He tekivät Jehovan tahdon

Ruhtinaallisesti palkittu vierailu

MATKAN Sabasta Jerusalemiin on täytynyt olla kuningattarelle uuvuttava. Hän oli tottunut elämään ylellisesti. Nyt hän teki matkaa kamelin vauhdilla 2 400 kilometrin verran, suuren osan siitä polttavan kuumalla aavikolla. Erään arvion mukaan hänen matkansa olisi kestänyt kaikkiaan 75 päivää, ja tämä oli vasta yhteen suuntaan! a

Miksi tämä varakas kuningatar lähti Sabassa sijainneesta mukavasta kodistaan tälle vaivalloiselle matkalle?

Kiinnostavia kuulopuheita

Saban kuningatar tuli Jerusalemiin saatuaan ”kuulla Salomosta Jehovan nimen yhteydessä” (1. Kuninkaiden kirja 10:1). Kertomuksesta ei käy ilmi, mitä kuningatar oli täsmälleen kuullut, mutta tiedämme, että Jehova siunasi Salomoa poikkeuksellisella viisaudella, rikkaudella ja kunnialla (2. Aikakirja 1:11, 12). Miten kuningatar sai tietää tästä? Koska Saba oli kaupankäynnin keskus, hän on saattanut kuulla Salomon maineesta maassaan käyneiltä kauppiailta. Jotkut näistä olivat ehkä käyneet Ofirissa, maassa jonka kanssa Salomo teki huomattavia kauppoja (1. Kuninkaiden kirja 9:26–28).

Kuningatar saapui joka tapauksessa Jerusalemiin ”mukanaan hyvin mahtava saattue, kameleja, jotka kantoivat palsamiöljyä ja hyvin paljon kultaa ja kallisarvoisia kiviä” (1. Kuninkaiden kirja 10:2a). Jotkut sanovat, että tuohon ”mahtavaan saattueeseen” kuului myös sotilassaattue. Tämä olisi ollut ymmärrettävää, sillä kuningatar oli vaikutusvaltainen arvohenkilö ja matkassa oli kalleuksia satojen miljoonien markkojen arvosta. b

Huomaa kuitenkin, että kuningatar oli kuullut Salomon maineesta ”Jehovan nimen yhteydessä”. Tämä ei siis ollut pelkkä liikematka. Ilmeisesti hän tuli pääasiassa kuulemaan Salomon viisautta, kenties jopa saadakseen tietää jotakin tämän Jumalasta Jehovasta. Koska hän polveutui luultavasti Seemistä tai Haamista, jotka olivat olleet Jehovan palvojia, häntä on ehkä kiinnostanut tutustua esi-isiensä uskontoon.

Pulmallisia kysymyksiä, tyydyttäviä vastauksia

Tavatessaan Salomon kuningatar alkoi koetella häntä ”pulmallisilla kysymyksillä” (1. Kuninkaiden kirja 10:1). Tässä käytetty heprean sana voidaan kääntää myös ’arvoituksiksi’. Tämä ei silti merkitse sitä, että kuningatar olisi haastanut Salomon merkityksettömään visailuun. On mielenkiintoista, että psalmissa 49:4 samaa heprean sanaa käytetään vakavista syntiä, kuolemaa ja lunastusta koskevista kysymyksistä. Saban kuningatarkin keskusteli Salomon kanssa todennäköisesti syvällisistä aiheista, jotka koettelivat tämän viisauden syvyyttä. Raamatussa kerrotaan, että hän ”alkoi puhua hänelle kaikkea, mikä sattui olemaan hänen sydäntään lähellä”. Salomo vuorostaan ”antoi hänelle selvityksen kaikkiin hänen asioihinsa. Osoittautui, ettei mikään asia jäänyt kuninkaalle salaiseksi asiaksi, johon hän ei olisi antanut hänelle selvitystä.” (1. Kuninkaiden kirja 10:2b, 3.)

Salomon viisaus ja valtakunnan hyvinvointi tekivät Saban kuningattareen niin suuren vaikutuksen, että ”hänen henkensä salpautui” (1. Kuninkaiden kirja 10:4, 5). Eräs oppinut jopa tuumi tämän ilmauksen tarkoittavan sitä, että hän pyörtyi! Kävipä miten tahansa, kuningatar oli hämmästyksissään siitä, mitä hän oli nähnyt ja kuullut. Hän sanoi Salomon palvelijoiden olevan onnellisia, koska he saattoivat kuulla tämän kuninkaan viisautta, ja siunasi Jehovaa sen vuoksi, että Hän oli asettanut Salomon valtaistuimelle. Sitten hän antoi kuninkaalle kalliita lahjoja, joista yksin kullan arvo on nykyrahassa noin 200 miljoonaa markkaa. Salomokin antoi lahjoja: hän antoi kuningattarelle  ”kaiken tätä miellyttävän, mitä tämä pyysi”. c (1. Kuninkaiden kirja 10:6–13.)

Opetus meille

Jeesus käytti kertomusta Saban kuningattaresta havainnollisen opetuksen antamiseen kirjanoppineille ja fariseuksille. Hän sanoi heille: ”Etelän kuningatar herätetään tuomiolle tämän sukupolven kanssa, ja hän langettaa sille tuomion, koska hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, mutta katso, tässä on enemmän kuin Salomo.” (Matteus 12:42.) Saban kuningatar tosiaan osoitti arvostavansa suuresti Jumalan antamaa viisautta. Jos hän matkusti 2 400 kilometriä kuunnellakseen Salomoa, varmasti kirjanoppineiden ja fariseusten olisi pitänyt kuunnella tarkasti Jeesusta, joka oli aivan heidän edessään.

Me voimme nykyisin osoittaa syvää arvostusta Suurempaa Salomoa, Jeesusta Kristusta, kohtaan. Miten? Yksi tapa on noudattaa hänen ohjettaan ”[tehdä] opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä” (Matteus 28:19). Toinen tapa on ajatella tarkoin Jeesuksen esimerkkiä ja asennetta ja sitten jäljitellä niitä (Filippiläisille 2:5; Heprealaisille 12:2, 3).

Suuremman Salomon esimerkin jäljitteleminen vaatii meiltä kyllä ponnistelua, mutta palkinto on ruhtinaallinen. Jehova lupaa kansaansa kuuluville, että jos he ilmaisevat uhrautuvaa henkeä, hän ’avaa heille taivaiden sulkuportit ja todella vuodattaa heidän päälleen siunauksen, kunnes puutetta ei enää ole’ (Malakia 3:10).

[Alaviitteet]