SYYSKUISENA perjantaiaamuna vuonna 1922 erääseen saliin oli kerääntynyt 8 000 ihmistä kuuntelemaan ohjelmaa. Lämpötila oli jo kohonnut korkealle. Puheenjohtaja ilmoitti, että tämän tärkeän ohjelmajakson aikana kuka tahansa sai vapaasti lähteä salista mutta sisään ei pääsisi enää takaisin.

Aluksi laulettiin ylistyslauluja, minkä jälkeen Joseph F. Rutherford nousi puhujakorokkeelle. Useimmat kuulijoista istuivat jännityksen vallassa. Kuumuuden vuoksi muutamat kävelivät levottomina. Puhuja kehotti vakavasti heitä istumaan ja kuuntelemaan. Kun puhe alkoi, mahtoiko kukaan huomata ylhäällä riippuvaa, huolellisesti sidottua kangasrullaa?

Veli Rutherford puhui aiheesta ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle”. Noin puolentoista tunnin ajan hänen voimakas äänensä jylisi salissa, kun hän selitti, miten vanhan ajan profeetat olivat pelottomasti julistaneet tulevaa Valtakuntaa. Puheen huippukohdassa hän kysyi: ”Uskotko, että kirkkauden Kuningas on alkanut hallituksensa?” Yleisö vastasi raikuvasti: ”Kyllä!”

”Silloin, takaisin kentälle, oi te, korkeimman Jumalan lapset!” veli Rutherford kehotti. ”Katso, Kuningas hallitsee! Te olette hänen julkiset sanansaattajansa. Siksi, julistakaa, julistakaa, julistakaa.”

Samalla hetkellä yläpuolella oleva rulla avautui kauniisti, ja kaikki näkivät siinä olevat sanat: ”Julistakaa Kuningasta ja Valtakuntaa.”

”Puhe sähköisti yleisön”, muisteli Ray Bopp. Anna Gardner kuvaili, että ”kattoparrut tärisivät taputusten voimasta”. ”Kaikki kuulijat nousivat seisomaan yhtenä miehenä”, totesi Fred Twarosh. Evangelos Scouffas sanoi: ”Oli kuin jokin mahtava voima olisi vetänyt meidät ylös istuimiltamme, ja nousimme seisomaan kyyneleet silmissä.”

Monet konventin läsnäolijoista olivat jo levittäneet Valtakunnan hyvää uutista, mutta nyt he saivat uutta tuulta purjeisiin. Ethel Bennecoff kertoi, että raamatuntutkijat lähtivät konventista ”enemmän intoa ja rakkautta sydämessään kuin koskaan aikaisemmin”. Odessa Tuck, joka oli tuolloin 18-vuotias, oli päättänyt vastata Jehovan kysymykseen: ”Kuka menee?” Hän sanoi: ”En tiennyt, minne, miten tai miksi mennä. Mutta sen tiesin, että halusin olla kuin Jesaja, joka vastasi: ’Tässä minä olen! Lähetä minut.’ ” (Jes. 6:8.) Ralph Leffler sanoi: ”Tuo ikimuistoinen päivä oli todellinen alku Valtakunnan julistustyölle, joka ulottuu nykyään kaikkialle maailmaan.”

Ei ole mikään ihme, että tämä konventti, joka pidettiin Cedar Pointissa Ohiossa vuonna 1922, on jäänyt historiaan teokraattisena merkkipaaluna. George Gangas sanoi: ”Tuo konventti vaikutti  minuun niin, etten halunnut jättää yhtäkään konventtia väliin.” Jälkeenpäin hän muistelikin, ettei hän ollut koskaan ollut poissa konventista. Julia Wilcox kirjoitti: ”Olen sanoin kuvaamattoman innostunut joka kerta kun julkaisuissamme kerrotaan Cedar Pointissa pidetystä vuoden 1922 konventista. Haluan aina sanoa: ’Kiitos, Jehova, että sain olla siellä.’ ”

Todennäköisesti monilla meistä on rakkaita muistoja jostakin konventista, joka on erityisesti koskettanut sisintämme, innostanut meitä ja täyttänyt meidät rakkaudella suurta Jumalaamme ja hänen Kuningastaan kohtaan. Tällaiset muistot voivat saada meidätkin sanomaan: ”Kiitos, Jehova, että sain olla siellä.”