Rehevä oliivipuu Jumalan huoneessa

ISRAELISSA kasvaa puulaji, joka on käytännöllisesti katsoen tuhoutumaton. Silloinkin kun se hakataan poikki, sen juurista kasvaa pian uusia vesoja. Sadonkorjuuaikaan puu palkitsee omistajansa runsaalla määrällä öljyä, jota voidaan käyttää ruoanlaittoon, valaistukseen sekä terveyden- ja kauneudenhoitoon.

Raamatussa Tuomarien kirjassa on vanha vertaus, jossa kerrotaan, kuinka ”puut lähtivät kerran voitelemaan itselleen kuningasta”. Minkä metsän puun ne asettivat etusijalle? Minkäpä muun kuin kestävän, tuottoisan oliivipuun. (Tuomarit 9:8.)

Yli 3500 vuotta sitten profeetta Mooses kuvaili Israelia ’hyväksi maaksi, oliivien maaksi’ (5. Mooseksen kirja 8:7, 8). Vielä nykyäänkin oliivilehdot värittävät maisemaa Hermoninvuoren juurelta pohjoisesta Beerseban laitamille etelään. Nuo lehdot kaunistavat edelleenkin Saaronin rannikkotasankoa, Samarian kallioisia mäenrinteitä ja Galilean hedelmällisiä laaksoja.

Raamatunkirjoittajat puhuivat oliivipuusta usein kuvaannollisessa mielessä. Sen ominaisuuksia käytettiin kuvaamaan Jumalan armoa, ylösnousemuslupausta ja onnellista perhe-elämää. Oliivipuun lähempi tarkastelu auttaa meitä ymmärtämään nämä Raamatun kuvaukset, ja se syventää arvostustamme tätä ainutlaatuista puuta kohtaan, joka ylistää Tekijäänsä muun luomakunnan ohella (Psalmit 148:7, 9).

Sitkeä oliivipuu

Oliivipuu ei ensi näkemältä tee erityisen suurta vaikutusta. Se ei ulotu taivaisiin, kuten jotkin komeat Libanonin setrit. Sen puuaine ei ole yhtä arvostettua kuin katajan, eivätkä sen kukat ilahduta silmää samalla tavoin kuin mantelipuun kukat. (Laulujen laulu 1:17; Aamos 2:9.) Oliivipuun tärkein osa onkin piilossa maan alla. Sen tuottoisuuden ja kestävyyden salaisuus piilee laajassa juuristossa, joka voi yltää aina kuuden metrin syvyyteen asti ja ulottua sivusuunnassa vieläkin pidemmälle.

Tällaiset juuret auttavat kivikkoisilla mäenrinteillä kasvavia oliivipuita selviytymään kuivuudesta, kun alhaalla laaksossa olevat puut ovat jo kuolleet janoon. Juurtensa ansiosta oliivipuu pystyy tuottamaan oliiveja satoja vuosia, vaikka sen ryhmyinen  runko näyttäisi kelpaavan enää vain polttopuuksi. Tämä sitkeä puu vaatii ainoastaan kasvutilaa ja ilmavan maaperän, jossa ei kasva vahingollisten tuholaisten asuttamia rikkaruohoja ja muuta kasvillisuutta. Jos ympäristö täyttää nämä yksinkertaiset vaatimukset, yksi puu voi tuottaa vuodessa jopa 57 litraa öljyä.

Israelilaiset pitivät oliivipuuta epäilemättä suuressa arvossa sen kallisarvoisen öljyn vuoksi. Lamput, joiden polttoaineena oli oliiviöljy, valaisivat heidän kotinsa (3. Mooseksen kirja 24:2). Oliiviöljy oli tärkeä ruoanvalmistuksessa. Lisäksi se suojasi ihoa auringolta, ja israelilaiset valmistivat siitä saippuaa peseytymistä varten. Vilja, viini ja oliivit olivat maan tärkeimpiä anteja. Huono oliivisato olisikin ollut israelilaisperheelle suuri onnettomuus. (5. Mooseksen kirja 7:13; Habakuk 3:17.)

