Jumala ei ole hidas lupauksensa suhteen

”KUINKA kauan, oi Jehova, minun on huudettava apua, etkä sinä kuule?” Nämä sanat lausui heprealainen profeetta Habakuk, joka eli 600-luvulla eaa. Mutta niissä on tuttu kaiku, vai mitä? Ihmisluontoon kuuluu halu saada se, mitä kovasti kaipaa, joko heti tai mahdollisimman pian. Näin on varsinkin tänä aikana, jolloin halut tyydytetään heti paikalla. (Habakuk 1:2.)

Ensimmäisellä vuosisadalla jotkut ilmeisesti ajattelivat, että Jumalan olisi pitänyt täyttää lupauksensa aiemmin. Heistä oli tullut niin kärsimättömiä, että heidän mielestään Jumala oli jopa hidas tai myöhässä. Apostoli Pietarin piti tämän vuoksi muistuttaa heitä siitä, että Jumalan näkemys ajasta on täysin erilainen kuin meidän ihmisten. Pietari kirjoitti: ”Älköön kuitenkaan tämä yksi seikka jääkö teiltä, rakkaat, huomaamatta, että yksi päivä on Jehovalle kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.” (2. Pietarin kirje 3:8.)

Tämän laskutavan mukaan 80-vuotias ihminen on elänyt vain noin kaksi tuntia ja koko ihmiskunnan historialla on pituutta vain noin kuusi päivää. Kun tarkastelemme asioita tältä näkökannalta, meidän  on helpompi ymmärtää Jumalan menettelytapoja.

Jumala ei kuitenkaan suhtaudu aikaan välinpitämättömästi. Hän on päinvastoin hyvin selvillä ajan kulusta (Apostolien teot 1:7). Siksi Pietari jatkaa: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät sitä hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” (2. Pietarin kirje 3:9.) Toisin kuin ihmiset Jumala ei tunne painetta hoitaa asioita, ikään kuin häneltä olisi aika loppumassa. ”Ikuisuuden Kuninkaana” hänellä on ylivertainen kokonaiskuva asioista ja hän voi päättää, minä hetkenä ajan virrassa kaikki osapuolet hyötyvät hänen toiminnastaan eniten (1. Timoteukselle 1:17).

Selitettyään syyn Jumalan näennäiseen hitauteen Pietari antaa tämän varoituksen: ”Jehovan päivä tulee niin kuin varas.” Toisin sanoen tilinteon päivä tulee juuri kun ihmiset eivät odota sitä. Seuraavissa jakeissa Pietari kiinnittää huomion siihen, millainen suurenmoinen mahdollisuus on niillä, jotka noudattavat ”pyhiä käytöstapoja” ja tekevät ”jumalisen antaumuksen tekoja”, nimittäin mahdollisuus pelastua Jumalan lupaamiin ”uusiin taivaisiin ja uuteen maahan”. (2. Pietarin kirje 3:10–13.)

Tämän pitäisi tehdä meistä entistä kiitollisempia siitä, ettei Jumalan tuomion hetki ole vielä tullut. Hänen kärsivällisyytensä on antanut meille mahdollisuuden oppia tuntemaan hänen tarkoituksensa ja saattaa elämämme sopusointuun sen kanssa, jotta voisimme saada hänen lupaamansa siunaukset. Eikö meidän tulisikin pitää ”Herramme kärsivällisyyttä pelastuksena”, kuten Pietari todistelee? (2. Pietarin kirje 3:15.) Jumalan kärsivällisyyteen liittyy kuitenkin myös eräs toinen seikka.

