Valtakunnan julistajat kertovat

Heidän uskonsa palkittiin

APOSTOLI Paavali oli mies, jolla oli huomattavan luja usko, ja hän kannusti myös toisia kristittyjä jalostamaan uskoaan. Hän sanoi: ”Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä.” (Heprealaisille 11:6.) Seuraavat Mosambikista lähetetyt kokemukset osoittavat, kuinka Jehova palkitsee lujan uskon ja vastaa vilpittömiin rukouksiin.

• Leskeksi jäänyt sisar, joka asui kuuden lapsensa kanssa maan pohjoisosassa Niassan provinssissa, oli huolissaan siitä, miten he pääsisivät ”Jumalan elämäntien” piirikonventtiin. Hänen ainoa tulolähteensä oli tuotteiden myyminen paikallisella torilla, ja kun konventti lähestyi, hänellä oli rahaa ainoastaan menolippuihin. Hän kuitenkin päätti luottaa Jehovan huolenpitoon ja aikoi viedä perheen konventtiin.

Hän ja lapset nousivat junaan. Kun junassa matkan aikana kiertänyt konduktööri tuli sisaren kohdalle, hän huomasi sisaren rintamainoksen ja kysyi, mikä tunnus se oli. Sisar kertoi, että hänet tunnistettaisiin siitä Jehovan todistajien piirikonventin osanottajaksi. ”Missä tämä konventti pidetään?” konduktööri kysyi. Saatuaan tietää, että se pidettäisiin viereisessä Nampulan provinssissa noin 300 kilometrin päässä, hän veloitti yllättäen vain puolet lippujen tavallisesta hinnasta. Sitten hän antoi toisella puolella rahoista koko perheelle paluuliput. Miten onnellinen tuo sisar olikaan siitä, että hän oli luottanut Jehovaan! (Psalmit 121:1, 2.)

• Eräs erittäin uskonnollinen nainen rukoili noin 25 vuoden ajan, että Jumala osoittaisi hänelle, mikä on oikea tapa palvoa Häntä. Kirkossa, jossa hän kävi, uskonnolliset menot yhdistettiin perinteisiin rituaaleihin, ja hän epäili, miellyttikö sellainen Jumalaa.

Hän kertoo: ”Muistin aina Matteuksen 7:7:ssä olevat Jeesuksen sanat ’Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä, niin te löydätte; kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan’. Tämä raamatunkohta mielessäni rukoilin säännöllisesti Jumalaa näyttämään minulle, mikä on totuus. Yhtenä päivänä pappimme pyysi kaikkia seurakunnan jäseniä, jotka myivät jotakin paikallisella torilla, tuomaan hänelle tietyn summan rahaa ja joitakin tuotteitaan, jotta hän voisi siunata heidät. Pidin sellaista pyyntöä epäraamatullisena, joten en vienyt mitään. Kun pappi näki, etten ollut tuonut ’uhrilahjaa’, hän alkoi solvata minua koko seurakunnan edessä. Sinä päivänä tulin siihen tulokseen, että tämä ei ollut tapa, jolla Jumala halusi itseään palvottavan, enkä ole enää sen koommin käynyt tuossa kirkossa. Sen jälkeen rukoilin jatkuvasti, että löytäisin totuuden.

Sain lopulta kerättyä rohkeutta ottaa yhteyttä erääseen sukulaiseeni, joka on Jehovan todistaja. Hän antoi minulle traktaatin, ja luettuani sen tajusin heti, että nyt Jumala vastasi rukouksiini. Aikanaan myös mies, jonka kanssa asuin, alkoi arvostaa Raamatun totuuksia, ja me laillistimme avioliittomme. Myöhemmin hän kuitenkin sairastui vakavasti, mutta kuolemaansa saakka hän kannusti minua pysymään totuuden tiellä, jotta tapaisimme uudelleen paratiisissa.

Olen ikuisesti kiitollinen Jehovalle siitä, että hän vastasi rukouksiini ja osoitti minulle oikean tavan palvoa häntä. Myös lasteni puolesta esittämiini rukouksiin on vastattu, sillä olen nähnyt kaikista kahdeksasta lapsestani tulevan vihkiytyneitä Jehovan palvelijoita.”