Tavallisesti oliiviöljyä oli kuitenkin runsaasti. Mooses puhui Luvatusta maasta ’oliivien maana’ ilmeisesti siksi, että oliivipuut olivat tuon seudun yleisin viljelykasvi. 1800-luvulla elänyt luonnontieteilijä H. B. Tristram sanoi oliivipuun olevan ”tuolle maalle ominainen puu”. Koska oliiviöljy oli arvokasta ja sitä oli runsaasti, sitä pidettiin jopa kansainvälisenä maksuvälineenä koko Välimeren alueella. Jeesus Kristuskin puhui velasta, jonka suuruus oli ”sata bat-mittaa oliiviöljyä” (Luukas 16:5, 6).

”Kuin oliivipuiden pistokkaita”

Monikäyttöinen oliivipuu kuvaa sattuvasti Jumalan antamia siunauksia. Kuinka Jumalaa pelkäävä ihminen palkittaisiin? Psalmista lauloi: ”Vaimosi on silloin kuin hedelmää kantava viiniköynnös talosi perällä. Poikasi tulevat olemaan kuin oliivipuiden pistokkaita pöytäsi ympärillä.” (Psalmit 128:3.) Mitä ovat nämä ”oliivipuun pistokkaat”, ja miksi psalmista vertaa niitä poikiin?

Oliivipuu on siitä poikkeuksellinen, että sen rungon tyvestä työntyy jatkuvasti uusia vesoja. * Kun päärunko ei vanhuuttaan enää tuota hedelmää entiseen tapaan, viljelijät voivat antaa muutaman uuden vesan kasvaa kiinteäksi osaksi puuta. Sitten jonkin ajan kuluttua alkuperäisen puun ympärillä kasvaa kolme tai neljä nuorta, elinvoimaista runkoa, jotka ovat kuin pojat pöydän ympärillä. Niillä on yhteinen juurakko, ja kukin niistä tuottaa hyvän oliivisadon.

Tämä oliivipuun ominaispiirre kuvaa osuvasti sitä, miten pojat ja tyttäret voivat kasvaa lujiksi uskossa vanhempiensa vahvojen hengellisten juurien ansiosta. Kun jälkeläiset varttuvat, hekin kantavat hedelmää ja tukevat vanhempiaan, jotka iloitsevat nähdessään lastensa palvelevan Jehovaa yhdessä heidän kanssaan (Sananlaskut 15:20).

”Puullakin on toivoa”

Jehovaa palveleva iäkäs isä iloitsee Jumalaa pelkäävistä lapsistaan. Nämä lapset surevat, kun heidän isänsä aikanaan ’menee kaiken maan tietä’ (1. Kuninkaiden kirja 2:2). Raamattu auttaa selviytymään tällaisesta perhettä kohtaavasta murhenäytelmästä vakuuttamalla, että on oleva ylösnousemus (Johannes 5:28, 29; 11:25).

Job, jolla oli monta lasta, oli täysin tietoinen ihmiselämän lyhyydestä. Hän vertasi sitä kukkaan, joka kuihtuu nopeasti. (Job 1:2; 14:1, 2.) Job kaipasi kuolemaa paetakseen tuskaansa, ja hän piti hautaa piilopaikkana, josta voisi tulla takaisin. ”Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen?” Job kysyi. Sitten hän vastasi luottavaisesti: ”Kaikki pakollisen vaivannäköni päivät minä odotan, kunnes vapautukseni tulee. Sinä [Jehova] kutsut, ja minä vastaan sinulle. Sinä ikävöitset kättesi työtä.” (Job 14:13–15.)

Miten Job kuvaili sitä vakaumustaan, että Jumala kutsuisi hänet esiin haudasta? Hän puhui puusta, joka tuntomerkkien perusteella on ilmeisesti oliivipuu. ”Puullakin on toivoa”, Job sanoi. ”Jos se kaadetaan, se versoo jälleen, eikä häviä sen vesa.” (Job 14:7.) Oliivipuu voidaan hakata poikki, mutta se ei tuhoudu. Vain jos se revitään maasta juurineen, se kuolee. Jos juuret säilyvät ehjinä, puu versoo uudelleen täynnä uutta elinvoimaa.

