Athosvuori – ”pyhä vuori”?

POHJOIS-KREIKASSA eräällä jylhällä niemellä sijaitseva Athosvuori on yli 220 miljoonalle ortodoksiseen kirkkoon kuuluvalle ”ortodoksisen maailman pyhin vuori”. Monen ortodoksin hartaana toiveena onkin tehdä pyhiinvaellusmatka Athoksen ”pyhälle vuorelle”. Mikä on tämä ”pyhä vuori”? Miten siitä tuli niin merkittävä? Ja onko tämä se ”vuori”, jonka puoleen Jumalaa pelkäävien ihmisten täytyy kääntyä saadakseen hengellistä ohjausta ja löytääkseen tosi palvonnan?

Ilmaus ”pyhä vuori” esiintyy Raamatussa. Se yhdistetään tosi Jumalan, Jehovan, pyhään, puhtaaseen ja korotettuun palvontaan. Muinaisessa Jerusalemissa sijaitsevasta Siioninvuoresta tuli ”pyhä vuori”, kun kuningas Daavid toi sinne liiton arkun. (Psalmit 15:1; 43:3; 2. Samuelin kirja 6:12, 17.) Kun Morianvuorelle oli rakennettu Salomon temppeli, myös temppelialue luettiin kuuluvaksi ”Siioniin”, joten Siion pysyi Jumalan ”pyhänä vuorena” (Psalmit 2:6; Joel 3:17). Koska Jumalan temppeli oli Jerusalemissa, tuota kaupunkiakin sanottiin toisinaan Jumalan ”pyhäksi vuoreksi” (Jesaja 66:20; Daniel 9:16, 20).

Entä nykyään? Onko Athosvuori – tai jokin muu korkea huippu – ”pyhä vuori”, jolle ihmisten täytyy nousta, jotta he voisivat palvoa Jumalaa otollisesti?

Luostareiden ”pyhä vuori”

Athosvuori sijaitsee Khalkidiken niemimaan itäpäässä kapean Egeanmereen työntyvän maakaistaleen kärjessä nykyisestä Thessalonikista itään. Se on mahtava marmorinen ja terävähuippuinen vuori, joka kohoaa äkkijyrkkänä merestä 2 032 metrin korkeuteen.

Athosta on jo pitkään pidetty pyhänä. Kreikkalaisessa mytologiassa se oli jumalten asuinpaikka ennen kuin Olymposvuoresta tuli heidän kotinsa. Jolloinkin Konstantinus Suuren jälkeen (300-luvulla) Athoksesta tuli kristillisten kirkkojen pyhä paikka. Erään legendan mukaan ”neitsyt” Maria, ollessaan evankelista Johanneksen kanssa matkalla Kyprokseen Lasarusta tapaamaan, joutui äkillisen rajumyrskyn vuoksi nousemaan maihin Athoksessa. Vuoren kauneudesta lumoutuneena hän pyysi sitä Jeesukselta omakseen. Athos tuli tämän johdosta tunnetuksi myös ”pyhän neitsyen puutarhana”. Bysantin ajan puoliväliin mennessä tuo vuori tuli tunnetuksi Pyhänä vuorena. Keisari Konstantinos IX Monomakhos hyväksyi ja vahvisti tämän nimen virallisesti 1000-luvun puolivälissä.

Jylhyytensä ja syrjäisen sijaintinsa vuoksi Athos soveltuu hyvin askeettiseen elämään. Satojen vuosien ajan se houkutteli uskonnollisia miehiä kaikkialta ortodoksisesta maailmasta – kreikkalaisia, serbialaisia, romanialaisia, bulgarialaisia, venäläisiä sekä muita – jotka rakensivat lukuisia luostareita ja niiden yhteyteen kirkkoja ja yhdyskuntia. Näistä on säilynyt parisenkymmentä.

Athosvuori nykyään

Nykyään Athos on autonominen alue, jonka perustuslaki vahvistettiin vuonna 1926. Vuosia kestäneen laskukauden jälkeen luostareissa asuvien munkkien määrä on kasvanut yli kahdentuhannen.

