Olkaamme sellaisia, joilla on usko
Olkaamme sellaisia, joilla on usko
”Me – – [olemme] sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi.” (HEPREALAISILLE 10:39)
1. Miksi voidaan sanoa, että jokaisen Jehovan uskollisen palvelijan usko on kallisarvoinen?
KUN olet seuraavan kerran valtakunnansalissa, joka on täynnä Jehovan palvojia, pysähdy katsomaan ympärilläsi olevia ihmisiä. Ajattele, miten monin tavoin he osoittavat uskoa. Saatat nähdä iäkkäitä ihmisiä, jotka ovat palvelleet Jumalaa vuosikymmenet, nuoria, jotka vastustavat päivästä päivään ikätovereiden painostusta, ja vanhempia, jotka työskentelevät kovasti kasvattaakseen Jumalaa pelkääviä lapsia. On seurakunnan vanhimpia ja avustavia palvelijoita, jotka kantavat monia vastuita. Voit tosiaan nähdä eri-ikäisiä hengellisiä veljiä ja sisaria, jotka voittavat kaikenlaisia esteitä palvellakseen Jehovaa. Miten kallisarvoinen jokaisen usko onkaan! (1. Pietarin kirje 1:7.)
2. Miksi Heprealaiskirjeen luvuissa 10 ja 11 olevat Paavalin neuvot ovat hyödyllisiä meille nykyään?
2 Tuskin kukaan epätäydellinen ihminen on ymmärtänyt uskon tärkeyttä paremmin kuin apostoli Paavali. Hän totesikin, että aito usko johtaa ”sielun elossa säilymiseen” (Heprealaisille 10:39). Paavali tiesi kuitenkin, että uskoa vastaan hyökätään ja sitä yritetään jäytää tässä uskottomassa maailmassa. Hän oli syvästi huolissaan niistä Jerusalemissa ja Juudeassa asuvista heprealaiskristityistä, jotka kamppailivat säilyttääkseen uskonsa. Tarkastellessamme kohtia Heprealaiskirjeen luvuista 10 ja 11 pannaanpa merkille, millaisin keinoin Paavali rakensi heidän uskoaan. Samalla näemme, miten voimme vahvistaa omaa uskoamme ja ympärillämme olevien ihmisten uskoa.
Ilmaiskaamme luottamusta toisiimme
3. Miten Heprealaiskirjeen 10:39:ssä olevat Paavalin sanat osoittavat, että hän luotti uskoviin veljiinsä ja sisariinsa?
3 Ensimmäinen asia, jonka voimme panna merkille, on Paavalin myönteinen asenne lukijoitaan kohtaan. Hän kirjoitti: ”Mutta me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon, vaan sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi.” (Heprealaisille 10:39.) Paavali ajatteli uskollisista kristityistä veljistään parasta, ei pahinta. Huomaa myös, että hän käytti ilmausta ”me”. Paavali oli vanhurskas mies. Silti hän ei suhtautunut alentuvasti kirjeensä lukijoihin, ikään kuin hän olisi ollut jollakin korkealla vanhurskauden tasolla, paljon heidän yläpuolellaan (vrt. Saarnaaja 7:16). Sen sijaan hän sisällytti itsensä heidän joukkoonsa. Hän ilmaisi sydämestä lähtevää luottamusta siihen, että hän ja kaikki hänen uskolliset kristityt lukijansa kohtaisivat urheasti pelottavat esteet, jotka väijyivät uhkaavina heidän edessään, sekä siihen että he kieltäytyisivät rohkeasti vetäytymästä pois tuhoon ja osoittautuisivat sellaisiksi, joilla on usko.
