänen piti oikaista apostoleja heidän itsekkään ja kunnianhimoisen asenteensa vuoksi. (Mark. 9:33–37; Luuk. 22:24–27.)

17. Mitkä ominaisuudet auttavat vanhimpia pitämään hyvää huolta Jumalan laumasta?

¹⁷ Kaikkien, jotka on valtuutettu antamaan Raamattuun perustuvaa ohjausta, on viisasta jäljitellä Jeesuksen esimerkkiä. Näin he osoittavat, että he haluavat Jumalan ja Jeesuksen muovaavan heitä. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan halukkaasti, eikä epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan alttiisti, eikä herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi.” (1. Piet. 5:2–4.) Se että vanhimmat ovat mielellään alamaisia Jumalalle ja seurakunnan päälle Kristukselle, hyödyttää sekä heitä itseään että niitä, joista he huolehtivat (Jes. 32:1, 2, 17, 18).

18. a) Mitä Jehova odottaa vanhemmilta? b) Miten Jumala auttaa vanhempia täyttämään velvollisuutensa?

¹⁸ Samat periaatteet soveltuvat myös perheisiin. Perheenpäitä kehotetaan: ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Ef. 6:4.) Miten tärkeästä asiasta lasten valmennuksessa ja ohjauksessa on kyse? Sananlaskujen 19:18:ssa sanotaan: ”Kurita [oikaise] poikaasi, kun vielä on toivoa, äläkä anna sielusi haluta hänen surmaamistaan.” Jos siis vanhemmat eivät oikaisisi lastaan, Jehova pitäisi sitä vakavana laiminlyöntinä, josta he olisivat vastuullisia hänelle (1. Sam. 3:12–14). Jehova antaa vanhemmille tarvittavaa viisautta ja voimaa, kun he rukoilevat häneltä nöyrästi apua ja turvautuvat hänen Sanansa ja pyhän henkensä opastukseen. (Lue Jaakobin kirjeen 1:5.)

19, 20. a) Mitä siunauksia Jumalalta saatava kuritus tuo? b) Mitä seuraavassa kirjoituksessa käsitellään?

¹⁹ Kun otamme vastaan Jumalalta tulevan kurituksen ja jäljittelemme Jumalaa ja Jeesusta ohjauksen ja valmennuksen antamisessa, saamme paljon siunauksia. Silloin perheissämme ja seurakunnissamme vallitsee rauha. Jokainen voi kokea, että häntä rakastetaan ja arvostetaan, ja tuntea olonsa turvalliseksi. Tämä on vain pientä esimakua tulevista siunauksista (Ps. 72:7). Jehovalta saatava kuritus opettaa meitä elämään ikuisesti rauhallisena ja yksimielisenä perheenä, josta hän Isänämme pitää huolta. (Lue Jesajan 11:9.) Kun muistamme tämän, meidän on helpompi pitää kuritusta todisteena Jumalan suuresta rakkaudesta.

²⁰ Seuraavassa kirjoituksessa syvennytään lähemmin siihen ohjaukseen ja valmennukseen, jota annetaan perheessä ja seurakunnassa. Käsittelemme myös itsekuria, ja lisäksi saamme tietää, mikä olisi vielä pahempaa kuin kurituksen tuottama hetkellinen tuska.