Erheen mitan tultava täyteen

Tarkastellessamme sitä, miten Jumala on toiminut ihmiskunnan suhteen menneisyydessä, huomaamme, että hän on usein pidättynyt panemasta tuomiotaan täytäntöön, kunnes parannuksesta ei ole ollut enää mitään toivoa. Jumala esimerkiksi puhui Abrahamille kanaanilaisten synneistä jo kauan ennen heidän ansaitsemansa tuomion täytäntöönpanoa. Mutta rangaistuksen aika ei ollut koittanut vielä silloin. Miksei? Raamatussa sanotaan: ”Koska amorilaisten [kanaanilaisten] erhe ei ole vielä tullut täyteen”, tai kuten asia ilmaistaan Knoxin käännöksessä: ”Amorilaisten pahuus ei ole saavuttanut täyttä mittaansa.” (1. Mooseksen kirja 15:16.) a

Noin 400 vuotta myöhemmin Jumala kuitenkin pani tuomionsa täytäntöön ja Abrahamin jälkeläiset, israelilaiset, ottivat maan haltuunsa. Jotkut kanaanilaiset – esimerkiksi Rahab ja gibeonilaiset – pelastuivat asenteensa ja toimintansa ansiosta, mutta kanaanilaisten enemmistön epäpuhtaus kasvoi suunnattomiin mittoihin, kuten nykyiset arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet. He harjoittivat fallospalvontaa ja temppeliprostituutiota sekä uhrasivat lapsia. Eräässä Raamatun käsikirjassa sanotaan: ”Arkeologit, jotka suorittavat kaivauksia kanaanilaisten kaupunkien raunioilla, ihmettelevät, ettei Jumala tuhonnut niitä aikaisemmin.” (Halley’s Bible Handbook.) Lopulta kanaanilaisten ’syntien määrä oli täyttynyt’; heidän pahuutensa oli saavuttanut ”täyden mittansa”. Kukaan ei voinut aiheellisesti syyttää Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta, kun hän antoi puhdistaa maan ja samalla säästi ne, joilla oli oikea asenne.

Tilanne oli vastaavanlainen Nooan päivinä. Vaikka ihmiset olivat ennen vedenpaisumusta pahoja, Jumala päätti armollisesti, että he saisivat aikaa vielä 120 vuotta. Osan tuosta ajasta Nooa toimi ”vanhurskauden saarnaajana” (2. Pietarin kirje 2:5). Ajan myötä heidän pahuutensa ilmeisesti saavutti huippunsa. ”Jumala katseli maata, ja katso, se oli turmeltunut, koska kaikki liha oli turmellut tiensä  maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 6:3, 12.) Heidän ’syntiensä määrä oli täyttynyt’; kulunut aika sai heidän väärät taipumuksensa rehottamaan. Kun Jumala ryhtyi toimiin, hänellä oli siihen täysi oikeus. Ainoastaan kahdeksan ihmistä osoittautui hänen silmissään vanhurskaiksi, ja hän pelasti heidät.

Jumala toimi samaan tapaan myös israelilaisten suhteen. Vaikka he olivat käyttäytyneet uskottomasti ja paheellisesti, Jumala oli kärsivällinen heitä kohtaan satojen vuosien ajan. Tästä kerrotaan: ”Jehova – – lähetti jatkuvasti heille varoituksia sanansaattajiensa välityksellä, lähetti yhä uudelleen, koska hän tunsi sääliä kansaansa – – kohtaan. Mutta he – – halveksivat hänen sanojaan ja pilkkasivat hänen profeettojaan, kunnes Jehovan vihastus nousi hänen kansaansa vastaan, kunnes parannusta ei ollut.” (2. Aikakirja 36:15, 16.) Kansa oli siinä pisteessä, ettei sen ollut enää mahdollista tehdä parannusta. Ainoastaan Jeremia ja joitakuita muita voitiin pelastaa. Jumalaa ei voitu pitää epäoikeudenmukaisena, kun hän lopulta pani tuomion täytäntöön.

Jumalan aika toimia on koittanut

Näistä esimerkeistä voimme nähdä, että Jumala pidättyy panemasta tälle maailmalle langettamaansa tuomiota täytäntöön vain siihen asti, kun aika on kypsä. Tämä käy ilmi Jumalan tuomion vertauskuvalliselle täytäntöönpanijalle annetusta käskystä: ”’Ojenna terävä sirppisi ja korjaa maan viiniköynnöksen tertut, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet.’ Ja enkeli heilautti sirppinsä maahan ja korjasi maan viiniköynnöksen, ja hän heitti sen suureen Jumalan suuttumuksen viinikuurnaan.” Huomaa, että ihmiskunnan pahuus oli ”kypsynyt” eli mennyt niin pitkälle, että parannus oli mahdoton. Kun Jumala panee tuomion täytäntöön, hänen väliintulonsa oikeutuksesta ei ole epäilystäkään. (Ilmestys 14:18, 19.)