4. Mistä syistä Paavali luotti uskonveljiinsä?
4 Miten Paavali saattoi tuntea sellaista luottamusta? Oliko hän sokea heprealaiskristittyjen virheille? Päinvastoin, sillä hän tarjosi heille nimenomaisia neuvoja auttaakseen heitä voittamaan hengelliset heikkoutensa (Heprealaisille 3:12; 5:12–14; 6:4–6; 10:26, 27; 12:5). Silti Paavalilla oli ainakin kaksi hyvää syytä luottaa veljiinsä. 1) Jehovan jäljittelijänä Paavali pyrki näkemään Jumalan kansaan kuuluvat sellaisina kuin Jehova näkee heidät. Jehova ei katso vain heidän virheitään vaan näkee heidän hyvät ominaisuutensa ja sen, että he voivat päättää tehdä hyvää tulevaisuudessa (Psalmit 130:3; Efesolaisille 5:1). 2) Paavali uskoi varauksetta pyhän hengen voimaan. Hän tiesi, etteivät mitkään esteet, eivät mitkään inhimilliset heikkoudet voisi estää Jehovaa antamasta ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, kenelle tahansa kristitylle, joka pyrkii palvelemaan Häntä uskollisesti (2. Korinttilaisille 4:7; Filippiläisille 4:13). Siksi Paavalin luottamus veljiinsä ja sisariinsa ei ollut hukkaan heitettyä, epärealistista eikä sokean optimistista. Se lepäsi vankalla pohjalla ja perustui Raamattuun.
5. Miten voimme jäljitellä Paavalin luottamusta ja todennäköisesti millaisin tuloksin?
5 Paavalin ilmaisema luottamus epäilemättä tarttui toisiin. Jerusalemin ja Juudean seurakunnille merkitsi varmaankin paljon se, että Paavali puhui niille niin rohkaisevasti. Tällaiset sanat auttoivat heprealaiskristittyjä, jotka kohtasivat juutalaisten vastustajiensa musertavaa ylenkatsetta ja pöyhkeää välinpitämättömyyttä, päättämään sydämessään olla sellaisia, joilla on usko. Voimmeko rohkaista samoin toisiamme nykyään? On liiankin helppoa nähdä toisissa vain pitkä luettelo virheitä ja omituisuuksia (Matteus 7:1–5). Voimme kuitenkin auttaa toisiamme paljon enemmän, jos panemme merkille itse kullakin olevan ainutlaatuisen uskon ja arvostamme sitä. Tällainen kannustus saa uskon todennäköisemmin kasvamaan. (Roomalaisille 1:11, 12.)
Jumalan sanan sopiva käyttö
6. Mitä lähdettä Paavali lainasi, kun hän kirjoitti Heprealaiskirjeen 10:38:aan muistiin merkityt sanat?
6 Paavali rakensi toisten kristittyjen uskoa myös käyttämällä taitavasti raamatunkohtia. Hän kirjoitti esimerkiksi: ”’Mutta minun vanhurskaani tulee elämään uskosta’ ja ’jos hän vetäytyy pois, ei sieluni mielly häneen’.” (Heprealaisille 10:38.) Paavali lainasi tässä profeetta Habakukia. a Nämä sanat olivat todennäköisesti tutut Paavalin lukijoille, heprealaiskristityille, jotka tunsivat hyvin profeetalliset kirjat. Kun ajatellaan hänen tavoitettaan lujittaa Jerusalemissa ja sen lähistöllä asuvien kristittyjen uskoa vuoden 61 vaiheilla, Habakukin esimerkki oli hyvä valinta. Miksi?