Jokaisella luostarilla on oma maatilojen, kappeleiden ja asuinrakennusten muodostama verkostonsa. Erakoiden kaukaisin pyhäkkö on Karoúlian yhteisön alueella. Se sijaitsee korkealla Athosvuoren huipulla päätä huimaavan jyrkän kallioseinämän reunalla. Täällä on joukko yksittäisiä majoja, joihin pääsee vain kulkemalla polkujen, kiviportaiden ja metalliketjujen muodostamaa sokkeloista reittiä. Athoksen munkit noudattavat edelleen muinaista liturgista päiväohjelmaansa, ja he elävät bysanttilaisen kellon (päivä alkaa  auringonlaskusta) ja juliaanisen kalenterin (13 päivää gregoriaanista kalenteria jäljessä) mukaan.

Vaikka tämän uskonnollisen paikan ”pyhyyden” sanotaankin olevan naisen ansiota, sen munkit ja erakot ovat tuhannen vuoden ajan sanoneet koko niemimaan olevan kiellettyä aluetta kaikilta naispuolisilta ihmisiltä ja naaraspuolisilta eläimiltä samoin kuin eunukeilta tai parrattomilta miehiltä. Parrattomien miesten ja joidenkin naaraspuolisten eläinten osalta tätä sääntöä on äskettäin höllennetty, mutta naisten on edelleenkin pysyteltävä tarkoin vähintään 500 metrin päässä Athoksen rantaviivasta.

”Pyhä vuori” kaikille

Onko Athos se ”pyhä vuori”, jolle Jumalaa pelkäävien kristittyjen pitäisi tulla palvomaan? Kun Jeesus puhui samarialaiselle naiselle, joka uskoi, että Jumalaa tulisi palvoa Garisiminvuorella, hän teki selväksi, ettei jumalanpalvontapaikaksi määrättäisi enää mitään kirjaimellista vuorta. Jeesus sanoi: ”Tulee hetki, jolloin ette palvo Isää – – [Garisiminvuorella] ettekä Jerusalemissa.” Miksi? ”Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” (Johannes 4:21, 24.)

Profeetta Jesaja viittasi meidän aikaamme ennustaessaan, että vertauskuvallinen ”Jehovan huoneen vuori” tulisi ”lujasti perustetuksi vuorten huipun yläpuolelle” ja se korotettaisiin ”kukkuloita korkeammalle”, ja kaikkien kansakuntien ihmiset kuvaannollisesti virtaisivat sinne (Jesaja 2:2, 3).

Miehiä ja naisia, jotka haluavat hyväksytyn suhteen Jumalaan, kehotetaan palvomaan Jehovaa ”hengessä ja totuudessa”. Miljoonat kautta maailman ovat löytäneet tien ”Jehovan vuorelle”. Yhdessä muiden kanssa he ilmaisevat olevansa samaa mieltä kuin eräs kreikkalainen asianajaja, joka sanoi Athoksesta: ”En ole niinkään varma siitä, että hengellisyys olisi suljettu seinien sisälle tai luostareihin.” (Vrt. Apostolien teot 17:24.)

[Tekstiruutu s. 31]

Kauan kätkössä ollut aarrelöytö

Athoksen munkit ovat vuosisatojen aikana koonneet aarteen, johon kuuluu arviolta 15 000 käsikirjoitusta. Joidenkin näistä sanotaan olevan peräisin 300-luvulta, mikä tekisi siitä yhden maailman arvokkaimmista kokoelmista. Kokoelmaan kuuluu kirjakääröjä, kokonaisia evankeliumeja tai niiden sivuja, psalmeja ja hymnejä sekä lisäksi erittäin vanhoja maalauksia, ikoneita, veistoksia ja metallitöitä. On arvioitu, että Athosvuorella on neljännes maailman kreikkalaisista käsikirjoituksista, tosin monet niistä täytyy vielä asianmukaisesti luetteloida. Vuonna 1997 munkit antoivat ensimmäistä kertaa asettaa joitakin aarteitaan nähtäville Thessalonikiin.

[Kuvan lähdemerkintä s. 31]

Telis/Greek National Tourist Organization