 Vaikka pitkäaikainen kuivuus nuuduttaisikin pahoin vanhaa oliivipuuta, kuivunut kanto voi virota uudelleen. ”Jos sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee tomussa, veden tuoksusta se versoo, ja se tuottaa oksan uuden kasvin tavoin.” (Job 14:8, 9.) Job asui kuivalla, tomuisella seudulla, missä hän oli nähnyt luultavasti monia vanhoja oliivipuiden kantoja, jotka näyttivät kuivilta ja elottomilta. Sateen tullessa sellainen ”kuollut” puu kuitenkin virkosi eloon ja sen juurista työntyi uusi runko ikään kuin se olisi ”uusi kasvi”. Tämä ainutlaatuinen sitkeys sai erään tunisialaisen puutarhanviljelijän toteamaan: ”Voidaan aivan oikein sanoa, että oliivipuut ovat kuolemattomia.”

Samoin kuin maanviljelijä odottaa hartaasti näkevänsä kuihtuneiden oliivipuidensa versovan uudelleen, Jehova kaipaa uskollisten palvelijoittensa ylösnousemusta. Hän odottaa aikaa, jolloin uskolliset ihmiset, muun muassa Abraham ja Saara, Iisak ja Rebekka ja monet muut palaavat elämään (Matteus 22:31, 32). Tulee olemaan suurenmoista toivottaa kuolleet tervetulleiksi takaisin ja nähdä heidän elävän jälleen täyttä ja tuottoisaa elämää!

Kuvaannollinen oliivipuu

Jumalan armo käy ilmi ylösnousemuksen lahjan lisäksi hänen puolueettomuudestaan. Apostoli Paavali käytti oliivipuuta kuvaamaan sitä, miten Jehova osoittaa ihmisille armoa heidän rodustaan tai taustastaan riippumatta. Juutalaiset olivat satojen vuosien ajan ylpeilleet sillä, että he olivat Jumalan valittu kansa, ”Abrahamin jälkeläisiä” (Johannes 8:33; Luukas 3:8).

Juutalaiseen kansakuntaan syntyminen ei itsessään ollut Jumalan suosion edellytys. Kaikki Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat kuitenkin juutalaisia, ja he saivat olla ensimmäisiä ihmisiä, jotka Jumala valitsi osaksi Abrahamin luvattua siementä (1. Mooseksen kirja 22:18; Galatalaisille 3:29). Paavali vertasi näitä juutalaisia opetuslapsia kuvaannollisen oliivipuun oksiin.

Luonnollisten juutalaisten enemmistö hylkäsi Jeesuksen, mikä teki heistä kelpaamattomia ”pienen lauman” eli ”Jumalan Israelin” tuleviksi jäseniksi (Luukas 12:32; Galatalaisille 6:16). Näin heistä tuli kuvaannollisessa mielessä sellaisia oliivipuun oksia, jotka oli hakattu pois. Ketkä tulisivat heidän tilalleen? Vuonna 36 Abrahamin siemeneen valittiin pakanoita. Jehova oli ikään kuin oksastanut villin oliivipuun jaloon oliivipuuhun. Niihin, jotka muodostaisivat Abrahamin luvatun siemenen, kuuluisi kansakuntien ihmisiä. Pakanakristityt voisivat tulla nyt ”osalliseksi oliivipuun mehevästä juuresta” (Roomalaisille 11:17).

Maanviljelijälle villin oliivipuun oksastaminen jaloon oliivipuuhun olisi käsittämätöntä ja ”luonnonvastaista” (Roomalaisille 11:24). Kirjassa The Land and the Book selitetään: ”Kun hyvästä puusta oksastetaan villiin puuhun, niin – kuten arabit sanovat – hyvä puu voittaa villin, mutta päinvastainen menetelmä ei tuota tulosta.” Juutalaiskristityt olivat samoin hämmästyneitä, kun Jehova ”ensi kerran käänsi huomionsa kansakuntien ihmisiin ottaakseen heistä kansan nimelleen” (Apostolien teot 10:44–48; 15:14). Tämä oli kuitenkin selvä merkki siitä, että Jumalan tarkoituksen toteutuminen ei  riippunut mistään yksittäisestä kansakunnasta, sillä ”jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen” (Apostolien teot 10:35).

Paavali osoitti, että koska kerran uskottomat juutalaiset oliivipuun ”oksat” oli hakattu pois, samoin voisi käydä kenelle hyvänsä, joka ylpeyttään tai tottelemattomuuttaan menettäisi Jehovan suosion (Roomalaisille 11:19, 20). Tämä varmasti valaisee sitä, että Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ei tule koskaan pitää itsestään selvänä (2. Korinttilaisille 6:1).