7. Milloin Habakuk kirjoitti muistiin ennustuksensa, ja millaiset olot vallitsivat Juudassa siihen aikaan?
7 Habakuk ilmeisesti kirjoitti kirjansa vain parikymmentä vuotta ennen kuin Jerusalem tuhoutui vuonna 607 eaa. Profeetta näki näyssä, miten kaldealaiset (eli babylonialaiset), jotka olivat ”katkera ja raju kansakunta”, hyökkäisivät Juudaan, tuhoaisivat Jerusalemin ja nielisivät samalla kansoja ja kansakuntia (Habakuk 1:5–11). Tällainen onnettomuus oli kuitenkin ennustettu jo Jesajan päivinä, toistasataa vuotta aiemmin. Habakukin aikana nousi hyvän kuninkaan Josian jälkeen valtaan Jojakim, ja jumalattomuus rehotti jälleen Juudassa. Jojakim vainosi ja jopa murhasi niitä, jotka puhuivat Jehovan nimessä. (2. Aikakirja 36:5; Jeremia 22:17; 26:20–24.) Ei ihme, että tuskastunut profeetta Habakuk huudahti: ”Kuinka kauan, oi Jehova?” (Habakuk 1:2.)
8. Miksi Habakukin esimerkki osoittautuisi hyödylliseksi kristityille ensimmäisellä vuosisadalla ja nykyään?
8 Habakuk ei tiennyt, miten lähellä Jerusalemin tuho oli. Samoin ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät tienneet, milloin juutalainen asiainjärjestelmä päättyisi. Mekään emme nykyään tiedä ”päivää ja hetkeä”, jona Jehovan tuomio pannaan täytäntöön tälle jumalattomalle järjestelmälle (Matteus 24:36). Siksi meidän kannattaa panna merkille Jehovan kaksiosainen vastaus Habakukille. Ensin hän vakuutti profeetalle, että loppu tulisi täsmälleen ajallaan. ”Se ei myöhästy”, Jumala sanoi, vaikka se saattaisi tuntua inhimillisestä näkökulmasta katsottuna viipyvän. (Habakuk 2:3.) Toiseksi Jehova muistutti Habakukia: ”Vanhurskas saa jatkuvasti elää olemalla uskollinen.” (Habakuk 2:4.) Miten kauniita, yksinkertaisia totuuksia! Tärkeintä ei ole se, milloin loppu tulee, vaan se, heijastaako elämämme jatkuvasti uskoa.
9. Miten Jehovan tottelevaiset palvelijat saivat jatkuvasti elää olemalla uskollisia a) vuonna 607 eaa.? b) vuoden 66 jälkeen? c) Miksi on elintärkeää, että lujitamme uskoamme?
9 Kun Jerusalem ryöstettiin vuonna 607 eaa., Jeremia, hänen sihteerinsä Baruk, Ebed-Melek ja uskolliset rekabilaiset näkivät, että Jehovan Habakukille antama lupaus toteutui. He ’saivat jatkuvasti elää’ siten, että he pääsivät Jerusalemin hirvittävää tuhoa pakoon. Miksi? Jehova palkitsi heidän uskollisuutensa. (Jeremia 35:1–19; 39:15–18; 43:4–7; 45:1–5.) Samoin ensimmäisen vuosisadan heprealaiskristittyjen on täytynyt osoittaa vastakaikua Paavalin neuvoille, sillä kun Rooman armeija hyökkäsi Jerusalemiin vuonna 66 ja sitten selittämättömästä syystä vetäytyi, nuo kristityt noudattivat uskollisesti Jeesuksen kehotusta paeta (Luukas 21:20, 21). He saivat jatkuvasti elää uskollisuutensa vuoksi. Samoin me saamme jatkuvasti elää, jos meidät havaitaan uskollisiksi, kun loppu tulee. Miten tärkeä syy lujittaa uskoamme nyt!
Uskon esimerkkien tekeminen eläviksi
10. Miten Paavali kuvaili Mooseksen uskoa, ja miten voisimme jäljitellä Moosesta tässä suhteessa?
10 Paavali rakensi uskoa myös käyttämällä vaikuttavalla tavalla esimerkkejä. Lukiessasi Heprealaiskirjeen 11. lukua pane merkille, miten hän tekee Raamatun henkilöt eläviksi. Hän sanoo muun muassa, että Mooses ”pysyi vakaana kuin nähden Hänet, joka on näkymätön” (Heprealaisille 11:27). Toisin sanoen Jehova oli niin todellinen Moosekselle, että hän ikään kuin saattoi nähdä näkymättömän Jumalan. Voitaisiinko samaa sanoa meistä? On helppoa puhua suhteesta Jehovaan, mutta tuon suhteen rakentaminen ja lujittaminen vaatii työtä. Se työ jää meidän tehtäväksemme! Onko Jehova meille niin todellinen, että otamme hänet huomioon tehdessämme ratkaisuja, myös niitä, jotka tuntuvat vähäpätöisiltä? Sellainen usko auttaa meitä kestämään pahimmankin vastustuksen.