Näiden seikkojen valossa on selvää, että Jumalan tälle maailmalle langettaman tuomion täytäntöönpanemisen täytyy olla lähellä, koska maailma on omaksunut ne ominaispiirteet, jotka takasivat Jumalan tuomion menneisyydessä.  Katsoimmepa minne tahansa, maa on täynnä väkivaltaa aivan niin kuin Nooan päivinä ennen vedenpaisumusta. Ihmisten asenteet alkavat muistuttaa yhä enemmän 1. Mooseksen kirjan 6:5:n kuvausta: ”[Ihmisen] sydämen ajatusten kaikki taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.” Jopa samanlaiset törkeät synnit, jotka saivat Jumalan tuomitsemaan kanaanilaiset, ovat nykyään yleisiä.

Ihmiskunta on kokenut kauhistuttavia muutoksia varsinkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Se on nähnyt maan peittyvän miljoonien ihmisten vereen. Ympäri maailman on ollut sotia, kansanmurhia, terrorismia, rikollisuutta ja laittomuutta. Nälänhätä, taudit ja moraalittomuus ovat vallanneet maapallomme. Kaikki todisteet osoittavat, että elämme nyt sen jumalattoman sukupolven keskuudessa, josta Jeesus sanoi: ”Tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat.” (Matteus 24:34.) Maailman ”syntien määrä” on täyttymässä. ”Maan viiniköynnöksen tertut” kypsyvät sadonkorjuuta varten.

Sinun on aika toimia

Apostoli Johannes kertoi, että kun tuomion aika lähestyy, tapahtuu kahdenlaista kypsymistä. Toisaalta ”joka tekee epävanhurskautta, tehköön yhä epävanhurskautta, ja saastainen tulkoon yhä saastaiseksi”, mutta toisaalta ”vanhurskas tehköön yhä vanhurskautta, ja pyhä pyhittyköön yhä”. (Ilmestys 22:10, 11.) Tätä jälkimmäistä kehitystä tapahtuu Jehovan todistajien maailmanlaajuisen raamatullisen opetustyön yhteydessä. Tuon työn tavoite on opettaa ihmisille, mitä Jumala vaatii heiltä, niin että heidät voitaisiin katsoa arvollisiksi saamaan ikuinen elämä. Toiminta ulottuu nyt 233 maahan noin 87 000 seurakunnan välityksellä.

Jumala ei ole hidas. Hän on kärsivällisesti antanut yksilöille aikaa ”pukea ylle uuden persoonallisuuden”, jotta he voisivat saada kaiken sen, minkä hän on luvannut (Efesolaisille 4:24). Jumala odottaa yhä – jatkuvasti huononevista maailman olosuhteista huolimatta. Jehovan todistajat tekevät joka puolella maailmaa kaiken sen, minkä he järkevästi pystyvät, kertoakseen lähimmäisilleen tiedosta, joka johtaa ikuiseen elämään (Johannes 17:3, 17). Iloksemme joka vuosi yli 300 000 ihmistä toimii tuon tiedon mukaisesti ja käy kasteella.

Koska tavoitteenamme on ikuinen elämä, nyt ei ole aika odottaa vaan toimia, sillä hyvin pian näemme Jeesuksen lupauksen täyttyvän: ”Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan.” (Johannes 11:26.)

[Alaviite]

[Kuva s. 6]

Jumalan tuomion täytäntöönpanijan käskettiin heilauttaa sirppinsä maahan, kun maan viiniköynnöksen rypäleet olivat kypsyneet

[Kuva s. 7]

Jehovan todistajat auttavat ihmisiä maailmanlaajuisesti, jotta nämä voisivat saada Jumalan ikuiset siunaukset