MONET länsimaissa asuneet veljet ja sisaret ovat palanneet juurilleen kehittyviin maihin. Rakkaudesta Jehovaan ja lähimmäisiin he ovat muuttaneet alueille, joilla tarvitaan lisää valtakunnan julistajia (Matt. 22:37–39). Mistä he ovat luopuneet, ja mitä hyvää he ovat saaneet tilalle? Lähdetään etsimään vastausta Kamerunista Afrikasta.

Veljemme Onésime muutti synnyinmaastaan Kamerunista vuonna 1998 ja asui ulkomailla 14 vuotta. Kerran kokouksessa kerrottiin kenttätyöhön liittyvä vertaus. Puhuja sanoi: ”Kuvitellaan, että ystävykset ovat kalassa eri paikoissa ja toinen saa enemmän kalaa kuin toinen. Eikö se, joka saa vain vähän kalaa, siirry sinne, missä kala syö paremmin?”

Vertaus sai Onésimen pohtimaan, voisiko hän palata Kamerunin hyville hengellisille kalavesille auttamaan paikallisia julistajia. Häntä kuitenkin mietitytti, sopeutuisiko hän entisen kotimaansa oloihin ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Saadakseen sen selville hän meni Kameruniin ensin puoleksi vuodeksi, ja sitten vuonna 2012 hän muutti sinne pysyvästi.

Onésime kertoo: ”Minun piti sopeutua kuumuuteen ja toisenlaisiin elinoloihin, ja valtakunnansalilla piti tottua istumaan jälleen kovilla penkeillä.” Hän jatkaa hymyillen: ”Mutta kun yritin parhaani mukaan keskittyä ohjelmaan, muistikuva pehmustetuista istuimista alkoi himmetä.”

Vuonna 2013 Onésime meni naimisiin Géraldinen kanssa, joka oli asunut Ranskassa yhdeksän vuotta ja palannut sitten Kameruniin. Miten Jehova on siunannut heitä, kun he ovat keskittyneet teokraattiseen toimintaan? Onésime kertoo: ”Kävimme yhdessä Valtakunnan julistajien koulun, ja nyt palvelemme Betelissä. Yhden vuoden aikana meidän seurakunnasta meni kasteelle 20 raamattukurssioppilasta. Nyt olen juuri oikealla ’kalapaikalla’.” (Mark. 1:17, 18.) Géraldine lisää: ”Olen saanut siunauksia enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan.”

Yhdysvaltoihin muuttanut Judith halusi kovasti laajentaa palvelustaan. Hän kertoo: ”Aina kun kävin Kamerunissa katsomassa sukulaisia ja olin lähdössä takaisin, itkin, koska minun piti jättää ne ihmiset, joiden kanssa olin alkanut tutkia Raamattua.” Siitä huolimatta hän epäröi muuttaa takaisin Kameruniin. Hänellä oli hyväpalkkainen työ, jonka ansiosta hän pystyi maksamaan Kamerunissa asuvan isänsä lääkärinhoidon. Judith kuitenkin luotti Jehovaan ja palasi kotimaahansa. Hän myöntää, että  hän kaipasi joitain mukavuuksia, joita hänellä oli ollut ulkomailla, mutta hän rukoili, että Jehova auttaisi häntä sopeutumaan. Hän saikin rohkaisua eräältä kierrosvalvojalta ja hänen vaimoltaan.

Judith muistelee: ”Ilokseni sain kolmessa vuodessa neljä hengellistä lasta, kun neljä raamattukurssioppilastani meni kasteelle.” Hän aloitti erikoistienraivauksen, ja nykyään hän palvelee miehensä Sam-Castelin kanssa kierrostyössä. Entä mitä Judithin isälle kuuluu? Perhe löysi ulkomailta sairaalan, jossa isä leikattiin ilmaiseksi, ja leikkaus onnistui erittäin hyvin.

Victor oli muuttanut Kanadaan. Luettuaan Vartiotornista kirjoituksen korkeakoulutuksesta hän mietti omia opintojaan ja vaihtoi yliopisto-opinnot lyhyempään tekniikan alan koulutukseen. Hän kertoo: ”Sen ansiosta pääsin siirtymään työelämään nopeammin ja aloittamaan tienraivauksen, joka oli ollut pitkäaikainen haaveeni.” Myöhemmin hän meni naimisiin Carolinen kanssa, ja he kävivät yhdessä Kamerunissa. Kun he vierailivat haaratoimistossa, heitä kannustettiin harkitsemaan, voisivatko he palvella Kamerunissa. Victor sanoo: ”Meillä ei ollut mitään syytä kieltäytyä. Koska olimme pitäneet elämän yksinkertaisena, pystyimme ottamaan kutsun vastaan.” Vaikka Carolinella oli joitain terveyshuolia, he päättivät pakata tavaransa ja muuttaa.