Öljyllä voiteleminen

Raamattu puhuu sekä kirjaimellisesta että kuvaannollisesta oliiviöljyn käytöstä. Muinaisina aikoina haavoja ja ruhjeita ’pehmitettiin öljyllä’ paranemisen nopeuttamiseksi (Jesaja 1:6). Eräässä Jeesuksen kuvauksessa lähimmäistään rakastava samarialainen vuodatti oliiviöljyä ja viiniä erään Jerikoon matkalla olleen miehen haavoihin (Luukas 10:34).

Oliiviöljyn vuodattaminen päähän virkistää ja rauhoittaa (Psalmit 141:5). Kun seurakunnan jäsen on hengellisesti sairas, kristityt vanhimmat voivat sivellä häneen ”öljyä Jehovan nimessä” (Jaakobin kirje 5:14). Vanhinten rakkaudellisia raamatullisia neuvoja ja sydämestä lähteviä rukouksia hengellisesti sairaan uskovan puolesta verrataan rauhoittavaan oliiviöljyyn. On kiinnostavaa, että heprean kielessä hyvästä miehestä käytetään joskus ilmausta ”puhdas oliiviöljy”.

”Rehevä oliivipuu Jumalan huoneessa”

Edellä kerrotun valossa ei ole hämmästyttävää, että Jumalan palvelijoita voidaan verrata oliivipuihin. Daavid halusi olla kuin ”rehevä oliivipuu Jumalan huoneessa” (Psalmit 52:8). Samoin kuin oliivipuut ympäröivät usein israelilaisperheiden taloja, Daavidkin halusi olla lähellä Jehovaa ja tuottaa hedelmää hänen ylistyksekseen (Psalmit 52:9).

Kun Juudan kahden heimon valtakunta oli Jehovalle uskollinen, se oli kuin ”rehevä oliivipuu, kaunis hedelmineen ja muodoltaan” (Jeremia 11:15, 16). Mutta Juudan asukkaat menettivät tuon etuoikeuksisen aseman, kun ’he kieltäytyivät tottelemasta Jehovan sanoja ja kulkivat muiden jumalien perässä’ (Jeremia 11:10).

Jotta meistä tulisi reheviä oliivipuita Jumalan huoneeseen, meidän on toteltava Jehovaa ja oltava halukkaita ottamaan vastaan kuritus, jonka avulla hän ”leikkaa” meitä, niin että voimme tuottaa enemmän kristillistä hedelmää (Heprealaisille 12:5, 6). Lisäksi aivan kuten kirjaimellinen oliivipuu tarvitsee laajan juuriston selviytyäkseen kuivasta kaudesta, meidänkin on vahvistettava hengellisiä juuriamme, jotta voimme kestää koettelemuksia ja vainoa (Matteus 13:21; Kolossalaisille 2:6, 7).

Oliivipuu on oiva kuvaus uskollisesta kristitystä, joka on ehkä maailmalle tuntematon mutta jonka Jumala panee merkille. Jos tällainen ihminen kuolee tässä järjestelmässä, hän saa jälleen elää tulevassa uudessa maailmassa. (2. Korinttilaisille 6:9; 2. Pietarin kirje 3:13.)

Käytännöllisesti katsoen tuhoutumaton oliivipuu, joka kantaa hedelmää vuodesta toiseen, muistuttaa meitä Jumalan lupauksesta: ”Niin kuin puun päivät, niin ovat silloin kansani päivät, ja minun valittuni käyttävät täysin hyväkseen omien kättensä työn.” (Jesaja 65:22.) Tuo profeetallinen lupaus täyttyy Jumalan uudessa maailmassa (2. Pietarin kirje 3:13).

[Alaviite]

[Kuva s. 25]

Ikivanha ryhmyinen runko, joka on löydetty Jáveasta Alicanten provinssista Espanjasta

 [Kuvat s. 26]

Oliivilehto Granadan provinssissa Espanjassa

[Kuva s. 26]

Vanha oliivipuu Jerusalemin muurien ulkopuolella

[Kuva s. 26]

Raamattu puhuu oliivipuun oksastamisesta

[Kuva s. 26]

Nuoret rungot ympäröivät tätä vanhaa oliivipuuta