11, 12. a) Millaisissa olosuhteissa Hanokin uskoa saatettiin koetella? b) Millaisen rohkaisevan palkinnon Hanok sai?
11 Ajattele myös Hanokin uskoa. Meidän on vaikea kuvitella hänen kohtaamaansa vastustusta. Hanokin piti julistaa kirvelevä tuomiosanoma silloin eläville jumalattomille ihmisille (Juudaan kirje 14, 15). Tätä uskollista miestä uhkaava vaino oli ilmeisesti niin ilkeämielistä ja väkivaltaista, että Jehova ’siirsi hänet pois’ ottamalla hänet elämästä kuoleman uneen, ennen kuin viholliset ehtivät saada hänet käsiinsä. Siksi Hanok ei ollut näkemässä esittämänsä ennustuksen täyttymystä. Hän sai kuitenkin lahjan, joka oli joissakin suhteissa jopa parempi. (Heprealaisille 11:5; 1. Mooseksen kirja 5:22–24.)
12 Paavali selittää: ”Ennen pois siirtämistään hän [Hanok] sai todistuksen, että hän oli miellyttänyt Jumalaa hyvin.” (Heprealaisille 11:5.) Mitä tämä merkitsi? Ennen nukahtamistaan kuolemaan Hanok saattoi saada jonkinlaisen näyn, kenties maallisesta paratiisista, johon hän jonain päivänä pian herää. Joka tapauksessa Jehova teki Hanokille tiettäväksi, että tämän uskollinen vaellus oli miellyttänyt Häntä hyvin paljon. Hanok oli ilahduttanut Jehovan sydämen (vrt. Sananlaskut 27:11). Eikö Hanokin elämän ajatteleminen olekin koskettavaa? Haluaisitko sinä elää sellaista uskon elämää? Jos haluat, niin mietiskele tällaisia esimerkkejä; näe heidät todellisina ihmisinä. Päätä elää uskon avulla, päivästä päivään. Muista myös, että sellaiset ihmiset, joilla on usko, eivät palvele Jehovaa pitäen silmällä vain jotain ajankohtaa tai määräaikaa, johon mennessä Jumala täyttää kaikki lupauksensa. Sen sijaan olemme päättäneet palvella Jehovaa ikuisesti! Hänen palvelemisensa on paras elämäntapa tässä asiainjärjestelmässä ja seuraavassa.
Miten kasvaa vahvemmaksi uskossa
13, 14. a) Miten Heprealaiskirjeen 10:24, 25:een muistiin merkityt Paavalin sanat voisivat auttaa meitä tekemään kokouksistamme iloisia tilaisuuksia? b) Mikä on kristillisten kokousten ensisijainen tarkoitus?
13 Paavali esitti heprealaiskristityille useita käytännöllisiä tapoja, joilla he voisivat lujittaa uskoaan. Tarkastellaanpa vain kahta. Meille on todennäköisesti tuttu hänen Heprealaiskirjeen 10:24, 25:ssä oleva kehotuksensa kokoontua säännöllisesti kristillisiin kokouksiimme. Muista kuitenkin, että siinä olevat Paavalin henkeytetyt sanat eivät anna ymmärtää, että meidän pitäisi olla tällaisissa kokouksissa vain passiivisia tarkkailijoita. Sen sijaan Paavali kuvailee kokouksia tilaisuuksina oppia tuntemaan toinen toisemme, kannustaa toinen toistamme palvelemaan Jumalaa täydemmin ja rohkaista toisiamme. Me olemme siellä antamassa, emme vain saamassa. Se auttaa meitä tekemään kokouksistamme iloisia tilaisuuksia. (Apostolien teot 20:35.)