Victor ja Caroline aloittivat yhdessä vakituisen tienraivauksen voidakseen huolehtia kaikista kiinnostuneista, joita he löysivät alueelta. Aluksi he elivät säästöillään, ja sen jälkeen he tekivät muutaman kuukauden töitä Kanadassa ja palasivat sitten Kameruniin jatkamaan tienraivausta. Millaisia siunauksia he ovat saaneet? He ovat käyneet Valtakunnan julistajien koulun ja palvelleet erikoistienraivaajina, ja nyt he ovat kokoaikaisia rakentajia. Victor sanoo: ”Sen jälkeen kun poistuimme mukavuusalueeltamme, olemme nähneet selvästi, miten Jehova on tukenut meitä.”

Alain opiskeli yliopistossa Saksassa. Vuonna 2002 hän luki traktaatin Nuoret – miten käytätte elämänne?, ja se sai hänet asettamaan itselleen uusia tavoitteita. Vuonna 2006 hän kävi Palvelijoiden valmennuskoulun ja hänet määrättiin Kameruniin, josta hän oli lähtöisin.

Kamerunissa Alain teki ensin osa-aikatyötä. Myöhemmin hän sai parempipalkkaisen työn, mutta hän oli huolissaan siitä, pystyisikö hän olemaan kentällä yhtä paljon kuin ennen. Kun häntä sitten pyydettiin palvelemaan erikoistienraivaajana, hän suostui saman tien. Työnantaja tarjosi hänelle palkankorotusta, mutta Alain pysyi päätöksessään. Myöhemmin hän meni naimisiin Stéphanien kanssa, joka oli asunut vuosia Ranskassa. Millaisia vaikeuksia Stéphanie kohtasi muutettuaan Kameruniin?

Stéphanie selittää: ”Minulle tuli monenlaisia pieniä vaivoja ja allergioita, mutta sain niihin säännöllistä hoitoa, ja ne helpottivat.” Heidän kestävyytensä palkittiin. Alain kertoo: ”Kerran saarnasimme syrjäisessä Katén kylässä ja tapasimme siellä muutamia, jotka halusivat tutkia Raamattua. Myöhemmin  johdimme noita raamattukursseja puhelimitse. Kaksi oppilaista meni kasteelle, ja kylään muodostettiin ryhmä.” Stéphanie lisää: ”On ihanaa, kun voi auttaa ihmisiä niin että he oppivat tuntemaan Jehovan ja vihkiytyvät hänelle. Täällä olemme saaneet kokea tämän ilon monta kertaa.” Nykyään Alain ja Stéphanie ovat kierrostyössä.

Gisèle kävi kasteella opiskellessaan lääkäriksi Italiassa. Häneen teki vaikutuksen se, miten yksinkertaista elämää hänen kanssaan tutkinut tienraivaajapariskunta eli. Hän halusi tehdä enemmän Jehovan palveluksessa ja aloitti siksi vakituisen tienraivauksen vähän ennen valmistumistaan.

Gisèle halusi laajentaa palvelustaan ja palata Kameruniin, mutta se ei ollut hänelle aivan helppoa. Hän selittää: ”Muutto Italiasta merkitsi sitä, että menetin oleskeluluvan ja olin kaukana siellä asuvista ystävistä ja sukulaisista.” Siitä huolimatta Gisèle muutti Kameruniin toukokuussa 2016. Vähän myöhemmin hän meni naimisiin Léoncen kanssa, ja Kamerunin haaratoimisto suositteli, että he muuttaisivat Ayosin kaupunkiin, jossa tarvittiin kovasti julistajia.

Millaista elämä oli Ayosissa? Gisèle kuvailee: ”Sähköt olivat monesti poikki viikkokausia. Puhelimet eivät useimmiten toimineet, koska niitä ei pystynyt lataamaan. Opettelin laittamaan ruokaa avotulella, ja vettä haimme kottikärryillä lähteeltä. Menimme sinne taskulampun valossa illalla, kun siellä oli vähemmän väkeä.” Miten he selviytyivät? Gisèle kertoo: ”Jehovan henki, puolison tuki, sukulaisten ja ystävien rohkaisu sekä rahallinen apu, jota silloin tällöin saimme heiltä, auttoivat meitä voittamaan haasteet.”

Oliko päätös palata kotimaahan Gisèlen mielestä oikea? ”Kyllä, ehdottomasti!” hän sanoo. ”Alussa oli hankaluuksia, ja välillä meitä masensi. Mutta kun siitä selvittiin, tuntui, että tämä oli juuri sitä, mitä halusimme ja mitä meidän pitikin tehdä. Luotamme Jehovaan, ja hänestä on tullut meille entistä läheisempi.” Léonce ja Gisèle kävivät Valtakunnan julistajien koulun, ja he toimivat nyt tilapäisinä erikoistienraivaajina.

Kalastajat ovat valmiita uhmaamaan vaikeita sääoloja hyvän kalasaaliin toivossa. Samoin paluumuuttajat ovat valmiita tekemään uhrauksia voidakseen auttaa niitä, jotka ovat kiinnostuneita valtakunnan sanomasta. Jehova varmasti muistaa noiden ahkerien julistajien rakkauden, jota he ovat osoittaneet hänen nimeään kohtaan (Neh. 5:19; Hepr. 6:10). Jos asut ulkomailla ja entisessä kotimaassasi tarvitaan lisää julistajia, pystyisitkö muuttamaan takaisin? Jos päätät palata, saat paljon siunauksia (Sananl. 10:22).