Onko sisäisen rauhan löytäminen mahdollista?

Amerikkalainen kirjailija Henry Thoreau kirjoitti vuonna 1854: ”Lukemattomat ihmiset viettävät elämänsä hiljaisessa epätoivossa.”

Hänen päivinään useimmat ihmiset eivät ilmeisestikään tunteneet sisäistä rauhaa. Siitä on kuitenkin jo melkein 150 vuotta. Ovatko asiat toisin nykyään, vai pitävätkö Thoreaun sanat edelleen paikkansa? Miten on sinun itsesi laita? Oletko tyytyväinen ja levollinen? Vai tunnetko olosi turvattomaksi ja epävarmaksi tulevaisuuden suhteen – elätkö Thoreaun sanojen mukaan ”hiljaisen epätoivon” vallassa?

SURULLISTA kyllä nykymaailmassa on paljon sellaista, mikä riistää ihmisiltä sisäisen rauhan. Useissa maissa esimerkiksi työttömyys ja alhaiset tulot aiheuttavat köyhyyttä ja sen myötä epätoivoa. Toisissa maissa monet käyttävät suurimman osan voimistaan varallisuuden ja aineellisen omaisuuden tavoitteluun, mihin liittyvä kilpailuhenkisyys kuitenkin usein täyttää mielen pikemminkin huolella kuin rauhalla. Myös sairaudet, sodat, rikollisuus, epäoikeudenmukaisuus ja sorto vievät ihmisiltä rauhan.

He tavoittelivat sisäistä rauhaa

Monien on vaikea hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on. Antônio * oli työväenliikkeen johtohenkilöitä, ja hän työskenteli eräässä suuressa tehtaassa Brasiliassa São Paulossa. Hän halusi kohentaa työläisten elinoloja, minkä vuoksi hän osallistui protesteihin ja mielenosoituksiin, mutta se ei tuonut hänelle mielenrauhaa.

Jotkut toivovat avioliiton tuovan heidän elämäänsä rauhaa, mutta he saattavat joutua pettymään. Marcos oli menestyvä liikemies. Hän meni mukaan politiikkaan, ja hänestä tuli erään suuren teollisuuskaupungin pormestari. Hänen perhe-elämänsä oli kuitenkin rappiolla. Kun lapset lähtivät pois kotoa, hän ja hänen vaimonsa muuttivat erilleen sovittamattomien ristiriitojen vuoksi.

Gerson kasvoi Brasiliassa Salvadorissa katulapsena, joka halusi elämäänsä seikkailua. Hän ajelehti  kaupungista toiseen rekkakuskien mukana. Ennen pitkää hän oli narkomaani, ja pystyäkseen ostamaan huumeita hän ryösteli ihmisiä. Poliisi otti hänet kiinni monta kertaa. Aggressiivisesta ja väkivaltaisesta luonteestaan huolimatta Gerson kuitenkin kaipasi sisäistä rauhaa. Onnistuiko hän koskaan löytämään sitä?

Vania oli vielä nuori tyttö, kun hänen äitinsä kuoli ja hän joutui huolehtimaan sekä kodista että sairaasta sisarestaan. Vania kävi kirkossa, mutta hänestä tuntui, että Jumala oli hylännyt hänet. Hänellä ei tosiaankaan ollut mielenrauhaa.

Marcelo-niminen nuorimies puolestaan halusi vain pitää hauskaa. Hän juhli mielellään toisten nuorten kanssa, tanssi, joi ja käytti huumeita. Kerran hän joutui tappeluun, jossa hän vahingoitti erästä toista nuorta. Jälkeenpäin häntä alkoi kaduttaa ja hän rukoili Jumalalta apua. Hänkin kaipasi sisäistä rauhaa.

Nämä esimerkit valaisevat joitakin olosuhteita, jotka voivat viedä ihmiseltä mielenrauhan. Onnistuivatko nuo edellämainitut työläisaktivisti, poliitikko, katulapsi, ylikuormitettu tytär ja nautinnon tavoittelija jotenkin saavuttamaan kaipaamansa sisäisen rauhan? Voimmeko oppia mitään siitä, miten heidän kävi? Vastaus kumpaankin kysymykseen on myönteinen, kuten seuraavasta kirjoituksesta käy ilmi.

[Alaviite]

[Kuva s. 3]

Kaipaatko sisäistä rauhaa?