14 Ensisijaisesti me kuitenkin käymme kristillisissä kokouksissa palvoaksemme Jehova Jumalaa. Me teemme niin yhtymällä rukoukseen ja lauluun, kuuntelemalla tarkkaavaisesti ja uhraamalla ”huulten hedelmää”, ylistyksen ilmauksia Jehovalle, silloin kun vastaamme ja kun meillä on ohjelmaa (Heprealaisille ). Jos pidämme mielessä nämä tavoitteet ja toimimme niiden mukaisesti joka kokouksessa, uskomme epäilemättä rakentuu joka kerta. 13:15
15. Miksi Paavali kehotti heprealaiskristittyjä pitämään kiinni sananpalveluksestaan, ja miksi sama neuvo soveltuu nykyään?
15 Voimme rakentaa uskoa myös saarnaamistyön välityksellä. Paavali kirjoitti: ”Pitäkäämme kiinni toivomme julkisesta julistamisesta horjumatta, sillä hän, joka lupasi, on uskollinen.” (Heprealaisille 10:23.) Toisia kehotetaan yleensä pitämään kiinni jostakin, kun heidän otteensa näyttää olevan vaarassa hellitä. Saatana painosti varmasti noita heprealaiskristittyjä hellittämään sananpalveluksestaan, ja hän painostaa Jumalan kansaa myös nykyään. Mitä meidän pitäisi tehdä kohdatessamme tällaista painostusta? Ajattelehan, mitä Paavali teki.
16, 17. a) Miten Paavali sai rohkeutta sananpalvelukseen? b) Mihin meidän pitäisi ryhtyä, jos toteamme jonkin kristillisen sananpalveluksemme piirteen pelottavan meitä?
16 Paavali kirjoitti Tessalonikan kristityille: ”Kun olimme ensin kärsineet ja meitä oli, kuten tiedätte, kohdeltu röyhkeästi Filippissä, me keräsimme Jumalamme avulla rohkeutta puhua teille Jumalan hyvää uutista suurin ponnistuksin.” (1. Tessalonikalaisille 2:2.) Miten Paavalia ja hänen kumppaneitaan oli ”kohdeltu röyhkeästi” Filippissä? Joidenkin oppineiden mukaan Paavalin käyttämä kreikkalainen sana ilmaisee loukkaavaa, häpeällistä tai törkeää kohtelua. Filippin viranomaiset olivat piesseet heitä raipoilla, heittäneet heidät vankilaan ja kiinnittäneet heidät jalkapuuhun (Apostolien teot 16:16–24). Miten tämä tuskallinen kokemus vaikutti Paavaliin? Kun hän tuli lähetysmatkansa seuraavaan kaupunkiin, Tessalonikaan, näkivätkö sen asukkaat hänen vetäytyvän pois pelon vuoksi? Ei, vaan hän ’keräsi rohkeutta’. Hän voitti pelon ja saarnasi edelleen rohkeasti.
17 Mistä Paavalin rohkeus oli peräisin? Sisältäpäinkö? Ei, sillä hän sanoi keränneensä rohkeutta ”Jumalan avulla”. Erään raamatunkääntäjille tarkoitetun hakuteoksen mukaan hänen sanansa voidaan kääntää: ”Jumala otti pelon pois sydämestämme.” Ellet siis tunne itseäsi kovin rohkeaksi sananpalveluksessa tai jos jokin sen piirre tuntuu sinusta erityisen pelottavalta, niin mikset pyytäisi Jehovaa tekemään samoin sinulle? Pyydä häntä ottamaan pelko pois sydämestäsi. Pyydä häneltä apua, että saisit kerättyä rohkeutta työhön. Ryhdy lisäksi joihinkin muihin käytännön toimiin. Sovi esimerkiksi työskentelemisestä jonkun sellaisen kanssa, joka on taitava siinä todistamisen muodossa, joka tuottaa sinulle vaikeuksia. Kyseessä voi olla liikkeissä tai kadulla todistaminen, saarnaaminen vapaamuotoisesti tai todistaminen puhelimitse. Kenties kumppanisi haluaa ottaa ensin johdon. Jos hän tekee näin, niin tarkkaile ja opi. Mutta kerää sitten rohkeutta, niin että uskallat yrittää sitä itse.
18. Mitä siunauksia voimme saada, jos keräämme rohkeutta sananpalveluksessamme?
18 Ajattelehan, mitä voi olla tuloksena, jos tosiaan keräät rohkeutta. Kun et hellitä etkä masennu, saat todennäköisesti hyviä kokemuksia jakaessasi totuutta, kokemuksia, joista olisit muuten voinut jäädä osattomaksi (ks. s. 25). Tunnet tyytyväisyyttä sen tietämisestä, että olet miellyttänyt Jehovaa tekemällä jotain sellaista, mikä on sinulle vaikeaa. Saat hänen siunauksensa ja apunsa pelkojesi voittamisessa. Uskosi tulee olemaan lujempi. Et tosiaankaan pysty rakentamaan toisten uskoa rakentamatta samalla omaa uskoasi (Juudaan kirje 20, 21).
19. Mikä kallisarvoinen palkinto on varattu ”sellaisille, joilla on usko”?
19 Lujita siis jatkuvasti omaa uskoasi ja ympärilläsi olevien uskoa. Voit tehdä sen siten, että rakennat itseäsi ja muita käyttämällä taitavasti Jumalan sanaa, tutkimalla Raamatusta uskon esimerkkejä ja tekemällä ne eläviksi mielessäsi, valmistautumalla ja osallistumalla kristillisiin kokouksiin ja pitämällä kiinni julkisen sananpalveluksen kallisarvoisesta edusta. Kun teet näin, voit luottaa siihen, että olet tosiaan ’sellainen, jolla on usko’. Muista myös, että tällaiset ihmiset saavat kallisarvoisen palkinnon. He ovat ”sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi”. b Kasvakoon sinun uskosi edelleen, ja säilyttäköön Jehova Jumala sinut elossa ikuisesti!
[Alaviitteet]
a Paavali lainasi Habakukin 2:4:ää Septuaginta-käännöksen mukaan, johon sisältyvät sanat ”jos joku vetäytyy pois, ei sieluni mielly häneen”. Nämä sanat eivät esiinny missään jäljellä olevassa heprealaisessa käsikirjoituksessa. Jotkut ovat esittäneet, että Septuaginta perustui johonkin aiempaan heprealaiseen käsikirjoitukseen, jota ei ole enää olemassa. Joka tapauksessa Paavali sisällytti sen tähän Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta. Siksi sillä on Jumalan valtuutus.
b Jehovan todistajien vuositeksti vuodelle 2000 on: ”Me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois – – vaan sellaisia, joilla on usko.” (Heprealaisille 10:39.)
Miten vastaisit?
◻ Miten Paavali ilmaisi luottamusta heprealaiskristittyihin, ja mitä voimme oppia tästä?
◻ Miksi Paavalin viittaus profeetta Habakukiin oli hyvin sopiva?
◻ Mitä raamatullisia uskon esimerkkejä Paavali teki eläviksi?
◻ Mitä käytännöllisiä tapoja rakentaa uskoa Paavali suositteli?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 23]
Filippissä saamansa tuskallisen kokemuksen jälkeen Paavali keräsi rohkeutta saarnatakseen jatkuvasti
[Kuvat s. 24]
Pystytkö keräämään rohkeutta kokeillaksesi erilaisia todistamisen muotoja?